Äkäslompolon puolesta: Ei Röhkömukanmaan (Tunturipalon) kaavalle

On todella surullista ja uskomatontakin huomata kuinka Kolarin kunnan päättäjät eivät näe kunnan hyvinvointiin tähtäävien tavoitteiden ja päätöstensä ristiriitaisuutta. Matkailijoita ja vapaa-ajan mökkien rakentajia on saatu kuntaan paljon, suuri osa vakituisista asukkaista saa elantonsa suoraan tai välillisesti matkailusta. Yllästunturi laskettelukeskuksineen on näkyvä vetovoimatekijä, mutta kun paljon Ylläksellä aikaansa (ja palveluita) käyttäviä vakituisia kävijöitä ja mökkiläisiä haastatellaan, ilmenee että eniten arvostetaan alueen vaihtelevaa upeaa luontoa, murtomaahiihtomahdollisuuksia ja patikointireittejä. Myös ulkomailta tulevien turistien elämysmatkailussa tärkeintä on heille eksoottinen puhdas luonto ja luontoretket.
Nyt kunnalla on kuitenkin kaavoitushankkeita jotka tulevat tuhoamaan juuri näitä parhaita asioita, jotka matkailutuloja kuntaan tuovat. Röhkömukanmaan rakentaminen tuhoaa yhden kauneimmista paikoista koko Ylläksen alueella, valotkin tulevat näkymään laajalle ympäristöön. Murtomaahiihtäjät eivät tule Ylläkselle hiihtämään talojen väleissä tai mökkiteiden reunoilla. Viime vuosina on jo tehty muutoksia latuverkostoon rakentamisen vuoksi ja on yhä enemmän joudutaan hiihtämään mökkialueiden tuntumissa. Tällaisilla kaavahankkeilla tuhotaan ne asiat mitkä saavat ihmiset tulemaan Ylläkselle.
On varmasti helppoa myydä tontteja kauniilta paikoilta parhaiden ulkoilureittien tuntumasta, on myös niin että kun ne on rakennettu, kaunista luonnonympäristöä ei ole enää olemassa. Tehokas ja varsinkin rinnemaastoon rakentaminen muokkaa maastoa voimakkaasti, tehdään paljon pengerryksiä, laajoja sorapihoja ja tonttiteitä jne..
Näyttää olevan niin että Metsähallituksella ja Laatumaalla on paljon vaikutusvaltaa kunnan päättäjiin, pyritään kaavoittamaan tontteja jotka saadaan hyvällä hinnalla ja helposti myytyä, näillä tahoilla ei ole huolta alueen vetovoimaisuuden jatkumisesta sen jälkeen kun tontit on rahastettu. Kunnan päättäjien pitäisi sitäkin enemmän kantaa vastuuta tulevaisuudesta.
Kun vetovoimatekijät tuhotaan, turistien tulo loppuu ja vakituisten kävijöidenkin mökkien käyttö jää vähäiseksi, tällöin ei myöskään palveluille löydy käyttäjiä ja maksajia, koko alue näivettyy. Kaavoitustoiminnan periaatteena tulisi olla että ei tuhota alueen elinvoimaisuuden edellytyksiä ja arvokkaimpia paikkoja vaan päinvastoin vahvistetaan niitä.
Äkäslompolon alueella on myös monta hyvin sijoitettua mökkialuetta, paikoilla joissa ne eivät ole maisemaa hallitsemassa ja ulkoilureittien kohdilla. Lompolo-järven rannoille rakentaminen on tunturinrinteiden ohella maisemakuvaa pahasti haavoittavaa, jo rakennettu taajama kestää tiivistämistä, täydennysrakentamista, mutta muut rannat pitää jättää luonnontilaan.
Näissä kommenteissa joku kirjoitti myös kaivoshankkeesta että se ei vaikuta matkailuun ja Ylläkseen koska kaivosalue on niin kaukana. Kaivosyhtiön tiedotuksessa on annettu väärää tietoa kaivoksen etäisyydestä, se tulee olemaan lähellä, huomattavasti alle 10 km etäisyydellä esimerkiksi Röhkömukanmaan kaava-alueesta. Kaivoksella tulisi olemaan sama Ylläksen vetovoimaa ja matkailua tuhoava vaikutus.
Mistä löytyy kestävää ajattelua Ylläksen tulevaisuuden parhaaksi, sitä kaivataan todellakin kunnan päättäjiltä? Asioita täytyy katsoa pidemmälle kuin muutaman vuoden päähän, millä oikeudella tuhotaan ympäristöä? Ennen kaikkea pitäisi selvittää väitetyt taloudelliset hyödyt joita kuvitellaan saatavan kaavoittamalla tunturinrinteitä ja kaivosalue. Onko niitä todellakin? Työllistyvätkö paikalliset asukkaat vai tuleeko työvoima muualta? Pitäisi muistaa että ne tahot joille kaavoitusta tehdään, hakevat usein maksimaalista taloudellista hyötyä (esim. kaivosyhtiö), ei kunnalle vaan omistajilleen! Mikä on haittojen hinta? Mikä on alueen tulevien sukupolvien elinympäristö, autioituneita mökkikyliä ja valtava kaivosalue kivikasoineen ja saastuneine vesineen!?
Matkailussa on monenlaisia, valtaviakin mahdollisuuksia, siihen tarvitaan näkemyksellisyyttä, sitä voidaan ja pitää toteuttaa luontoa arvostaen, ja koska valtiovallan tahollakin on herätty huomaamaan luontomatkailun potentiaali Suomen tulevaisuuden tekijänä, voi toivoa että tukeakin tulee.