sosiaaliviranomaiset aiheettomista huostaanotoista vastuuseen

Hallituksen esitys uudeksi lastensuojelulaiksi on edeuskunnankäsiteltävänä. Jo pitkään olemme saaneet kuulla, kuinka ns.varhaisen puuttumisen hankkeet ja ennaltaehkäisy on löydetty ratkaisuksi lastesuojelutyössä. Varhaista puuttumista on käytetty kunnissamme jo vuosien ajan ja sinä aikana lasten huostaanotot ovat kuitenkin rajusti lisääntyneet. Varhainen puuttuminen tarkoittaa, että lapsista ja heidän vanhemmistaan kerätään yksilöityä tietoa, vanhemmilta lupaa kysymättä, heidän tietämättään ja heidän kustannuksellaan. Tähän sosiaalitoimi on valjastanut koulut,päiväkodit, terveyshuollon ja jopa seurakunnatkin. Varhaisen puuttumisen menettelytapoihin ja tavoitteisiin on jokaisen kansalaisen hyvä tutustua lukemalla sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2004:7 (varhainen puuttuminen). Sosiaalitoimi panostaa näin voimakkaasti kansalaisten valvontaan, ei ihmisten auttamiseen.

"Lasten kartoituksen tekevät luokanopettajat merkiten lomakkeille oirehtivien lasten määrän ja nimet. Kartoituksista muodostetaan jaoittelun pohjalta kaksi katekoriaa, joista toiseen sijoitetaan erityisen vilkkaat ja toiseen taas vetäytyvät lapset. Vetäytyjälasta voisi luonnehtia vaiennetuksi, sillä vallitseva luonteenpiirre ei ole varsinaisesti ujous."lapset voivat kirjoittaa aineita perhe-elämästään liittyvistä aiheista...." (Bouhlal,Heinonen, Sulaoja, Varpunen-varhaisen puuttumisen malli).Kunnissamme tehdään lapsista myös ns. huolikartoituksia sosiaalitoimen käyttöön jaotellen lapset eri kasteihin. Lasten asioita käsitellään erillaisissa verkostoissa,tiimeissä, tukiryhmissä,koulujen oppilashuollossa ilman, että vanhemmat ovat niissä mukana tai edes ovat näistä tapaamisista tietoisia. Tällä tavoin heikennetään vanhempien kasvatusvaltaa ja lisätään viranomais valtaa,kun suunntauksen tulisi tietysti olla päinvastainen.On syytä kysyä, millä oikeudella tietoja kerätään perheistä, kun maassamme kuitenkin on kansalaisten suojana perustuslaki, rekisterilainsäädäntöä, viranomaistoiminnan julkisuudesta annettu laki jne.

Varhainen puuttuminen eli "seulonta" (käsite kirjasta SMT 2004:7) kohdistuu kaikkiin lapsiin ja lastensuojelun piiriin voi näin ohjautua kuka tahansa arvioijan mieltymysten mukaisesti. Seuloa osaa kuka tahansa (=Lastensuojeluilmoitukset, syyttäminen ja syyllistäminen), mutta se ei ole auttamista. Varhaisen puuttumisen hankkeet kompastuvat sosiaalityön koetinkiveen, auttamiseen, kun sosiaalitoimi on kadottanut alkuperäisen tehtävänsä eli ihmisten auttamisen. Auttaminen edellyttää osaamista, pyshtymistä ja asiakkaan kuulemista, mutta sitä ei ole tarjolla. Yhteiskunnan resussit suunnataan väärin, kun valvonnan myötä päiväkodeissa ja kouluissa työ aika kuluu muuhun kuin varsinaiseen tyhön. Rahaa kulutetaan virkamiesten palkkoihin ja vanhempien työ aikaa kuluu neuvotteluista toiseen juoksemisessa, sen sijaan että päiväkotien ja koulujen lapsiryhmä penennettäisiin ja erityistä huomiota tarvitsevien lasten opetukseen panostettaisiin.Varhaisen puuttumisen avulla on saatu jo noin 16 000(vuonna 2005 15 160) lasta pois vanhemmiltaan. Huostaanottoja lopetettiin vuonna 2005 koko maassa vain 491. Uusi lastensuojelulaki, joka laillistaa tämän touhun, vauhdittaa varmasti huostaanottoja. Vanhempien, vanhempainyhdistysten, opettajien, seurakuntien ja ennen kaikkea kansanedustajien tulisi viimeistään nyt uutta lastensuojelulakia säädettäessä herätä huomaamaan, ettei lasten ja perheiden luokittelu johda muuhun kuin pahoinvoivaan ilmiantoyhteiskuntaan. Leeni ikonen varatuomari.