sosiaaliviranomaiset aiheettomista huostaanotoista vastuuseen
Ota yhteyttä adressin tekijään
turhia huostaanottoja
Sosiaalitoimelta ei saa oikeanlaista tukea; kodinhoitaja joka käy lasten ollessa koulussa...Miten tällainen auttaa esim. koulukiusattua lasta.
Adrssissa pyydetään sosiaaliviranomaisia ottamaan vastuuta virheistään, joka mielestäni on jokaisen muunkin kansalaisen velvollisuus...
faktaa
Huostaanottoja ei valitetavasti pystytä valtion budjetin takia tekemään läheskään niin paljon kun todellinen tarve oikeasti olisi.
Aivan varasti ketään ei huostaanoteta yksin koulun antaman palautteen takia.
Huostaanottoa edeltää pitä perheen tukeminen / tarkaileminen perhetyön avulla.
Huostaanotto on viimeinen keino kun vanhemuus ei onnistu ja lapsen tasapainoinen kasvaminen on vaarassa.
Valitettavasti asia on niin että joskun vanhempien oikeus lapseen menee joskus lapsen hyvin voinnin edelle.
On tilanteita että väliaikaisen sijoituksen aikana lasta palautetaan kotiin vanhempien luokse ja saman tien haetaan takaisin naapurien ilmiannon perusteella.
Uusi lastensuojelulaki heikentää vanhempien kasvatusvaltaa
Hallituksen esitys uudeksi lastensuojelulaiksi on edeuskunnankäsiteltävänä. Jo pitkään olemme saaneet kuulla, kuinka ns.varhaisen puuttumisen hankkeet ja ennaltaehkäisy on löydetty ratkaisuksi lastesuojelutyössä. Varhaista puuttumista on käytetty kunnissamme jo vuosien ajan ja sinä aikana lasten huostaanotot ovat kuitenkin rajusti lisääntyneet. Varhainen puuttuminen tarkoittaa, että lapsista ja heidän vanhemmistaan kerätään yksilöityä tietoa, vanhemmilta lupaa kysymättä, heidän tietämättään ja heidän kustannuksellaan. Tähän sosiaalitoimi on valjastanut koulut,päiväkodit, terveyshuollon ja jopa seurakunnatkin. Varhaisen puuttumisen menettelytapoihin ja tavoitteisiin on jokaisen kansalaisen hyvä tutustua lukemalla sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2004:7 (varhainen puuttuminen). Sosiaalitoimi panostaa näin voimakkaasti kansalaisten valvontaan, ei ihmisten auttamiseen.
"Lasten kartoituksen tekevät luokanopettajat merkiten lomakkeille oirehtivien lasten määrän ja nimet. Kartoituksista muodostetaan jaoittelun pohjalta kaksi katekoriaa, joista toiseen sijoitetaan erityisen vilkkaat ja toiseen taas vetäytyvät lapset. Vetäytyjälasta voisi luonnehtia vaiennetuksi, sillä vallitseva luonteenpiirre ei ole varsinaisesti ujous."lapset voivat kirjoittaa aineita perhe-elämästään liittyvistä aiheista...." (Bouhlal,Heinonen, Sulaoja, Varpunen-varhaisen puuttumisen malli).Kunnissamme tehdään lapsista myös ns. huolikartoituksia sosiaalitoimen käyttöön jaotellen lapset eri kasteihin. Lasten asioita käsitellään erillaisissa verkostoissa,tiimeissä, tukiryhmissä,koulujen oppilashuollossa ilman, että vanhemmat ovat niissä mukana tai edes ovat näistä tapaamisista tietoisia. Tällä tavoin heikennetään vanhempien kasvatusvaltaa ja lisätään viranomais valtaa,kun suunntauksen tulisi tietysti olla päinvastainen.On syytä kysyä, millä oikeudella tietoja kerätään perheistä, kun maassamme kuitenkin on kansalaisten suojana perustuslaki, rekisterilainsäädäntöä, viranomaistoiminnan julkisuudesta annettu laki jne.
Varhainen puuttuminen eli "seulonta" (käsite kirjasta SMT 2004:7) kohdistuu kaikkiin lapsiin ja lastensuojelun piiriin voi näin ohjautua kuka tahansa arvioijan mieltymysten mukaisesti. Seuloa osaa kuka tahansa (=Lastensuojeluilmoitukset, syyttäminen ja syyllistäminen), mutta se ei ole auttamista. Varhaisen puuttumisen hankkeet kompastuvat sosiaalityön koetinkiveen, auttamiseen, kun sosiaalitoimi on kadottanut alkuperäisen tehtävänsä eli ihmisten auttamisen. Auttaminen edellyttää osaamista, pyshtymistä ja asiakkaan kuulemista, mutta sitä ei ole tarjolla. Yhteiskunnan resussit suunnataan väärin, kun valvonnan myötä päiväkodeissa ja kouluissa työ aika kuluu muuhun kuin varsinaiseen tyhön. Rahaa kulutetaan virkamiesten palkkoihin ja vanhempien työ aikaa kuluu neuvotteluista toiseen juoksemisessa, sen sijaan että päiväkotien ja koulujen lapsiryhmä penennettäisiin ja erityistä huomiota tarvitsevien lasten opetukseen panostettaisiin.Varhaisen puuttumisen avulla on saatu jo noin 16 000(vuonna 2005 15 160) lasta pois vanhemmiltaan. Huostaanottoja lopetettiin vuonna 2005 koko maassa vain 491. Uusi lastensuojelulaki, joka laillistaa tämän touhun, vauhdittaa varmasti huostaanottoja. Vanhempien, vanhempainyhdistysten, opettajien, seurakuntien ja ennen kaikkea kansanedustajien tulisi viimeistään nyt uutta lastensuojelulakia säädettäessä herätä huomaamaan, ettei lasten ja perheiden luokittelu johda muuhun kuin pahoinvoivaan ilmiantoyhteiskuntaan. Leeni ikonen varatuomari.
Last. suoj.todellisuus.
Vastoin "asiantuntijoiden" esittämää väitettä, suurin osa huostaan otetuista lapsista ei tule alkoholi- tai huumeongelmaisista perheistä. Suomessa lastensuojelun piiriin on joutunut paljon perheitä mm.lapsen psykiatrisen tuen tarpeesta tai koulunkäyntiongelmien vuoksi. Perheille tarjotaan huostaanottoa ainoana oikeana keinona auttaa lasta. Jos lapsen vanhemmat ovat toista mieltä, aloittavat sosiaalityöntekijät uhkailun vastentahtoisella huostaanotolla, ja perhe leimataan yhteiskyvyttömäksi ja hankalaksi.
Suomessa käytetään lastensuojelun sijoituksiin varovaisen arvion mukaan 700 miljoonaa euroa vuodessa. Asianmukaisella avohuollon tukitoimilla tällä summalla tuettaisiin monia perheitä ja vältyttäisiin huostaanotoilta. Valitettavan usein sijoituspaikkana on yksityinen yritys, jonka ensisijainen tavoite on voiton maksimointi, ei lasten hyvinvointi. Neuvomme vanhempia olemaan valveutuneita asioidessaan sosiaalityöntekijän kanssa. Te olette edelleen lastenne parhaita asiantuntijoita. Tämä tosiseikka tuntuu hyvin usein unohtuvan sosiaalitoimen virkamiehiltä.
Tuplasti faktaa
Lastensuojelun Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä, ettei Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpano tulevalla raportointikaudella perustu pelkästään komitean antamiin suosituksiin vaan todelliseen tilanteeseen suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista.
Ikävä tosiasia...
Lasten sijoituspaikoista...
Valheita toisen perään ja virheitä peitellään
sehän tässä onkin.
Vanhempien on todistettava olevansa syyttömiä sosiaalitoimen syytöksiä vastaan Sosiaalitoimen ei täydy todistaa mitenkään vanhempien pätemättömyyttä. Heidän sanaansa luotetaan, toisin kuin vanhempien.
Keminmaa ei varmasti ole ainoa kunta/kaupunki (?) missä näin toimitaan.
Lapsi voidaan ottaa huostaan ilman että mietitään sen vaikutusta lapsen psyykkeelle, mutta huostan purku ei välttämättä enään onnistukkaan koska lapsi on saattanut jo kiintyä sijais-vanhempiin ja silloin lapsen psyykettä ajatellaan!
Miten tämä tähän on töksähtänyt?
Tulee seri-syytöksiä. Tulee syytöksiä, että lapsi voi huonosti kotilomien jälkeen. Tulee syytöksiä, että voi olla mahdollista, että äiti käyttäisi alkoholia lapsen kotilomien aikana. Syytöksiä toinen toisensa perään, yhdessä asiassa sosiaalipuoli on kekseliäs ja luova. Tapaamisoikeuden rajoituksissa ja huostaanoton perusteissa. Luovuus ja kekseliäisyys ovat valheita, joiden vääriksi osoittaminen on kokopäivätoimista työtä ja pitkään. Miten sen tekee, kun on pidettävä huoli myös taloudestaan ja tehtävä töitä.
Uusi lastensuojelulaki on susi. Laissa kirjoitetaan tautologisesti lapsen edusta, eikä määritellä, mitä tämä tarkoittaa. Laissa on todella paljon aukkoja:
- laadi asiakassuunnitelmat sekä hoito- ja kasvatussunnitelma (Meille sitä on tehty kokonaiset kuusi riviä, tein itse paksun asiakirjan)
- kuuntele lasta (sosiaalityöntekijä ei ole kiinnostunut kuulemaan lasta. Lapsi pelkää rangaistuksia hoitavalta taholta, jos sanoo oman mielipiteensä. Äiti on lasten etu laissa täysin olematon olento.)
- lapsen tulee kiinnittyä hoitopaikkaansa (lapsi tottuu irrallisiin vuoden tai parin kestäviin ihmissuhteisiin)
- lapsen edusta päättävät viranomaiset (ei vanhemmilla, jotka tuntevat lapsensa parhaan, ole mitään sanomista. Tai kyllähän joskus voi sanoa jotain, mutta eihän sitä noteerata)
On ikävää, että tällaiseen keskusteluun heittää Jaakko kylmän kivensä.
huostat
Minusta oli juttua elokussa 20-21-08 iltasanomissa, iltalehdessä, sekä
19.8.08 metrossa ja 100 lehdessä kaikissa etusivulla.
Voin tähän yhteyteen vielä lisätä että kohdallani ei missään vaiheessa annettu mahdollisuutta että lapset tulivat luokseni asumaan sen jälkeen kun lapset oli otettu huostaan lasten äidiltä ajankohtana jolloin en edes enään asunut perheessä.
Koko tämän prosessin ajan olen ollut ja olen edelleen vakituisessa työsuhteessa, lisäksi en käytä minkäänlaisia päihteitä, työskentelen asiakasneuvojan tittelillä kokopäiväisesti.
Koho päättää kesään mennessä saanko rakkaat lapseni kotiin.
Huostaanotto valheella
This comment has been removed by the person who wrote it.
Reason for the removal: ajantasaistettu ...
Re: faktaa
Totuus ei todellakaan ole tuo, vaan päinvastoin. Kauniita sanoja, mutta todellisuus on jotain muuta.
Huostaanottoja tehdään täysin tekaistuin perustein ja aivan liikaa. Vanhempia ei todellakaan pyritä tukemaan vaan yritetään etsiä syytä huostaanotolle. Ei ihme että huostanoottojen määrä on kasvanut sietämättömälle tasolle.
Puhun kokemuksesta joka avasi silmämme. Me haimme apua pojan ongelmaan. Meille valehdeltiin ja meitä vedätettiin, yksittäisiä sanoja poimittiin ja liitetiin toiseen asiayhteyteen. Sossut etsivät tiettyjä sanoja joiden avulla voivat perustella huostaanottoa. Huostaanoton perusteet olivat täysin valheellisia ja meitä ei todellakaan kuultu perusteista yhtään, vaan päinvastoin jätettiin keskustelmatta täysin ne perusteet joilla huostaanotto tehtiin. Lisäksi pojan puheita vääristeltiin. Meitä ei kuultu vaikka päätöksessä niin lukee.
Kaiken tuon perusteella ei voi tulla muuhun loppupäätökseen kuin että oli vain tarkoitus saada yksi huostaanotto lisää. Me olemme valittaneet oikeuteen ja varmasti tulemme taistelemaan sossujen valheita vastaan lopppuun asti.
Missään vaiheessa ei puhuttu mistään auttamisesta tai tukemisesta vaikka me nimenomaan kerroimme että haluamme apua.
Lastensuojelulaki antaa sossuille mielivallan, he päättävät tutkinnasta, he tekevät yksistään täysin subjektiiviset päätelmät, päättvät toimenpiteistä jotka hallinto-oikeus vahvistaa ilman mitään selvitystä, ja lopuksi panevat toimeen antamansa "tuomion" virka-apu pyynnöllä, Siis kaikki mielivallan tunnusmerkit.
Tiedän myös toisia tapauksia jossa valhe on ohjannut sossujen toimintaa. Tämä on käsittämätöntä jota ei voi uskoa todeksi ennen kuin itse kokee tämän mustan viranomaispuolen.
Prosessin aikana opin nopeasti että kannattaa kirjata ylös kaikki keskustelut. Näistä mekin voimme todistaa valheet ja tarkoitushakuiset väännöt. Lisäksi paljastui heidän amatöörimainen ihmistuntemus osaaminen.
Re: faktaa
"Huostaanotto on viimeinen keino kun vanhemuus ei onnistu ja lapsen tasapainoinen kasvaminen on vaarassa."
Tuo on täyttä valhetta, useassa tapauksessa vanhemmilta ei kysytä yhtään mitään, vaan heitä vedätetään kertomaan jotain negatiivista lapsestaan - vanhemmat kuvittelevat auttavansa asian hoidossa - jota sitten käytetään huostanoton perusteena.
huostaanotto
Käyn asiaa läpi, poistuin kuulemisesta koska eteeni lyötiin kasa tekstiä ja puolet luetusta oli sosiaalitoimisto tulkinnut oman edun mukaan. esim syön nuudeleitä,koska en tykkää perunasta.Papereissa luki syö halpis ruokaa. Hakemus kirjelmä oli täysin tuota tyyliä.
Olen vaatinut 3kk ajan asioiden hoitoa ja se on tulkittu etten ole ollut tyytyväinen annettuihin palveluihin. Esimerkkinä jos sanoin etten ole tyytyväinen keskusteluiden jälkeisiin tunnelmiin koska itsestäni tuntuu, että minut tulkitaan väärin, olin pelokas.
Lapseni tunsi samat asiat ettei voinnut sanoa mitään koska sai outoja kysymyksiä eteensä (tytär13v)
Olen menettänyt luottamuksen sossuun ja tytär valittaa ettei häntä kuunnella. Kuinka voi pitää puoliaan jos sossu tulkitsee kaiken väärin mitä sanoo heille??Jos huostaanotto on peruste sairaudelle niin kaikki olemme huostaanotettuja. Puolustajia on löytynyt koulunpiiristä, muttei heitä kuunnella. Asiattomat syytökset aiheuttaa asianomaisten toimintaa, laki on laki, yritä siinä toimia jos kaikki negatiivinen lauseesta huomioidaan. KENEN ETU???
Re: Re: faktaa
#15: Kaiken tämän kokenut - Re: faktaa
Käyn samaa läpi, Tulkinta on se sana jota sossu käyttää, asiat vääristellään laittamalla puolet tekstistä paperille.
Luottamus ja yhteistyö toimii todella hienosti, sitä ei ole.
oikeusaputoimistoon seuraava soitto kaiken luetun jälkeen, jota en saa ennen kuin hakemus lähetetty? Onko oikeusturvan kannalta oikein, luet 20-50 tekstiä ja annat palautteesi saman tien? Poistuin ja sanoin etten tällä hetkellä kykyne sanomaan mitää koska teksi oli vieras en tunnistanut sen koskevan itseani ja lastani. Kenen ETU kyseessä, sossun. Lapsi haluaisi kotiin, eivät päästä koska koulukiusaamisen kohteeksi joutuneena en ole toiminut hänen hyväkseen. Koulu ilmoitti kiusaajat ovat tempperamenttisia niitä täytyy ymmärtää???
Ei kannata luovuttaa
Asioita kannattaa viedä Euroopan ihmisoikeustuomioisuimen ratkaistavaksi mikäli tuntee tulleensa väärinkohdelluksi. Näitä tapauksia Suomessa riittää, se on valitettava tosiasia.
Netissä pystyy tekemään suomenkielellä kantelun, joka sitten kääntäjien toimesta käännetään. Kaikki tämä maksutta!
Sosiaaliviranomaiset ovat omavaltaisia eivätkä ota lainkaan huomioon huoltajan näkökantoja lasten huostaanottotapauksissa. Pelkästään ilkeämieliset huhut voivat aloittaa heidän vainoamistouhunsa!
sosiaaliviranomaiset aiheettomista huostaanotoista vastuuseen
omalla kohdallani sain apua, hain apua itse eikä kukaan koskaan edes "tarjonut" sellaista vaihtoehtoa kun "huostaanotto"-kävin kaikki instanssit läpi.
entisten ystävien kateuden uhrit
Tässä oikeita faktoja:
Kyllä pelkkiin huostaanottoihin on jatkuvasti rahaa löytynyt... Niitä estäviin avohuollon tukiin sen sijaan ei, koska valtiontukea ei lasketa niiden perusteella, vaan tehtyjen huostaanottojen kappalemäärän mukaan.
Ministerit selittävät, että kunnat eivät käytä eduskunnasta budjetoituja rahoja sinne, jonne ne on tarkoitettu, koska ne eivät ole korvamerkittyjä. Kukahan ne mahtaa jättää merkitsemättä... Eduskunnalla on lainsäädäntövalta ja ne olisivat voineet riittävillä sanktioilla pakottaa kunnat lakien noudattamiseen kuntien itsehallintolain estämättä, jos vain poliittista tahtoa olisi ollut.
Lapsen tasapainoisen kehityksen vaarantumiseen on paljon muitakin syitä kuin riittämätön vanhemmuus; jos riittäviä ehkäiseviä tukia olisi tarjolla, tuollaista termiä ei muuten ikinä olisi keksittykään. Ja viimeinen keino ei huostaanotto todellakaan ole ollut enää vuosiin, vaan ikävä kyllä turhan usein ainut ja ensimmäinen. Lumetukea tarjoavat kyllä monetkin kunnat, suosituin on perhetyö, jonka oikeasta kohdentamisesta ei voi puhua, jos esim. koulu tekee ilmoituksia lapsen oireilun takia, joka johtuu kunnan tarjoaman erityisopetuksen kurjasta tasosta.
Vanhempien oikeuksista ei ole ollut enää vuosiin mitään jäljellä, siitä on pitänyt esim. Perhehoitoliitto ansiokkaasti huolen. Kun etenkin päihdeperheiden pienet lapset on pyritty sijoittamaan perheisiin, on se runsaan 5000:n sijaisvanhemman kohdalla ainut huostaanoton muoto, mitä he pääsevät työssään näkemään. Erityisesti liiton puheenjohtaja on ajanut sijaishuollon oikeuksia niin tarmokkaasti, että ne ovat jättäneet lasten ja vanhempien oikeudet kauas jälkeensä. Melkein puhki kulunut esimerkki pysyvien sijoitusten perustelulle on käytetty sitä, että muka vanhemmista johtuen lasta pompotellaan kotiin ja sijoitukseen. Se ei ole pitänyt vuosiin paikkaansa, jos sitä nyt ikinä on tapahtunutkaan. Tuntuu muuten tosi uskomattomalle ja vastuuntunnottomalle, että sosiaalitoimen vastuulla oleva lapsi palautettaisiin noin vain aina ja aina kotiin, josta jatkuvasti tehdään ilmoituksia.
Esimerkiksi Lamminen & Rantasen opinnäytetyön yhteydessä tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa sosiaalitoimen ja sijaisperheiden hoitosopimuksista purkautuu sijaisperheestä johtuvista syistä. Niitä on esim. perheen muutto, sijaisvanhempien avioero, toinen vanhemmista alkaa opiskella, aletaan rakentaa taloa, sijaishoitajan väsymys, myös perheen omien ja sijoitettujen lasten väliset ongelmat mainitaan yhtenä syynä. Merkittävä tieto tuossa tutkimuksessa on se, että sopimus purkautui 17,5 prosentissa tapauksia sijaisperheessä tapahtuneen lapsen kaltoinkohtelun takia.
Tarkennus
Hallinto-oikeus ei takaa oikeusturvaa perheelle, sen on moni oikeusoppinutkin todennut. Nimenomaan näyttöä sinne ei tarvita, eikä sitä edes vaadita.
Mitä sitten edellinen tarkoittaa lapsen kasvun ja kehityksen vaarantumisella. Esim. meidän tapauksessa totesin sossulle: "Asian voi ymmärtää niinkin, että lapsen terveys vaarantuu, jos en suostu huostaanottoon, koska tämä on ainut mahdollisuus TÄSSÄ TILANTEESSA saada hänelle hoitoa." Sossu myönsi asian olevan niin.
Oli siis tilanne, että lapsella oli pikalähete keskussairaalan tutkimusosastolta jatkohoitoon ja hoitotakuulain puitteissa ei hoitopaikkaa saanut kuin lastensuojelulaitoksen hoidolliselta osastolta. Sinne ei päässyt ilman huostaanottoa.
Loputtomiin jatkuvaa piinaa
Jaa. Mikä tukeminen? Tarkkailemista sen sijaan voidaan tehdä paljonkin, sekä eriasteista epäilyä, aiheetonta syyttelyä, kyräilyä, pelkkä HUOLI oikeuttaa millaisiin kirjauksiin tahansa. Siihen riittää myös huoli lapsen tulevaisuudesta, vaikka nykyhetkessä ei perusteita millekään ihmeelliselle huolelle olisikaan.
Auttaviksi tarkoitetut keskustelut voivat olla täynnä ristiriitaisia vaatimuksia. Jos vanhempi on työtön, vaaditaan hankkimaan työpaikka, se vaatimus voidaan esittää, vaikka vanhempi haluaisi itse hoitaa lapset kotona. Jos taas vanhempi/vanhemmat ovat töissä, äitiä vaaditaan jättämään työnsä ja hankkimaan osa-aikatyö. Piina voi jatkua kuukausia, joskus pitempäänkin, jolloin "apu" kääntyy lopulta itseään vastaan. Kun eräs äiti oli täysin sosiaalitoimen ristiriitaisten vaatimusten uuvuttama, hän soitti kriisipuhelimeen, jossa vastattiin: "Niin, kyllä me täällä tiedämme, miten väkivaltaista lastensuojelu voi olla."
Monet perheet joutuvat lopulta hankkimaan asianajajan, että "auttavat" keskustelut saadaan vihdoin loppumaan. Se joko onnistuu tai sitten ei.
| This discussion has been closed. |
faktaa
Totuushan on se että huostaanottoja tehdään huomattavasti vähemmän kun tarve olisi.
Lastensuojelulaki valvoo lapsen etuja ja jos vanhemmat todetaan pitkän ja huolellisen analyysin jälkeen kykenettömäksi huolehtimaan lapsestaan on ainut vaihtoehto huostaanotto.
Vanhempia pyritään ensisijaisesti tukemaan ja ottamaan vastuuta vanhemuudestaan ja lapsistaan ennemin kun tekemään huostaaottoja.
Jos perhetyötä ja pitkä aikaisesta tuesta huolimatta vastuuta lapesesta ei löydy
on ainut vaihtoehto huostaanotto.