Yli 25- vuotiaiden metyylifenidaatti-lääkkeen kelakorvattavuus

Itse olen siis 28-vuotias aikuisiällä diagnosoitu ADD-nainen. Käytin Concertaa 3 vuotta, sittemmin lääkitys on vaihtunut.

Oma kantani tuohon lasten lääkitysasiaan on se, että oireet tulisi huomioida ja pyrkiä tukitoimiin, mutta lääkkeettömyyttä tulisi suosia. Mikäli lapsi kykenee pärjäämään oireidensa kanssa ilman lääkkeitä, niin todella hienoa. Nämä ovat kuitenkin suht "voimakkaita" lääkkeitä. Mutta aina ei pärjää, ja varmasti asiantunteva lääkäri osaa löytää nuorellekin sellaisen lääkkeen ja annoksen, josta on apua ja mahdollisimman vähän haittavaikutuksia. Suomessa se vain usein edellyttää yksityisen neurologin luona käyntiä.

Mutta aiheeseen, eli yli 25-vuotiaiden Concerta-lääkitykseen. Itse sain siis viimeksi Concertaa reseptillä syksyllä 2009, jolloin olin 26-vuotias. Ja sain Kela-korvauksen. Käytin silloin myös Ritalinia, mikä oli hyvinkin toimiva yhdistelmä. (Silloin ei ollut vielä Medikinetiä Suomen markkinoilla. Ritalinin tilanteesta sietäisi tehdä myös adressi, ellei ole jo.)
Minulle Concertasta oli kyllä selkeää apua, senkin jälkeen kun olin täyttänyt 25v. Sillä vain oli omat sivuvaikutuksensa, ja muutenkin totesin toisen stimulantin sopivan paremmin. (Sanovat, että metyylifenidaatti sopii muutenkin parhaiten ylivilkkaille tarkkaavaisuushäiriöisille.)

Adhd-aikuisia diagnosoidaan koko ajan lisää. Monilla on elämä ollut yhtä kaaosta ja sekasortoa, kunnes se syy vihdoin löytyy. Monille lääkitys on se juttu, mikä tuo lopultakin järjestyksen sekasortoon, auttaa pelastamaan avioliiton, työtilanteen, taloudellisen tilanteen, tekemään remontin loppuun, mitä tahansa. Tällä hetkellä tilanne on se, että monissa kaupungeissa Concerta on se mitä adhd-aikuisille kirjoitetaan lääkkeeksi, koska sitä pidetään parhaana ja turvallisimpana lääkkeenä keskittymishäiriön hoidossa. Valtavan monet adhd-aikuiset pystyvät sen avulla käymään töissä, opiskelemaan, maksamaan laskunsa jne. Mikäli Kela kieltäytyy maksamasta Concertan peruskorvausta aikuisille, se saa maksettavakseen ison määrän työkyvyttömyyseläkkeitä niille, jotka menettävät lääkkeensä eivätkä kykene enää töihin.

Onhan se ymmärrettävää, että valtio haluaa säästää, mutta tämä ei todellakaan ole oikea kohde. Miettikää: muutaman kympin säästö kun ei lääkekorvausta makseta, monen sadan euron menetykset maksettujen työkyvyttömyyseläkkeiden muodossa, ja mahdollisesti monen tuhannen euron verotulojen menetykset, siitä ajasta jonka henkilö lääkkeiden avulla pystyisi käymään töissä. Ei kuulosta kovin järkevältä säästötoimenpiteeltä?