Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Olen tänään tullut puhumaan teille kaikille. Tunnen teidät kaikki niin hyvin! Ette tiedäkään kuinka hyvin tunnen teidät. Olen usein kanssanne, koska sydämeni on yhteydessä teihin. Minä näen tuskanne, minä koen teidän ilonne, huolenne, kärsimyksenne. Ja minä haluaisin niin kovasti kertoa siitä voimasta, joka teissä asuu. Oman tietoisuutenne voimasta. Oman olemisenne voimasta. Oman sielunne voimasta.

Liian usein te olette yhä etsimässä. Aina uudelleen te etsitte ratkaisuja itsenne ulkopuolelta. Mutta kun otatte nämä ratkaisut itsellenne, ne alkavat jo sulaa pois.
Ymmärtäkää, että olette olemisenne keskusta, oman universuminne aurinko.
Tietoisuutenne suunta ja se mihin se on virittäytynyt päättää miltä teistä tuntuu, mitä ajattelette, miten toimitte. Syvältä sisältänne te suuntaatte näitä asioita aivan kuin aurinko suuntaa säteensä ulospäin.
Jos uskotte, että teissä on olemuspuolia, joille tämän auringon ei pitäisi loistaa valoaan, paikkoja, joissa sen ei pitäisi paistaa, että on asioita, joita sen ei pitäisi lämmittää säteillään, kaikki kohtaamanne ihmiset ja asiat vahvistavat näitä uskomuksia.

Samalla tavalla jonkun toisen apu tai neuvo voidaan ottaa vastaan vain, jos sallitte oman aurinkonne paistavan valoaan sille aspektille, johon apua tarvitsette.
Päätös kyseisen aspektin laittamisesta valoon ja oven avaamisesta on aina teidän. Kukaan muu ei voi pakottaa teitä tekemään niin. Siksi kukaan ei voi auttaa teitä, jos ette salli itseänne autettavan. (Tämä koskee maallista apua samoin kuin apua meidän puoleltamme.)

Teillä on vakaumuksia, jotka saavat teidät ajattelemaan, ettei teillä ole voimaa löytää omaa tietänne, tuntea omaa kohtaloanne uudelleen. Nämä vakaumukset kytkeytyvät menneisyyteen, jolloin eksyitte itsestänne hyvin kauan sitten. Puhun nyt erityisesti menneisyydestä täällä Maassa, monien maallisten elämien menneisyydestä, jolloin koitte paljon pimeyttä.
Tämä historia ei ole ollut merkityksetön.
Se on historiaa, jolloin olette kohdanneet paljon pelkoa ja jolloin pelko on peittänyt sisäisen aurinkonne varjoonsa.
Mutta nyt olette kaikki hiljalleen heräämässä. Osia teistä on jo valossa taas, mutta on myös monia aspekteja, jotka ovat yhä pimeässä, pelon ja itseänne koskevan epävarmuuden varjossa.

Ja juuri se osa teistä on eksynyt, joka parhaiten pystyy tekemään näin.
Eksynyt eräänlaiseen menneisyyden sokkeloon. Eksynyt kertyneisiin tapahtumiin, jotka aiheuttivat tietoisuudelle traumoja.
Kaiken aikaa kun olette olleet ruumiillistuneina tänne maapallolle, sielutasolla olette kehittyneet kuin lapset aikuisuuteen. Siinä mielessä te tulitte maapallolle lapsina, saitte monia omia kokemuksia, ja monia kokemuksia ei ihan täysin ole ymmärretty. Nyt olemme tulossa tietyn ajanjakson, tietyn kehityskaaren loppuun, ja on aika kohota sellaisten kokemusten yläpuolelle, jotka jäivät ymmärtämättä. Ja siitä haluan kertoa teille: teissä olevasta voimasta kohota haavoitetun sisäisen lapsen yläpuolelle.

Lapsi teissä on monien ymmärtämättä jääneiden kokemusten uhri.
Kuulkaahan, syvin sisäinen vamma on hylätyn lapsen vamma.
Lapsi, joka ei tiedä mitä sille on tapahtumassa, lapsi, joka on hylätty, joka on peloissaan, jolla ei ole viitekehystä pystyäkseen ymmärtämään.
Jossakin vaiheessa tulette ymmärtämään, että tämä hylkääminen oli nimenomaan oma valintanne ja luomisteko, joka oli aidosti jumalallinen.

Aika on koittanut. Historian tässä vaiheessa on aika koota yhteen kadonneet osat itsestänne. On aika olla itsenne keskuksessa.