Kirjallisuuden oppiaineen säilyttämisen puolesta

tahtoisin ehkä toivon mukaan opiskella adressissa mainittua linjaa yliopistossa

Vastustan sivistyksen uhraamista taloudellisilla perusteilla.

Kulttuurin puolesta on otettava kantaa kaikkialla ja jatkuvasti! Kirjallisuuden merkitys ihmisen kehitykselle ja kasvulle on kiistaton. Nykymeno on järkyttävää, lyhytnäköistä ja johtaa todella yksipuoliseen yhteiskuntaan, jossa itsekeskeisyys kukoistaa eikä empatialle ole sijaa!
Opiskelin aikoinani Tampereen yliopistossa pääaineenani kotimainen kirjallisuus.

Bristol Festival of Literature-in (Englannissa) perustajan ja puheenjohtajan ominaisuudessa väitän niin että joka kansalaisten oma kirjailisuutta on huipputärkeän näkymä ihmiskunnan. Säilytäkää suomen kirjallisuuden opiskelua!

Arvostan Jyväskylän kirjallisuuden ja kirjoittamisen opetuksen korkealle; olen myös itse saanut nauttia tästä osaamisesta. Eräs erityisen huolestuttava näköala on se, että yhä suurempi osa tulevista äidinkielenopettajista olisi suuntautunut kielioppiin sen sijaan, että olisivat laajasti kiinnostuneita kirjallisuudesta ja osaisivat itse kirjoittaa hyvin.

Olen suorittanut kirjoittamisen aineopinnot Jyväskylässä, ja suoritan vielä kirjallisuustieteen kursseja. Hyvä kirjallisuus ja taitava kirjoittaminen ovat minulle tärkeitä. Kirjallisuudessa tulee koko ajan lisää tutkittavaa, ja on olleellista, että tutkimusta tehdään suomalaisesta kirjallisuudesta/kirjoittamisesta suomeksi.

Mielestäni etenkin kirjoittaminen ja kirjoittamisen opetus on tärkeä oppiaine, tuottaa kirjailijoita ja mahdollistaa kirjoittamisen alan työpaikat ja erikoistumisen. Kirjallisuus itsessään tukee suomalaista kieltä ja kulttuuria, on erinomainen tutkijakoulu kirjallisuuden tutkijaksi haluaville ja merkittävä oppiaine kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille. Syventävien opintojen tekeminen toiseen yliopistoon olisi turhauttavaa: opiskelija on automaattisesti vähäarvoisempi toisen yliopiston kasvatti näissä tilanteissa.

Koska kirjallisuus on tärkeä oppiaine, myös pääaineena. Itse aikoinani suomen kielen pääaineopiskelijana tuskailin jsein varsinkin kielihistorian opiskelun raskautta. En silloin keksinyt yrittää vaihtaa pääainetta. Äidinkielen opettamisessa kirjallisuudesta olisi varmaankin ollut enemmän hyötyä kuin suomen kielen syvällisistä teoriaopinnoista.

Tärkeä asia tulevaisuuden sivistyksen puolesta!

Suomessa on menossa parhaillaan tuhokampanja humanistisen sivistyksen tuhoamiseksi. En halua olla siinä mukana, vaan vastustaa tätä barbarismia.

Kirjallisuuden pääainestatuksen alasajo ja sen ajankohta on tyrmistyttävä esimerkki siitä, miten tuottavuus ajaa ohi hyvän opetuksen.

#37: -  

 Tässä ei valitettavasti ole edes kovin huolellisesti laskettu, tuleeko tällä ratkaisulla lisätuottoa.

Olen opiskellut pääaineena yleistä kirjallisuustiedettä 1977 - 1986, ja tein siihen graduni. Kirjallisuuden opinnot ovat antaneet minulle sivistyspohjan, tietoa ammattini eli opettajan työn pohjaksi sekä suunnattoman määrän kirjallisuuden teoriaa, jota olen voinut käyttää kirja-arvostelijana. Oppiaineen alasajo vaikuttaa samalta barbarialta, jota nykyajan päättäjät suosivat. Sivistymättömiltä voi odottaa sivistystä kaventavia päätöksiä.

Valmistuin 2011 Tampereen yliopistosta pääaineena yleinen kirjallisuustiede.Minusta tuli äidinkielen opettaja.On erittäin tärkeää,että äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat ovat opiskelleet suomen kielen lisäksi myös kirjallisuutta.Peruskoulussa oppiaineen nimikin on nykyään äidinkieli ja kirjallisuus.

Käsittämätön ehdotus. Kirjallisuuden lukemista toivoisi päinvastoin edistettävän lisää. Kun seuraan nyt lastenlapsiani, näen ja kuulen, että kirjojen kautta ei ole lisääntynyt vain sanavarasto ja ymmärrys vaan myös kyky käsitellä asioita mielessään, ettei esim. huonoista malleista tule suoran toiminnan malleja. Kirjallisuus rikastuttaa elämää monin tavoin.

Kannattavia oppiaineita ei saisi mielivaltaisesti lopettaa.

Asia on tärkeä. Kulttuuria ajetaan tässä maassa alas!

Sivistysvaltion tehtäviin kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen ja edistäminen. Omakielisen kirjallisuuden tunteminen ja ymmärtäminen on osa sitä. Korkeakoulutasoinen kirjallisuudenopetus antaa välineet, joiden avulla kehitetään kielentaitoja, ajattelun ja tunne-elämän taitoja ja avataan mahdollisuuksia arvokeskustelulle sekä opitaan analysoiman erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. On valitettavaa, jos humanistiset taidot syrjäytetään.

Olen saanut Taikussa opiskelevana taidekasvattajana tarvitsemaani tärkeää ja tasokasta lisäkoulutusta lyhytelokuvien käsikirjoittamiseen. Kirjallisuuden opintojen ja tutkimuksen korkean tason säilyttämisen lisäksi näen erittäin tärkeänä kirjallisuuden opettajankoulutuksen olemassaolon. Suomi tarvitsee sekä vankkaa tieteellistä osaamista että yleissivistävää opetusta kirjallisuudessa nyt ja tulevaisuudessa.

Kirjallisuus on eräs uusista nostoista, joita Opetushallitus haluaa ottaa esille monimuotoisen oppimisen yhteydessä. Kaikki taidemuodot palaavat jossain vaiheessa kirjallisiin lähteisiin oli kyse fiktiosta tai faktasta. Se, että opimme uusilla välineillä ja löydämme uusia ilmaisukeinoja ei tarkoita, etteikö lopullinen viisaus piile kuitenkin syvällisessä oppimisessa. Sivistyksen ketjua ei saa katkaista!

Kirjoitustaito on kansalaisilla heikentynyt viime vuosikymmenten aikana. Lisäksi tämän adressin mukana voisi olla kehotus kirjallisuuden mielenkiinnon lisäämiseenkin! Kannatan!

Kirjallisuudentutkimus on tärkeä osa kulttuuria, tiedettä ja yhteiskuntaa.

Rakastan kirjallisuutta. Kirjallisuus antaa voimaa ja ymmärrystä. Mutta sitä pitää myös voida opiskella korkealla. Olen sosiologi, mutta ilman kirjallisuutta en olisi mitään. Tai olisin, mutta ehkä jokin heittiö tai rosvo. Kirjallisuus auttoi jaksamaan. Kirjallisuuden opetus auttaa löytämään kirjallisuuden. Herodotoksen, Johanneksen ja James Joycen. Volter Kilven ja Selma Lagerlöfin. Kirjallisuustiede on valtion koossapysymisen korvaamaton elementti. Ilman instituoitua kaunokirjallisuutta ja taidetta valtio romahtaa makujen sisällissotaan.