Varhaiskasvatuksen tulevaisuus: EI kasvaville ryhmille!
Ota yhteyttä adressin tekijään
TODELLA TÄRKEÄ
Sivusta katsojana mietin usein mitä tapahtuu kun nämä suurissa ryhmissä tappelevat lapset ovat aikuisia. Tiedän että lapset itse haluavat pienempiä ryhmiä. Kysynkin miksi ei naiset ota ohjaksia omiin käsiin puhaltamalla yhteen hiileen. Pienemmät ryhmät lasten henkisen hyvin voinnin tähden.
Maksumiehiksi joutuvat ne jotka siitä eniten kärsivät. Kahden lapsen isänä tiedän, ettei kamelin selkä kestä ikuisesti, sairaslomat tulevat kasvamaan niin henkisellä kuin fyyssiselläkin puolella. :'(
This comment has been removed by the person who wrote it.
Mikäli nämä mahtipontiset säästösuunnitelmat toteutuvat, niin moni vanhempi jää taatusti kotiin lapsen/lapsien kanssa pitemmäksi aikaa kun ei haluta ottaa suurten ryhmäkokojen riskejä.
Viimeisiä viedään
Jo nyt lapset oireilevat aikuisen kaipuutaan. Kohta, odota hetki. Huomion saa, kun puree, sylkee, potkii, raapii, särkee, huutaa aikuiselle turpa kii, latelee pahimmatkin kirosanat ja karkaa aikuisen ulottumattomiin. Tässä sinfoniassa aikuinen vielä yrittää hoitaa lasten lisäksi ruokatilaukset, kattaukset, lepohuoneen sänkyjen laiton, petaukset, vaatehuollon, suunnittelun, valmistelun, palaverit töissä ja vanhempien kanssa muita yhteistyötahoja kuten neuvolaa, terapeutteja jne unohtamatta, päivittää pedanettia ja wilmaa, muistuttaa vanhempia ilmoittamaan tulevan viikon hoitoajat, huolehtii tehostetun tuen lasten yksilötuokioista ja sosem häiriöisten vuorovaikutusleikkikerhosta, käy välillä paikkaamassa toisen ryhmän henkilöstövajausta käy kahvitauolla - eikun sehän meni jo niinkuin lukemattomina päivinä kuluneena vuonna sivu suun. Luontaisetuateria hotkitaan pureskelematta kylmänä, samalla lattioita tai/ja peppuja pyyhkien neniä niistäen, ruokaa juomaa lapsille tarjoten. Itse viime tipassa hölkkäät vessaan, kun nyt sitten on ihan pakko päästä. Pöntöllä istuessasi ajattelet ohikiitävän hetken jääväsi loppupäiväksi lukitun oven taa, mutta eihän työkavereita voi jättää pulaan, lapsista puhumattakaan. Kotona ihmettelet, kun et jaksa puhua tai liikahtaa sohvalta - ajatukset pyörivät työasioissa. Mitä olisi pitänyt ehtiä vielä, huomasinko sitä hiljaista kilttiä lasta ollenkaan. Muisti pätkii, uni on katkonaista, sydän tykyttää rytmihäiriöitä. Aamulla sama ralli uudestaan. Alalla 28- vuotta, käteen n. 1900€/kk, käykö kateeksi ? Itseä ei ihan kamalasti aina jaksa hymyilyttää, vaikka virallinen linja onkin, että hyvinhän meillä täällä päiväkodissa menee... Lapsiakin tulee sääli. Miettikää nyt vähän tarkemmin näitä suhdelukuasioita - edes...
Nyt HALOO ja HOI! Eikö hallitus ymmärrä edes selkeitä perusteluita sille, että varhaiskasvatus merkitsee myös sijoitusta tulevaisuuteen!?!? On myös tärkeää, että annamme lapsuudelle ITSEISARVON!
| This discussion has been closed. |