vanhaSYK. Juhlasalin ennallistaminen Sibelius- Akatemiaa varten.

Erinomainen adressi, jonka allekirjoitan mielelläni. SYK:n rakennus on kiistämättä eräs oman aikakautensa merkkirakennuksista, ja kun on mahdollista palauttaa se - kohtuullisin kustannuksin - nykyisestä alennustilasta alkuperäiseen hienoon asuunsa, niin se pitäisi myös tehdä. Erityisen hienoa on mielestäni se, että rakennus palaa takaisin siihen tehtävään, johon se luotiin, kulttuurin ja opetuksen edistämiseen.

Vanha SYK, sekä minun, jälkeläisteni että myös edesmenneen isoäitini sekä monen maineikkaan tiede- ja taidekansalaisen opinahjo on kautta aikojen ollut edistyneen Suomen eräs "hautomo".Museovirasto sijoittui Nervanderinkatu 13, SYK:n siirryttyä uusiin tiloihin Hagassa. Museovirasto on "julistanut" Nervanderinkadun rakennuksen suojelluksi, mutta se on toiminta-aikanaan tehnyt itse sen laatuisia rakennusteknisiä muutoksia, jotka epäilemättä sotivat sen omaa päätöstään vastaan.(juhlasali, aula yms.Kyseessä on kulttuuriskandaali; rakennus tulee entistää ja se pitää tapahtua vahingontekijän,s.o. Museoviraston kustannuksella.
Missä ovat urut, missä juhlasalin tuolirivit? Museoviraston toimia pitää tarkkailla, ennenkuin se ehtii pilata Kulttuuritalon !

Minulta ja meiltä kaikilta varmaan löytyy tarpeeksi vanhoja valokuvia erilaisista tilaisuuksista, niin että entisöinti olisi helposti mahdollinen

Museoviraston tuhotyö SYKin vanhan koulurakennuksen muuttamiseksi virastoksi on jäänyt tähän asti vaille huomiota. Hämmästystä on herättänyt rakennuksen sisätilojen arkkitehtuurin tuhoaminen ja täydellinen näkyvistä hävittäminen. Tuli vihdoin aika, jolloin tämäkin skandaali tuli päivänvaloon. Omassa mielessäni Museoviraston asiantuntemus ja lausunnot saivat epäilyksiä herättävän sävyn, menettivät uskottavuutensa sen jälkeen, kun pääsin näkemään, mitä virasto oli tehnyt erityisen kauniille ja aikaansa heijastavalle rakennukselle.

Eduskunta valtaa R-talon huhtikuussa 2015 yli kahdeksi vuodeksi. Sitä edeltää tietenkin talon muuttaminen parlamentin tarpeisiin ja seuraa R-talon peruskorjaus vuosina 2017- 2018.
Minne Sibelius- Akatemia siirtää neljäksi vuodeksi R-talon perinteisen konserttitoiminnan ja musiikkikilpailut? Mistä löytyy korvaava auditorio? Musiikkitalon pienet konserttisalit eivät riitä.
Mitä tapahtuu, jos Taidekorkeakoulu joutuu luovuttamaan R- talon lopullisesti Eduskunnalle? Nervanderinkadun juhlasali on strategisesti merkittävä mahdollisuus. Se pitää hyödyntää tai pitää ainakin takataskussa. Tämä otettakoon tulevissa saneerauksissa huomioon.

Anakronismiin ei pidä sortua.
Vanhan SYK:n muutoksissa oli kai kolme tekijää. Koulu tarvitsi uusia tiloja, mikä merkitsi tarvetta myydä vanha talo. Muinaistieteellinen toimikunta oli ahtaalla Kansallismuseossa, hakemassa tiloja ympäri Etu-Töölöä ja muuttumassa Museovirastoksi. Ja Rakennushallitus, jolle talo myytiin ja joka muutti sen virastoksi.
Rakennussuojelussa oli vasta herätty vanhojen puukaupunkiemme tuhoutumiseen, runsaan 30 vuoden ikäiset rakennukset eivät olleet suojelukohteita. Vasta 1974 Rakenussuojelukomitean mietintö ajatteli uusiksi koko alan. Uudemman arkkitehtuurin vaaliminen tuli pinnalle 1990-luvulla ja on yhä vaan vaikea asia.
Koulutalon sisätilojen tuhossa (joka toki on totta) ei minusta voi olla kyse Museoviraston perisynnistä, joka kulkee se työn ja virkamiesten mukana polvesta toiseen. Oppia sen sijaan kannattaa asiasta ottaa. Koetimme Pekka Kärjen kanssa tuoda tämän esiin taannoisessa kirjoituksessamme HS:ssa.

Olen ehdottomasti puoltamassa koulutilojen entisöintiä alkuperäiseen ilmeeseensä myös seinämaalausten osalta. On käsittämätöntä, miten museovirasto on voinut ja saanut tuhota tällaisen rakennuksen. Museovirastolla on tapana estää kaikenlainen, järkeväkin rakentaminen tai korjaaminen esim. Korkeasaaren apinalinna betoniseinineen, mutta omissa tuhotöissään ei ole sen paremmin valvojaa kuin arvostelijaa.
Hienoa sen sijaan on, että Sibeliusakatemia saa lisätiloja omiin tarpeisiinsa. Vanhan ´Sibiksen´ juhlasalikin saisi näin isomman tilan konsertteja varten.

Valitettavasti alkuperäisessä vetoomustekstissä ollut tieto David Oistrahin konsertoimisesta SYK:n salissa osoittautui väärinkäsitykseksi. Hän konsertoi 1950- luvulla Kulttuuritalossa. Tieto on poistettu.

Olen entinen sykkiläinen, vaikkakaan en käynyt Nervanderinkadun koulutalossa muulloin kun silloin kun ilmoitin museovirastolle, että Malmi on säilytettävä lentokenttänä. Mielestäni Nervanderinkadun ex-koulutalo tulisi käyttötarkoituksen ollessa lähellä alkuperäistä entisöidä mahdollisimman pitkälle, siis myös juhlasali.

#2: -

Miksi Museovirasto katsoo olevansa oikeutettu pilaamaan hienon arkkitehtuurisen kokonaisuuden, kun se puuttuu esim.vanhojen

talojen erittäin tarpeellisten hissien rakentamiseen ym.

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla Nervanderinkadun vanhan SYK:n saliin ja sen palauttamiseen liittyvää keskustelua ja yksityisellä tasolla siihen osallistunutkin, siksi haluan aihetta omalta osaltani tässä kommentoida. Olisi todella hienoa, mikäli käytössämme ydinkeskustassa,vieläpä tulevissa SibAn tiloissa, olisi sopivankokoinen sekä tunnelmaltaan arvokas kamarimusiikki-/resitaalisali, varsinkin R-talomme salin ollessa eduskunnan käytössä v. 2014 -?. Suunnilleen Espoon Sellosalin kokoiselle ja tasoiselle salille olisi toki käyttöä Helsingin keskustassa muutoinkin. Toisaalta: Sibelius-Akatemian tilatilanne elää jatkuvia muutoksen aikoja. Pitäjänmäen tilavasta toimitalosta luopumisen jälkimainingit tuntuvat edelleen mm. opetusluokkien prime time -varausaikojen ruuhkaisuutena. Toisin kuin useissa maailman musiikkikorkeakoulussa, meillä SibAn opettajilla ei ole omia opetusluokkia tai studioita käytössämme 24/7, vaan joudumme jokaikistä syystä tai toisesta normaalilukujärjestyksestä poikkeavaa opetustuntia varten (käytännössä lähes viikoittainen aikaavievä proseduuri) varaamaan erikseen korvaavavan tilan käyttöömme siihen aikaan kun sitä "markkinoilta" löytyy eli käytännössä iltaisin tai viikonloppuisin. Opetustilat ovat siis sananmukaisesti kortilla. Mitä kaikkea tulevat muutokset N-taloineen ja R-talosta luopumisineen ikinä tuovatkaan SibAlaisille tullessaan, opetuksen näkökulmasta katsottuna luokkatilanteemme ei saisi ainakaan huonontua. Yksiselitteisen onnistunutta ratkaisua SYK:n salin ennallistamisen ja luokkatarpeidemme väliseen yhtälöön tuskin nyt löytyy. Mutta mikään ei estä minua hartaasti toivomasta, että tulevaisuudessa näkisimme kuvista päätellen kauniin ja akustisesti toimivan salin alkuperäisasussaan vaikkapa konserttikäytössämme.

Arvonantoa kulttuurille.

Juhlasalin eräs merkittävä, ellei merkittävin yksityiskohta - niin silmille kuin korville - olivat urut. Tietääkö joku niitten kohtalosta. Ilman niitä ei juhlasali tunnu oikealta, vaikka olisi muuten rakennettu entisen malliseksi.

#17: Anssi Apajalahti - Juhlasalin urut

 

Itse aloitin niin monen muun sykkiläisen kanssa musisointini tuossa arvokkaassa ja tunnelmallisessa salissa tiernapoikana (Murjaanien kuningas), ekaluokkalaisena vuonna 1966 musiikinopettaja Eila Puumalan määräyksestä. Seuraavana vuonna Mänkkinä oli Esa-Pekka Salonen. Seuraavat kaksi joulua lauloin Herodeksena ja samassa roolissa vielä abiturienttina uudessa koulutalossa. Alaluokkalaisajoilta muistan Erik T. Tawaststjernan konsertin, hän oli valmistautumassa ilmeisesti kilpailuihin ja sai koulun oppilaista innostuneen koeyleisön. Suuri Steinway siirtyi koulun mukana Haagaan, mutta urut purettiin. Pilleistä muutama päätyi uuden koulun fysiikanluokan varastoon - opettajamme Seppo Hyyti käytti niitä havaintovälineinä: pitkillä pilleillä matalia ääniä, lyhyillä korkeita.