Adressi Suomen Kennelliitto ry:n jalostusstrategiaesityksen puolesta

Kirjoitin seuraavan tekstini jo vastustajien keskusteluforumille. Sitten ajattelin, että yhtä hyvinhän se sopii tänne - meille kaikille strategiaa kannattavillekin. Toivotaan, että koiran puoli vihdoin voittaa!

Keskustelu on aina hyväksi ja luotan siihen, että yhteinen tavoite - koiran hyvinvointi ja sen kehittämiseen parhaat strategiat - joskus saadaan keskusteltua niin kattavasti auki, että oikeus voittaa. Vaikka se nyt tuntuukin haasteelliselta. Loistavaa, että rakkaus koiriin kukoistaa tämmöisilläkin forumeilla!

Olen ollut hyvin yllättynyt vastustusadressin saamasta suosiosta kasvattajien keskuudessa, sikäli kun oikeasti myös uskon ihmisten tarkoittavan aidosti hyvää myös koiralle. Keskustelun sävy on kuitenkin valitettavan paljon samankaltainen kuin julkisuudessa enemmän esillä ollut vastakkainasettelu turkistarhauksen puolesta ja vastaan. Siinäkin on ihmisen usein hyvin lyhyentähtäimen intressit vastaan eläimen kokonaisvaltainen etu.

Olisi aivan loistavaa, että Suomi voisi olla esimerkkinä koiran pitkäntähtäimen terveyteen panostavasta jalostustyöstä. Tässä kohtaa täytyy myös yltää niin strategiselle tasolle ajatuksissaan, että pääsee yksittäisen rodun ja yksittäisen kasvattajan toiminnan yläpuolelle koko koiranpitämisen ja koiraeläimen hyvinvoinnissa aivan uudenlaisen järkevyyden ja mielekkyyden tasolle.

Otsikossani jo totesin, että eihän koira tarvitse rotuja yhtään mihinkään, eikä koiraa haittaa se, että se olisi rotunsa viimeinen. Itse asiassa se usein on meitä viisampi ja valitsisi mahdollisimman vähän itselleen sukua olevan toisenrotuisen koiran lisääntymiskumppanikseen, jos se olisi mahdollista. Sen kriteerit ovat aivan jotain muuta kuin vaikkapa tietyssä asennossa olevat korvat. Sen vaistot ohjaisivat sitä lisääntymisessä elinvoimaisuuden suuntaan, jos me sen sallisimme.

Rodut ovat suureksi osaksi ihmisen muotivillitystä ja kasvatusharrastus meidän subjektiivisiin tarpeisiimme liittyvää toimintaa. Sikäli mitään rotua ei todellakaan tarvitse väkisin ylläpitää ja lisätä sairaita eläimiä ja kärsimystä, vaan sitten kun rodun elinkaari on tullut loppuunsa, täytyy ihmisen pystyä myös luopumaan villityksestään ja nähdä realistisesti tilanne eläimen hyvinvointia kunnioittaen. Tulee hyväksyä, että sen rodun valta/muotikausi kesti niin ja niin kauan. Yksilön elinkaaren kohdalla me helpommin pystymme tähän, tiedämme useinmiten koska rakas koiravanhus tulee saattaa arvokkaaseen viimeiseen lepoon. Monien koirarotujen kohdalla meidän pitäisi uskaltaa myös luopua mielikuvistamme ja nähdä todellisuus, ne olisi hyvä saattaa viimeiseen lepoonsa. Esimerkiksi, jos strategiassa ehdotettuja jalostussuosituksia ei pysty rodussa noudattamaan, rotu on jo todennäköisemmin liian sairas ja elinkelvoton. Optimistina ajattelen, että saahan rodun jälleen joskus viisaimmilla strategioilla taas uudelleensyntymään. Silloin sille varmasti nykyisellä tietotaidolla saadaan myös luotua aiempaa pidempi ja elinvoimaisempi elinkaari. Rotujen uudelleen luomisestakin on jo useita esimerkkejä ja kaikkihan ne on joskus luotu, eli sikäli siitä on jo onnistumista ja tietotaitoakin olemassa, vaikka ei ihan ehkä naismuistissa.

Tässä vaikuttaa nyt olevan vastakkain paitsi ihmisen (lue kasvattajan) etu vastaan eläimen (lue koiran) etu myös aikaperspektiivi ja näkemyksen laajuuteen riittyvät ajatteluerot. Vastustajat vaikuttavat enemmän lyhyentähtäimen ja yksittäisen rodun puolesta puhujilta ja uuden jalostusstrategian kannattajat pitkäntähtäimen ja rotuun katsomatta koko koiraeläimen hyvinvoinnin kannattajilta.

Itse olen hyvin onnellinen siitä, että voin sanoa todella sydämestäni iloinneeni tästä jalostusstrategiaesityksestä, joka on toki vallankumouksellinen, mutta aivan välttämätön koirien nykytilanteen realistisen tarkastelun näkökulmasta. Minusta tämä jalostusstrategiaehdotus on loistava askel kohti koiran terveyden jalostamista, mihin luulin, että kennelpiireissä ei omana aktiivikoiraharrastajan aikanani ehdittäisi mitenkään päästä. Toivottavasti olen tässä aiemmassa pessimistisessä ennusteessani aivan väärässä ja alamme yhdessä elää tulevaisuutta elinvoimaisempien koirien kanssa jo nyt!

Näin olen siis vahvasti ja toivorikkaana hienon jalostusstrategian ja terveempien koirien puolesta. Jotta askel kohti parempaa oikeasti myös toteutuisi, en näe siinä muuta vaihtoehtoa kuin nykyinen sanelupolitiikka. Mielestäni tuo vastustajien adressin yllättävän suuri osallistujamäärä ja vastustus jo sinällään on todiste siitä.

t. jo vuosia tätä vallankumousta odottanut Minna
www.tallivahdin.fi

Kyllä olet hienosti osannut pukea sanoiksi sen, mihin itse en pystynyt. Juurikin näin tosiaan näyttäisi olevan, strategiaehdotuksen vastustajat perustelevat asiaansa oman kasvatuksensa hankaloittamisella, oman harrastuksensa näkökulmasta.

Nyt kuitenkin ollaan tultu pisteeseen, jossa jokaisen koirien ystävänä itseään pitävän on syytä kysyä itseltään kumpi on tärkeämpää, yksittäisten harrastajien ja kasvattajien oikeus valita rodukseen mikä tahansa nykyisistä roduista, vai koirien oikeus terveempään elämään.

Ilman todella radikaaleja keinoja ei tämänkaltaista muutosta saada aikaiseksi. Huonoineen sanavalintoineenkin ja puutteineenkin on strategiaehdotus ensimmäinen konkreettinen askel kohti terveempää koiranjalostusta.

Keskustelua on yritetty kääntää strategiaehdotuksen vastustajia vastaan väittämällä, että vaikuttimet ovat puhtaasti itsekkäät ja koirarotujen hyvinvoinnista piittaamattomat. Ikäänkuin vastakkain olisi asetettu koirien hyvinvointi ja kasvattajien oikeus tehdä mitä haluavat. Minusta tälläinen yleistäminen on törkeää ja loukkaavaa. Valtaosa kasvattajista jotka suhtautuvat strategiaehdotukseen kriittisesti ovat aidosti huolissaan rotunsa tulevaisuudesta ja siitä millaisiin vaikeuksiin nimenomaan Kennelliiton tavoitteiden mukainen, laadukas ja eettisestikin kestävä kasvatustyö ajautuisi liian tiukkojen ja joustamattomien vaatimusten takia. Kasvattajien valinnanvapauden ja siihen liittyvän vastuun puolestapuhuminen on yksi asia, mutta vain osa sitä huolta jota kannamme strategiaehdotukseen liittyen. Ei liene minkään koirarodun etu jos epämääräisen pentutuotannon osuus kasvaa ja halpatuonnin määrä lisääntyy, tai varsinkin pienikantaisten rotujen jalostus vaikeutuu entisestään rajoitusten ja pakkojen takia. Myös Kennelliiton tapa viedä asiaa eteenpäin pimennossa ja liian nopealla aikataululla on ollut mielestämme erittäin kyseenalainen, ja jättänyt huomiotta mainittujen tavoitteiden käytännön toteuttajat - meidät kasvattajat.

Komppaan täysin Minna Tapojärveä. Käsitykseni mukaan ehdotus on oikein hyvä askel terveemmän koiranjalostuksen puolesta. Viilaamista se vaatii eikä varmaan sellaisenaan läpi mene mutta kuitenkin. Huomiota yritetään kiinnittää oikeisiin kipupisteisiin eli terveyteen, niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin. Yksi koiran kannalta elämää eniten hankaloittamista asioista on heikko hermorakenne, sen kanssa on todella vaikea arjessa elellä. Unohtamatta epäterveitä rakenteita ym. mihin ehotus tahtoo muutosta. En voi kun kannattaa.