Yli 25- vuotiaiden metyylifenidaatti-lääkkeen kelakorvattavuus

Omakohtaisen kokemuspohjaisen tiedon perusteella uskallan suositella myös lääkkeettömiä vaihtoehtoja ADHD:n(kin) hoidossa. Tulokset saattavat olla yllättävänkin hyviä ja pysyvämpiä kuin lääkehoidossa. Suomessa lääkäreillä tuntuu vain olevan kova usko kemiallisiin ratkaisuihin, vaikka muitakin on tarjolla

"YK: Lapset syövät liikaa ADHD-lääkkeitä Suomessa
STT

Suomessa käytetään entistä enemmän lääkkeitä tarkkaavaisuushäiriön hoitoon. YK:n lastenoikeuksien komitean mielestä lääkkeitä käytetään ADHD:n hoitoon jo liikaa.

Lapsia hoitavien lääkärien mukaan lääkityksen määrääminen on Suomessa tiukassa kontrollissa eikä lääkkeitä syödä turhaan. Lääkkeitä tulisi määrätä jopa useammalle lapselle kuin nyt tehdään.

– ADHD-lääkkeitä käytetään aivan liian vähän, sanoo nuorisopsykiatrian ja lastenneurologian erikoislääkäri Pertti Rintahaka.

Lääkärien mukaan myös kuntoutusta ja terapiaa on saatavilla liian vähän. Jos lääkkeetöntä hoitoa olisi riittävästi tarjolla, lääkkeiden tarve saattaisi hiukan vähentyä.

ADHD on tarkkaavaisuushäiriö, jonka hoitamiseen käytetään muun muassa lääkkeitä, terapiaa ja kuntoutusta."

Concerta ei ole vaaraton tuote. Meillä se laukaisi fyysisesti perusterveessä lapsessa epilepsian. Lastenpsykiatri piti rajuista, tajuttomuuteen johtaneista epilepsia kouristuskohtauksista huolimatta härkäpäisesti kiinni Concerta-lääkityksen jatkamisesta. Osoitti vielä ammattitaidottomuutensa kiistämällä syy-yhteyden Concerta ja kohtausten välillä. Oli kuulemma konsultoinut lääketehtaan edustajaa, joka kielsi yhteyden! No, tämähän on kuin kysyisi huumekauppiaalta kauppaamansa kaman haittavaikutuksia! Syy-yhteys on kuitenkin kiistaton, kuten neurologi välittömästi totesi. Tiesi lukuisia muitakin tapauksia sekä kertoi, että Concerta stimuloi juuri saman aivolohkon välittäjäaineiden aineenvaihduntaa, jossa lapsemme epilepsiakohtaus syntyy.
Concertan määrännyt puoskari teki suurta ja pysyvää tuhoa lapsemme elämässä. Yksikin tietoon tullut epilepsiakohtaus rajaa suuresti esim. pojan ammatinvalintamahdollisuuksia. Esim. ammattiajokorttia mihinkään kuljetusmuotoon hän ei eläessään tule saamaan, vaikkei kohtauksia enää ikinä saisikaan. Elinikäinen epiöepsia-diagnoosi siis .
Mainittakoon, että koska lääkehoitoa en enää suostunut pojalla jatkamaan, minkäänlaista, pakotti se meidät etsimään muita tukimuotoja. Se on toki vanhemmille haastavampaa kuin vain tumpata lapselle nappeja huuleen, mutta tuloksen ovat huomattavasti palkitsevampia. Tänään meillä menee loistavasti, niin muulla perheellä kuin pojallakin. Lapsi käy koulua edelleen erityisluokalla, mutta luulenopa että siityminen normaaliin perusopetusryhmään on edessä jossain vaiheessa. Kaiken kaikkiaan poika on oppinut rajaamaan käytösmallejaan siinä määrin, että menee täysin "normaalista" lapsesta. Tähän ontietenkin ollut edellytyksenä, että muu perhe ja eritototen vanhemmat ovat omalta osaltaan oppineet rajaamaan omia toimintamallejaan ja vaatimustasoaan lapsen suoritustasoa vastaaviksi.
Jokainen tekee henk kohta ratkaisut oman ja lapsensa lääkehoidon suhteen, yhdessä hoitavan lääkärin kanssa. Monet ovat varmasti saaneet lääkkeistä apua ja ymmärrettävästi haluavat niihin tukeutua. Koska en omaa lääketieteellistä koulutusta, en ota kantaa muiden lääkityksiin. Omakohtaisen kokemuksen voin jakaa. Itselläni ei ole lääkärin tutkimuksiin perustuvaa diagnoosia ADHD:n liittyen, mutta oirekuvastoa lukiessani tunnistan kyllä ne itsessäni. Kuitenkin myös itse kykenen arvokkaaseen ja tasapainoiseen elämään täysin ilman kemiaa. Itse asiassa se kemiattomus on perusedellytys. Olen luopunut kaikenlaisesta keskushermostoa stimuloivasta lääkityksestä ja päihteistä. Vastapainoksi olen ottanut elämääni aktiivisen itseni kehittämisen ihmisenä, vertaistuen ja tarvittaessa erilaisten terapioiden muodossa.
Tässäpä yhden keski-ikäistyvän perheellisen miehen kokemus lääkkeistä ja lääkkeettömyydestä.