Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#22508: res.matr. - Re: Re: Re: Suuri homovastaus....

Kiitos avoimesta vastauksestasi, joskaan en kysynyt yksityiskohtia ihmissuhteistanne vaan peräänkuulutin homoilta omia ajatuksianne siitä, miksi ette kykene rakastumaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan, tai miksette ainakaan halua tai pysty lähestymään heitä seksuaalisella tasolla. Muotoilin kysymykseni myös muotoon "mikä minua estää olemasta hetero?". Ehkä vastauksesi sisältää vastauksen aineksia myös näihin kysymyksiin, mutta ne ovat vielä hyvin kätketyssä muodossa, epäsuorasti läsnä.

Olemme nähtävästi kuitenkin samaa mieltä siitä, että hormonaalisen aktiviteetin alkaminen on olennainen tekijä nuoren ihmisen sukupuolisessa elämässä ja sen ilmentämisessä. Luulen tosin, että ainakin nykyään tämä aktiviteetti käynnistyy monilla jo siinä kymmenen ikävuoden hujakoilla, ehkä aiemminkin, ja useimmilla se on jo täydessä käynnissä 16-vuotiaana.

Eri asia on, että yhteiskunnalliset paineet saavat nuoret orientoitumaan aikuisten maailmaan usein jo esikouluikäisinäkin, mutta viimeistään koulussa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että nämä lapset olisivat mitenkään valmiita tai millään lailla kypsiä tähän päälleliimattuun aikuisuuden rooliinsa. On myös tavallista, että tämä "roolin peittämä lapseus" jää joillakin pysyväksi olotilaksi läpi elämän, mutta tämä kaikki sivuhuomautuksena.

En lähde erikseen analysoimaan kenenkään elämäntarinoita, se ei ole motivoitua eikä ehkä mielekästäkään, mutta jokaisesta tarinasta voi tehdä havaintoja ja niiden pohjalta mahdollisia johtopäätöksiä. Tämän jätän itse kunkin omalle vastuulle, jotta jokainen itse alkaisi ymmärtää tekemisiään ja tekemättä jättämisiään.

Tärkeä välinen on sana "miksi": miksi tein juuri näin, miksi juuri hänen kanssaan - ja myös katsoa sitä "näkymätöntä" puolta: miksi en tehnyt noin, ja miksi en jonkun kanssa, joka oli toisenlainen.

Kannattaa myös katsoa toistuvia kuvioita, tavanomaisesta poikkeavia ilmiöitä ja itselleen merkittäviä kokemuksia tarkemmin, jotta niiden taustallinen merkitys avautuisi meille.

Se, mitä kutsut "itsestäänselvyyksiksi", on mainitsemallasi tasolla ehkä sinulle itsellesi sitä. Näiden "itsestäänselvyyksien" takana on kuitenkin syvempi ja paljon laajempi taso, jonka olemassaolosta useimmat meistä eivät edes ole tietoisia. Ne voimat, jotka saavat meidät tuntemaan kuten tunnemme, ajattelemaan kuten ajattelemme ja tekemään kuten teemme - siinä nimenomaisessa järjestyksessä yleensä. En puhu mistään "jumalallisesta" vaikutuksesta, vaan pikemmin alitajunnastamme, kaikesta siitä, mikä ohjaa meitä ihan tietoisesti tietämättämme.

Luulemme tekevämme itsenäisiä päätöksiä, mutta suurin osa ratkaisuistamme on jonkun sisäisen tunnekokonaisuuden ohjaamaa. Tämä on meidän kaikkien hyvä tiedostaa.

Kuten esimerkiksi tarve kääntää keskustelussa huomio vastakeskustelijan henkilöön negatiivisessa ja enemmän tai vähemmän peitellyn halveksunnan merkeissä. Se on yleensä merkki siitä, että heikko itsetuntomme vaatii meitä astumaan muiden päälle, jotta kokisimme itse olevamme pitempiä.

Se voi olla myös merkki siitä, että kanssakeskustelijamme on sanonut jotakin sellaista, jonka koemme uhkaavan omaa integriteettiämme tai ylpeyttämme. Hyökkäys on ehkä paras puolustus, mutta keskustelussa sen tarkoitus on vain viedä huomio puhuttavan asian käsittelystä, tai toiveena on saada vastakeskustelija kokonaan hiljennettyä, niin ettei kiusallista aihetta enää tarvitsisi ollenkaan kohdata.

Tämä kaikille keskustelijoille ystävällisenä vihjeenä.