Pärnävaaran urheilukeskuksen puolesta

Olen 60-vuotias nainen Joensuusta. Pärnävaaralle tuli hiihdettyä kaupungista monet kerrat, ampumahiihtoa olen seurannut aina lapsesta asti, siitäkin huolimatta, että suomalaiset voittajat olivat harvassa. Heikki Ikolan suoritukset lämmittävät mielessä, samoin Paavo Puurusen ja kumppaneiden. Olin siis tietoinen lajin hienoudesta vuosikymmeniä sitten. Seurasin mielelläni saksalaisia ja ranskalaisia suorituksia, ihmettelin miten lajin suosio keskisessä Euroopassa oli niin suurta. Muistan Japanissa pidetyn jännittävän kisan, joka keskeytettiin sankan sumun takia. Ampumahiihto on antanut minulle ainakin viidenkymmenen vuoden ajan jännitystä ja tarvittavaa adrenaliiniannosta. Lottovoitto oli minulle se, kun saimme ladulla Kaisa Mäkäräisen ja nyt myöhemmin Mari Laukkasen. Sen enempää ei penkkiurheilija voi toivoa. Kiitos, säilytetään Pärnävaara. Erityiskiitos kuuluu Kaisa Märkäräiselle ja Mari Laukkaselle. Ihailen heidän suorituksiaan. Toivottavasti Pärnävaara on tulevien voittajien tai harrastajien käytössä.

lykynlampi ei ole täydellinen rullahiihtorata puuttuu pärnällä kaikki löytyy.

Latuja ja hiihtokeskuksia Joensuun ympäristössä kyllä löytyy ja suurin osa laduista on loppujen lopuksi vähällä käytöllä. Jossain vaiheessahan tällaisessa suuruudenhulluudessa tulee luu vetävän käteen ja toimintaa on järkiperäistettävä. Sen olisi voinut tietysti tehdä jo 90-luvulla, jolloin ihan viranpuolesta jouduin seuraamaan tähänkin asiaan liittyvää yhteisten varojen käytöstä käytyä keskustelua ja päätöksentekoa. Rakentamisrahaa jaettiin joka suuntaan ilman tilanteen objektiivista arviointia ja päätöksenteon pohjalle määritettyä strategiaa. Joidenkin päätavoitteena oli vastapuolen hankkeiden kampitus kaikin mahdollisin keinoin. Eri tilanteissa esitetyt perustelut naurattavat vieläkin.

Kun puhutaan puhtaasti terveysliikunnasta kaupungin valitsema ja jo vuosia noudattama latujenhoitostrtegia on oikea. Pyritään pitämään ensisijaisesti huolta kaupungin jopa ruutukaava-allueella olevasta latuverkosta, kaikien saavutettavissa olevista lähiliikuntapaikoista Repokalliolla, Rantakylä-Utrassa ja Linnunlahti-Noljakassa sekä pienimuotoisemmin nykyisen Suur-Joensuun entisissä kuntakeskuksissa. Nämä palvelevat ensisijaisesti terveysiikuntaa ja nopealla silmäyksellä arvioiden suurin osa tähänkin keskusteluun lusikkansa sotkeneista täyttää järkevimmin terveyslikuntatarpeensa em. lähiliikuntaladuilla kuin ajamalla autolla 10-20 km Pärnävaaralle ja takaisin hiihtääkseen siellä. 

Lähialueellamme on kaksi eri talvilajien kilpailutoiminnan mahdollistavaa hiihtokeskusta. Pärävaara on tässä jäänyt selvästi kakkoseksi tapahtumien laadussa ja määrässä. Tässä lienee Pärnävaaralla toimivilla yhteisöillä peiliinkatsomisen paikka. Sitä saa mitä tilaa. Kontiolahden Urheilijat ovat suurella taloudellisella riskillä usein toivottomissakin tilanteissa järjestäneet Hiihtokeskuksessaan eritasoisia talvilajien kilpailuja. Työn tulos näkyy tässäkin asiassa.

Itse hiihtelen Utran harjulla Joensuun kaupungin erinomaisesti ylläpitämillä laduilla, jotka kunnoltaan ja profiililtaan kestävät verrtailun Pärnävaaran kanssa ja ovat helposti saavutettavissa ja vähällä käytöllä. Utran harju ennen Pärnävaaraa.