Osanotto Jokelan ampumavälikohtauksen uhreille

olisi kyllä pystyny vaikuttaan. muttakun tämä on maa, jossa ketään ei kiinnosta nuorten mielenterveys.

Suomessa kaikessa tullaan vähän jälkijunassa, tällaista kauheutta ei olla haluttu edes kuvitella meidän maahan. itsemurhatilastot antavat osviittaa siihen, millaisessa kunnossa nuorten mielenterveys on; mutta kaikkea ei aina näe. mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat ajatteluumme vahvasti ja niiden takia toimimme niinkuin "vaisto" meille sanoo.

Poika ei valinnut oikeaa tietä, mutta täytti lupauksen (mikä tietysti on huono asia) että on valmis vaikka kuolemaan aatteensa tähden.


Halusin kuitenkin sytyttää perheeni kanssa kynttilät etupihalle ja takapihalle, ja samoin toimitaan meidän perheessä myös huomenna klo 18.
moni nuori näki viimeisen aamun kajastuksen aivan liian aikaisin.

jos arvomme olisivat kunnossa.Ihmisiä käsitellään lihakasoina.

jos ihmiset osaisivat hakea apua henkiseen pahoinvointiinsa, niin tällaista ei luultavasti olisi edes tapahtunut.

Vielä tärkeämpää olisi, että kun/jos osaa tai uskaltautuu hakemaan apua henkiseen pahoinvointiinsa, sitä TODELLA saisi.
Ei niin, että apua hakenut epätoivoinen, itsetuhoinen, psykoosin rajoilla keikkuva ihmisraunio jätetään oman onnensa nojaan kuukausiksi jonottamaan hoitoon pääsyä - siis varsinaista hoitoa (terapiaa, mahdollisesti sairaalahoitoa), ei vain yksittäistä 20min aikaa lääkärille ja pelkkää pilleripurkkia kouraan.

Arvoja ovat valitettavasti vain raha ja valta. Laman aikana alettiin säästää ja säästövaihde jäi päälle. Purettiin hoitojärjestelmät, luokkakoot suurenivat, kouluterveydenhoitajia ei enää ole tai tuntimäärä on vähäinen. Vanhempien on jossain vaiheessa annettava lastensa kasvaa. Teini-ikäisen pään sisään ei pääse ainakaan vanhemmat.
Nyt tapahtunut on monen asian yhteissumma. Jokainen lähipiirissä ollut ihminen on varmasti toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Toivon kaikille voimaa jaksaa. Itsesyytökset tulevat, vaikka useimmat sanovat, että ei tarvitse syyttää itseään. Tämän asian keskellä olevat tuskin lukevat näitä rivejä, mutta nettiavaruuden kautta toivotan jaksamista. Oma 16-vuotias tyttäreni teki itsemurhan puolitoista vuotta sitten. Eivät auttaneet pillerit eikä terapia. Mutta kun muita vaihtoehtoja ei enää ole, ne on purettu. Tämän kaiken keskellä on vaan elettävä, välillä itkettävä ja jaksettava. Yritettävä tehdä tästä maailmasta edes vähän oikeudenmukaisempi, kunkin omalla kohdallaan.