Adressi tasa-arvon puolesta huoltajuusriidoissa

Hyvä Wenla Wenla,

vaikka tämä ei oleellisesti asiaan kuulukaan, mitä ilmeisimmin olet kiinnostunut entisestä nimestäni. Sen vuoksi haluankin oikaista sinulle ja muille lukijoille kirjoituksessasi olleen virheen. Entinen nimeni on Hamid Kehram, eikä Hami Linsa, kuten virheellisesti esitit. Virallinen nimeni on viimeisen lähes kymmenen vuoden ajan ollut Niko Linsa. Olen iranilaissyntyinen ja Suomen kansalainen. Luuletko rouva/herra Wenla Wenla vaikuttavasi muiden allekirjoittajien mielipiteeseen kirjoittamalla, mistä maasta olen kotoisin tai mikä on ollut minun entinen nimeni?

Olen samaa mieltä siitä, ettei adressia pidä allekirjoittaa, jos ei ole asian kannalla. Faktoja, yleistyksiä ja olettamuksia voi oman mielipiteensä mukaisesti toki esittää, mutta ihmettelen, millä perusteella viet kirjoituksesi lopussa henkilökohtaiseksi ja vihjailet viisi vuotta sitten päättyneestä avioliitostani, johon sinulla ei ole käsittääkseni aihetta puuttua. Vaikuttaa siltä, että tunnet minut, mutta tietosi ovat hataralta pohjalta. Mietin, kuka tässä on ahdasmielinen ja katkera.

Heikkojen ase yleensä on se, että tuntemattomalla nimellä tullaan väittämään asioista vääntämällä, kieroilemalla ja vääristelemällä. Voin mielelläni keskustella kanssasi entisestä avioliitostani, jos muuttaisit vihjailusi avoimiksi kysymyksiksi, joihin voi suoraan vastata. Vaikka avioliittoni ei oletuksestasi huolimatta tähän asiaan kuulu, minulla ei ole salattavaa entisestä avioliitostani, ajasta ennen avioliittoa eikä ajasta avioliiton jälkeen. Ehkä tiedätkin, että lapsemme oli yhteishuollossamme noin viiden vuoden ajan. Yksinhuoltajuutta minä hain, kun ilmeni, että Melissaa pahoinpidellään äitinsä ja sukulaistensa luona ja suunnitellaan salaa muuttoa toiseen maahan.

Olen Iranista kotoisin, mutta minua ei koskaan syrjitty ulkomaalaisuuteni takia, vaan sen takia, kun olen mies.

Tässä kaikille hiukan lisää tietoa:

Kansanedustaja, lakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi kertoi, että sosiaaliviranomaiset ovat asennevammaisia ja heitä pitäisi kouluttaa. Kysyn Teiltä, miten asennevammaiset voivat arvostella minun vanhemmuuttani ja loukata sitä? Asennevammaisuus Melissan ja minun tapauksessa tarkoitti syrjintää, jossa asetuttiin yksipuolisesti, ilman perusteita toisen vanhemman puolelle. Nimittäin, jos sosiaaliviranomaiset asettuvat äidin puolelle ja koko ajan puolustelevat äitiä, tarkoittaa se, että minua on syrjitty. Vielä kysyn, miten asennevammaiset voivat päättää tyttäreni tulevaisuudesta?

Olen itse ensin hakenut yksinhuoltajuutta eikä ex-puolisoni. Tyttäreni pahoinpideltiin ja tiesin, että ex-puolisoni haluaa viedä Melissan pois Suomesta. Meillä on ollut eron jälkeen lähes viisi vuotta yhteishuoltajuus. Enkä tarvinnut edes yksinhuoltajuutta. Syy, miksi hain yksinhuoltajuutta oli vain se, että halusin, että Melissalla olisi molemmat vanhemmat, pelastaa hänet huonolta kohtelulta ja estää Melissan kaappauksen. Mutta Vaasan epärehelliset viranomaiset olivat eri mieltä, niiden mielestä äiti saa pahoinpidellä lasta.

1,5 vuoden jälkeen sosiaalitoimen johto tunnisti, että äiti on myöntänyt Melissan pahoinpitelyn, ja äitiä on pyritty opastamaan rajojen asettamisessa lapselle ja hänelle on tehty selväksi, että ruumiillinen kuritus on kaikilta osin kiellettyä ja sopimatonta (Juha Karvalan ja Erkki Penttisen lisäselvitys). Selvityksistä käy selville, että Vaasan sosiaalitoimessa ei ole ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin, vaan lapseen kohdistettu äidin väkivalta on salattu. Sen sijaan he ovat yrittäneet tehdä Melissasta valehtelijan ja leimata minua, että minä olen manipuloinut tytärtäni. Miten tällaiset ihmiset ovat kykeneviä arvostelemaan minua vanhempana? Tekemäni adressi osoittaa myös, että lasten pahoinpitelyä äidin puolelta katsotaan läpi sormien.

Lääkärin, hätäkeskuksen ja minun tekemiä lastensuojeluilmoituksia on piiloteltu ja salattu eikä niitä ole tutkittu.

Sami Mahkonen kirjoittaa lapseen kohdistuneesta perheväkivallasta, että se voi olla ”lievänä pidettävää ja samalla sellaista, että lievän väkivallan ero aiemmin normaalina pidettyyn kasvatukseen saattaa olla jollei nyt olematon niin ainakin hiuksenhieno. … Nykyisin on toisin; ruumiillinen kuritus on kiellettyä vanhempien motiiveista riippumatta. … Sääntely palautuu lapsen itsetunnon vaalimiseen, sillä ruumiillinen kuritus on eritoten vanhempiin lapsiin kohdistuneena psyykkisesti loukkaava (Mahkonen, Sami, 2003: Lastensuojeluilmoitus. Edita, 26).

Kun sosiaalitoimen johdossakaan Juha Karvala ja Erkki Penttinen eivät pidä lapseen kohdistuvaa perheväkivaltaa toimenpiteiden arvoisena, niin tässä on toimittu Melissaa kohtaan lainvastaisesti, ja loukattu hänen itsetuntoaan ja psyykkistä hyvinvointiaan.

Lasten ruumiillinen kuritus ei ole pelkästään kiellettyä ja sopimatonta, se on myös lainvastaista. Minä isänä en halunnut, että lastani pahoinpidellään. Viranomaisilla ei ollut oikeutta näitä tietoja salata minulta ja jättää niitä toimittamatta Vaasan käräjäoikeudelle. Lastensuojelu on toiminut kuin tuomioistuin, jossa he ovat päättäneet, että Melissan äiti on sopiva huoltaja tyttärellemme ja sen mukaan he ovat pitäneet salassa ja jättäneet toimittamatta olennaisia tietoja oman mielensä mukaan ja antaneet puolueellisen, valheellisen ja puutteellisen lausunnon huoltajuusselvitykseen. Lastensuojelun tehtävä on antaa puolueeton selvitys oikeudenkäyntiä varten.

Melissan ja minun asiassa Vaasan lastensuojelu- ja sosiaaliviranomaiset ovat ottaneet käräjäoikeudelle kuuluvan oikeuden omiin käsiinsä. Kyse on erityisen vakavasta virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, sillä huoltoselvitystä tehtäessä selvittäjien on annettava kaikki tiedossa olevat tiedot tuomioistuimille.

Heillä ei ollut oikeutta leikkiä minun vanhemmuudellani, vähätellä kaikkia todisteita ja ex-puolison myöntämää pahoinpitelyä, ja lisäksi opettaa, miten isästä voi päästä eroon. He ovat koko ajan yrittäneet leimata minua mustasukkaiseksi ex-puolisoni uudesta turkkilaisesta miesystävästä kirjoittamalla ex-puolisoni puheita useaan otteeseen ja jättämällä sitä vastoin minun puolustukseni näihin väitteisiin kirjoittamatta, poikkeuksetta. Tästä puhuttiin tapaamisessamme.

Melissan asiaa käsitelleet viranomaiset käyttävät termejä ”Melissa on matkustanut maasta pois”, ”Melissa on muuttanut Suomesta Turkkiin” tai ”Melissa on lähtenyt Suomesta”. Suomen lain ja kansainvälisen oikeuden, Haagin lapsikaappaussopimuksen ja Bryssel II a -asetuksen, mukaan sekä Vaasan käräjäoikeuden 24.5.2006 päätöksen (nro 06/1032, drnro 06/619) mukaan kyseessä on ollut Melissan kansainvälinen lapsikaappaus: lapsi on jätetty luvattomasti palauttamatta Turkista isälleen. Silloin ei voi olla kyse Melissan matkustamisesta maasta pois tai Suomesta lähdöstä.

Näköjään nämä epärehelliset tosiasioiden salaajat edelleen luulevat olevansa oikeassa, ja laki, oikeusministeriö, hovioikeus sekä Vaasan käräjäoikeus ovat väärässä. Käytetyt ilmaisut tukevat edelleen sitä, että he eivät pysty henkilökohtaisesti hyväksymään Melissan kohdalla käsitettä kansainvälinen lapsikaappaus (ks. RL 25 luku 5a §). He ovat niitä henkilöitä, jotka ovat mahdollistaneet ja antaneet tilaisuuden ex-puolisolleni kaapata Melissan pois maasta.

Huoltoselvityksen tekijöiden selvityksissä ei vieläkään tunnusteta, että Melissan äiti on tunnustanut pahoinpitelyn ja kertonut lyöneensä Melissaa. Lapsikaappauksen uhkaa on vähätelty, ja kaappausta on jopa tuettu esittämällä äidille yksinhuoltajuutta. Huoltoselvityksen tekijöiden roolit ovat sekaantuneet, ja he ovat toimineet puolueellisesti ja syrjivästi.

Melissan tapaus on vakava osoitus myös siitä, että Suomen lainsäädäntö ei ole ajan tasalla. Kun on uhka, että toinen vanhempi, tässä tapauksessa yksinhuoltaja, käyttää lapsenhuoltolain mahdollistamaa huoltajan päätösoikeutta muuttaa ulkomaille kesken huoltoprosessin, niin seurauksia ja lapsen eristämisen vaikutuksia isästään voidaan pitää erittäin vahingollisena lapselle ja lapsen edun vastaisena. Kyse on erittäin vakavasta menettelystä, sillä huoltoselvityksessä minut todettiin ex-puolisoni kanssa yhtä lailla hyväksi Melissan huoltajakandidaatiksi.

Seuraava kirjoitus eräältä nettisivulta antaa ajattelemisen aihetta:

”Ikävä kuulla, että lastensuojelutyötä tekevät viranomaiset salaavat pahoinpitelyn isältä. Se tekee salailijoista kanssarikollisia.

Jokunen aika sitten juttelin erään äidin kanssa lasten pahoinpitelystä. Hän sanoi kotikäynnille tulleille sosiaalityöntekijöille, että aikoo jatkossakin lyödä lapsiaan. Mitä nuo viranomaiset tekivät? Ottivat lapset suojiinsa ja pelastivat pahoinpitelyltä? Ei. He sanoivat ettei niin saa tehdä ja livahtivat pois tilanteesta ja jättivät lapset äidin armoille hakattaviksi.

Sossu haluaa äitien pahoinpitelevän lapsiaan olemalla lapsia vastaan pahoinpitelijän puolella silloin kun pahoinpitelijä on nainen”.

Adressin tarkoitus ei ole, että saan tukea ja Melissan siten takaisin. Suomen oikeusministeri on jättänyt Turkin oikeusministerille palautushakemuksen.

Olen taistelemassa tasa-arvon, isien ja tulevien isien puolesta, allekirjoittakaa vaan, jos uskotte siihen, että miehiä syrjitään Suomessa. Tapaukseni on vain yksi esimerkki.

Monet isät ja lapset kärsivät Suomessa sosiaaliviranomaisten asennevammaisuudesta.