Kommentoijia tavastani lukea Raamattua on ollut niin monta, että yhdistän vastaukseni yhteen viestiin.
* Eli ei ole syytä suhtautua eri tavoin kuin muuhun apostoliseen sanaan. (kivitystarina)
Ei ole myöskään mitään faktaan perustuvaa perustetta sille, että tarina olisi kuulunut esim. jäljittämättömään alkuperäistekstiin. Asia jää siis uskonvaraiseksi, mutta sen liittäminen vääriin yhteyksiin on joka tapauksessa ilmeinen. Mutta niin usein muissakin yhteyksissä voidaan todeta, että tarina voi olla hyvä, vaikka se ei olisikaan tosi ;-)
* Riviesi välistä olen lukevinani viestin, että me "uskikset" olemme huijareita, jotka vain pettävät ihmisiä kertomalla olemattomasta Jeesuksesta, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan.
Oletan suurimman osan uskovaisista olleen vilpittömiä kautta aikojen. Paavalinkin oletan olleen rehellinen omalle uskolleen ja uskonkäsitykselleen. Usein on ollut tilanteita, joissa uskoa reivataan johonkin suuntaan kovan kädenväännön kautta. Jos tämän jälkeen väittää, että lopputulos on Jumalan suoraa ilmoitusta, on joko jollain tavoin hahmotukseltaan rajoittunut tai huijari. Jälkimmäinen on ollut esillä monesti silloin, kun tuolla tulkinnalla on ollut valtapoliittisia tai henkilökohtaisia intressejä puolustettavanaan. Katolinen kirkko lienee tässä kuuluisin esimerkki. Tällaista tapahtuu erityisen paljon myös tämän päivän lahkoissa seurakunnan kontrolloimiseksi ja johtajien etujen turvaamiseksi ympäri maailmaa.
* Mutta Jeesuksen olemassaolo ei ole väittelyn asia, Hän yksinkertaisesti on olemassa ja asuu meissä "uskiksissa".
Jeesus saa minun puolestani asua teissä kaikessa rauhassa. Siitä vain ei pidä seurata sitä, että yritätte hänen nimissään tuputtaa omia asenteitanne muiden ihmisten elämän hankaloittamiseksi.
* Kerros tästä kohdasta vielä, että useat arvovaltaiset tutkijat eivät usko Paavalin kirjoittaneen kaikkia kirjeitä, mitähän kirjeitä tässä kosketellaan? Entä tutkijat ?
Lainaan tässä ajanpuutteen vuoksi wikipediaa:
Paavalin kirjeistä kuutta pidetään Paavalin koulukunnan kirjallisuutena. Suurin yksimielisyys vallitsee neljästä kirjeestä:
- Kirje efesolaisille
- Ensimmäinen kirje Timoteukselle (pastoraalikirje)
- Toinen kirje Timoteukselle (pastoraalikirje)
- Kirje Titukselle (pastoraalikirje)
Loput kaksi kirjettä jakavat tutkijoita, ja Paavalin oppia tutkittaessa ne jätetään yleensä syrjään:
- Toinen kirje tessalonikalaisille
- Kirje kolossalaisille
Kaikki Paavalin 13 kirjettä antavat ymmärtää olevansa itse Paavalin kirjoittamia. Tekstien jakaminen aitoihin ja Paavalin jälkeisiin on suoritettu vertaamalla oppia, kirjoittamistyyliä, kirjoittajan tilannetta ja seurakunnan tilannetta. Seitsemän aitoa kirjettä on tunnistettu niiden yhtäläisen uskonopin ja kirjeiden yhtäläisyyden Paavalin elämänvaiheiden kanssa. Esimerkiksi pastoraalikirjeiden eli seurakuntaelämää ohjeistavien kirjeiden näkemys seurakunnan viroista viittaa ensimmäisen vuosisadan lopun tilanteeseen.
Ajoittain myös heprealaiskirje on laskettu Paavalin kirjeeksi. Jo varhaiskristillisenä aikana sen päätyminen Uuden testamentin kaanoniin oli epävarmaa. Teoksen pelasti uskomus, että kirje oli Paavalin kirjoittama vaikka tekstissä itsessään ei ole tällaista väitettä. Heprealaiskirjeen taidokas ja puhdas kreikan kieli poikkeaa aidoista Paavalin kirjeissä käytetystä kielestä.
Tarkkaavainen lukija huomannee myös sen, että Paavalille sälytetyt homokeskustelun keskeiset teesit ovat Roomalais- ja Korinttolaiskirjeissä, jotka eivät siis ole edes Paavalin omaa käsialaa (tai sanelua, hänhän ei itse tekstejään kirjoittanut).
* Miten mielestäsi tämä erilainen opillinen käsitys kadotuksesta tulee esiin?
Helvetin piinasta puhutaan Matteuksen evankeliumissa ja Johanneksen ilmestyksessä. Paavalin kirjeissä ja Johanneksen evankeliumissa taas puhutaan kadotettujen tuhoutumisesta, siis ikuisen elämän menetyksestä. Kristikunnan alun teologiassa keskusteltiin syntisten sielujen olemattomiin häviämisestä sekä kaikkien mahdollisuudesta pelastua. Nämä näkökannat hävisivät, ja viimeistään keskiajan kynnyksellä piinahelvetistä tuli ainoa mahdollinen tulkinta.
* Raamattu kokonaisuudessaan (VT+UT) on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan pyhää sanaa eli ilmoitusta, mutta kokonaan myös ihmisten kirjoittamaa, jossa Raamatun jumalallista alkuperää ja inhimillistä muotoa ei voi eikä tarvitse erottaa toisistaan.
En epäile tuota kokemusta niin monilla lukijoilla kuin kirjoittajillakaan. Ne, joilla ei tuonkaltaista tilaa ole, hahmottavat luku- kirjoitustavan uskonnollisen mielentilan inspiroimiksi. Tästä tilasta seuraa usein, että syntyy tulkintaa, jota kovasti halutaan. Tällöin usein ylikorostuvat tietyt havainnot ja katoavat ilmiselvät vastaväitteet. Tästä havainnointitavasta on nähty esimerkkejä tälläkin keskustelufoorumilla, esim. kun suihkukoneen moottorijarrutusääniä tulkittiin tuomionpasuunan ääniksi. Kun joku sanoi, että ne ovat soofarin ääniä, innostui joku toinen valtavasti – kunnes minä valitettavasti menin linkkaamaan oikean soofarin äänen, jota tuo ääni ei pätkääkään muistuttanut.
* Yritys tarkoituksenhakuisesti irroittaa Jeesuksen Kristuksen kautta virkansa saanut Paavali (Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Gal. 1:1) ja tämän apostoli Paavalin kautta meille annettu Jumalan sana ja tahto Raamatun ilmoituksen kokonaisuudesta, on varsinkin ns. ”sateenkaariväen” taholta hyvin usein esille tuotu vakava ja kavala eksytyksen muoto, jolla poiketaan pois totuudesta.
Tämän havainnon voi kuka tahansa tehdä, jos vain jaksaa lukea koko Paavalin kirjeet alusta loppuun: Ei ensimmäistäkään mainintaa Jeesus Nasaretilaisesta tai sellaista evankeliumien kanssa yhtenevää episodia, jota ei olisi jo ennustuskirjallisuudessa mainittu. En tätä itse olisi havainnut, mutta vinkin antaja ei kyllä ole sateenkaariväkeä. Mielestäni se, että tahallaan yritetään estää ihmisiä havaitsemasta asioita, on eksytystä sanan varsinaisessa mielessä.
* Mitä lakitekstejä tarkoitat?
Tarkoitin koko juutalaista, lähinnä Vanhassa testamentissa olevaa lakikokonaisuutta, johon Paavali siis teki toisaalta tulkinnallisia muutoksia, että vastusti suorastaan monia kohtia uuden liiton perustaa hahmotellessaan. On myös tärkeää huomata, että monesti Paavali viittaa näihin teksteihin vastauksena johonkin sen ajan akuuttiin ongelmaan, mutta ne tulkitaan hurmoksellisimmissa piireissä Paavalin saamana jumalallisena ilmoituksena. Näin jopa silloinkin, kun Paavali sanoo erikseen, että tämä vastaus ei ole Jumalan sanaa, vaan omaa ajatteluani.
* Apogryfi kirjoja varmaan tarkoitat, vai?
Apokryfikirjat on tässä yhteydessä vähän tautologinen sana: Se tarkoittaa tekstejä, joita ei otettu mukaan kanonisoituun Vanhaan tai Uuteen testamenttiin. Niistä on toki juuri kyse. Perusteet, miksi joku jäi pois kanonisoinnista, olivat eri tilanteissa erilaisia ja näistä perusteista käytiin siis kova vääntö. Joku saattoi pitää jotain pois jätettyä kaikkein puhtaimpana uskon kannalta. Mistä tiedämme, että lopputulos oli johdatusta, eikä raakaa valtapeliä?