Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#22027: - 22011

Aate on kuin suodatin, jonka läpi katsottuna karsiutuu pois kaikki muu. Onko siis pahempaa tapaa erottaa itseään olevaisuuden monipuolisuudesta, todellisuuden kokonaisvaltaisuudesta?

Olemme ilmeisesti tarkkailleet samaa maisemaa eri suunnista, mutta nähneet saman asian.

Koen, että näkevällä on vastuunsa auttaa sokeita rinnakkaiskulkijoita perille löytämisessä, ja aatteen sokaisemat ovat totisesti niitä, joita pitäisi auttaa. Vain avoimin silmin ja mielin voi päästä näkemään kokonaisuuden, kuin taas itseään rajoittamalla tekee itsestään rajallisen. Jos sanoo "tämä on näin", sitoutuu itse kiinni tähän käsitykseen. Mutta missä hän silloin on, jos tämä käsitys ei ole oikein, tai jos se on vain pieni osa totuutta? Jos hän sanoo: "sinä olet väärässä", hän sulkee oven itseltään koskaan pääsemästä siihen suuntaan.

Vain pelkäävä mieli sulkee itsensä itse vetämiensä rajaviivojen sisään.

Täytyy myös ottaa huomioon, että vaikka "absoluuttinen todellisuus" (eli se, mikä oikeasti on, katsojasta riippumatta) on tietynlainen, siihen voi jokainen osaltaan vaikuttaa. "AT" (absol.todell.) ei ole mitään jäykkää ja muuttumatonta, vaan se elää ja muotoutuu jatkuvasti. Me voimme siis toimillamme vaikuttaa siihen, millainen tuo AT on.

"Subjektiivinen todellisuus" ("ST") on se, mitä itse kukin meistä tietää, uskoo tai luulee näkevänsä, tai haluaa nähdä. Meillä on aistimme, meillä on älymme, ja meillä on opittu mallisto, jonka avulla hahmotamme olevaisuutta. Mutta koska emme ole sataprosenttisia havaitsijoita, ero AT:n ja ST:n välillä on, yksilön havainto- ja prosessointikyvystä sekä mielen vapaudesta riippuen, vaihtelevan suuri. Hyvä esimerkki on väsynyt tai juopunut havaitsija, joka ei mitenkään voi nähdä maailmaa niin kuin raitis ja pirteä ihminen.

Mutta havaintokykyämme rajoittaa niin moni muukin tekijä. Siksi tuskin kellään meistä on täydellisesti AT:tä vastaava ST. Jokaisen mielikuva olevaisuudesta on hänen omansa, ja se kattaa vain osan siitä, mitä olevaisuus oikeasti on. Uskonto on eräs tapa yrittää hahmottaa AT:tä, ja tiede on toinen. Mediasta ja telkkarista meille tarjotaan yhtä mallia AT:sta, ja kouluissa samoin. Se, joka itse omin silmin katselee ympärilleen, näkee olevaisuuden tietenkin omavaltaisemmin.

Aate, dogmi, ismi ja muut "kehyksin rajatut" katsomukset tarjoavat siis vain pienen ikkunan maailmaan, ja pahinta niissä yleensä on se, että tämäkin ikkuna on vahvasti manipuloitu. On kuin meitä sen kautta yritettäisiin näkemään auringonnousu sinisen lasin läpi: "tuollainen se oikeasti on!". Maailma näytetään tietynlaisena, ihminen tietynlaisena, ja sinä itse olet myös tietyllä tapaa määritelty, ja sinun halutaan uskovan tämä.

Turvaton ihminen, jolla on tietoisuus itsestään ja oma identiteetti hukassa, on altis uskomaan. Hän haluaa tarrautua siihen, mitä muut ajattelevat ja tahtovat. Hän ei ole itsenäinen, eikä siksi uskalla toimia ja ajatella itsenäisesti. Hän takertuu ilmiöihin ympärillään. Hän usein voimaantuu aatteesta, se antaa hänelle identiteetin ja motiivin, joten hän kokee sen hyväksi. Hän valitsee aatteen, joka resonoi hänen toiveidensa ja tuntemustensa kanssa.

Ihminen, joka on varttunut turvallisuuden ympäröimänä, ei sorru aatteisiin. Hän on turvassa itsessään, ja uskaltaa luottaa itseensä. Hän ei etsi ryhmän tukea ja ulkopuolista suojaa.

Jos ihmisen ST eroaa paljon AT:stä, hän kokee ymmärrettävästi suurta hämminkiä. Siksi hän takertuu aatteeseen sitä lujemmin, mitä suurempi tämä kuilu todellisuuden ja mielikuvan välillä on. Fanaattisimmat ja aggressiivisimmat aatteen kannattajat ovat siis niitä, jotka ovat pahiten eksyksissä. Nämä ovat juuri niitä, jotka voimallisimmin haluavat levittää keinotekoista kuvaansa ja käännyttää muita ajattelemaan samoin. Nämä ovat niitä, jotka tulevat vaatimaan sinun muuttumistasi, jotta kelpaisit, ja he vaativat sitä väkisin.

Heitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa niihin, jotka todella näkevät maailman avoimesti, ja haluavat auttaa muitakin näkemään avoimesti. Nämä tunnistaa siitä, että he eivät pakota ketään, he vain kertovat näkemyksensä, ja kehottavat muita itse miettimään. He tarjoavat vaihtoehtoja, mutteivät väkisin yhtä ainoata. He antavat sinun olla sellainen, kuin mitä koet olevasi, mutta huomauttavat, että ehkä olet tietämättäsi kasvanut näkemään itsesi todellisuudesta erkanevalla tavalla. He eivät pakota, vaan jättävät ratkaisun sinulle itsellesi. He kehottavat sinua tutustumaan rehellisesti omaan itseesi, eivät yritä lyödä sinuun leimoja: "tällainen olet".