Koulukiusaamisen lopettamiseksi. Tomin muistolle.

Mielenkiintoista, ettei adressin allekirjoittajina näy ainakaan enemmälti kansanedustajaehdokkaita, vai piiloutuvatko näkymättömyyden taakse. Eli uudet kansanedustajat jatkavat samaan malliin, mitään ei tapahdu. Kansanedustajissa on myös opettajia. Siksiköhän koulukiusaamiseen ei kouluissa puututa, kun on oman ammattikunnan edustajat pääkallonpaikalla puolustamassa opettajien puuhia. Usein myös opettajat kiusaavat oppilaita. Jotkut opettajat ovat jopa lasten vanhempien ja jopa lapsen isovanhempien opettajina. Nämä kiusaajaopettajat ja outoja temppuja oppilaille tekevät opettajat saavat istua virassaan kiusaamassa oppilaita vuosikymmeniä ilman, että opettajakunta puuttuisi asiaan. Vaikka vanhempainilloissa huomautetaan suuren joukon voimin ko. asioista, niin opettajakunta hyökkää vanhempia vastaan. Lapsen oikeudet on tehty vain häjyjä oppilaita varten, ja he kyllä tietävät oikeutensa. Usein nämä kiusaajat ovat ns. hyvistä perheistä, varakkaiden lapsia. Tällöin kiusatusta opettaja tekee syyllisen. Näistä kiusaajistahan tulee sitten hyviä poliitikkoja, niin kuin viime vuosien ministerit ovat tulleet ulos kiusaamisasioistaan.

Taaskin kotimaan ongelmat eduskuntaehdokkaiden tenteissä jäävät taka-alalle. Kysellään vain Natosta, EU:sta, eurosta, Kreikan tukipaketeista, sote lienee joka vaalikauden päättymätön juttu myös sotaveteraanien asioilla ratsastetaan. Käytännössä kansanedustajaehdokkaat ovat kaukana tavallisen kansalaisen ongelmista. Koulukiusaamisasiat, nuorison pahoinvointi, vanhusten kaikkinainen huono kohtelu eivät ole mielenkiinnon kohteena. Sotaveteraaneille kerätään aina rahaa. Usein sotaveteraanit ovat varakkaita tai lapset ovat ryövänneet vanhan sotaveteraanin rahat kylpien itse rahoissaan, jotta veteraani saa kaikenlaiset tuet. Lisäksi nämä elossa olevien sotaveteraanien lapset ja lapsenlapset korostavat itseään sillä, että isä tai isoisä on sotaveteraani. Kuinka suunnaton onkaan se lasten ja lastenlasten joukko, joiden isä tai isoisä ei ole koskaan palannut sodasta tai on tuotu jalat edellä, jos niitäkään on ollut. Kaikenlainen kunnioitus sotaveteraaneille, mutta kaatuneet on unohdettu kokonaan, eivätkö hekin olleet samanlaisia sankareita.

Eli tyhjänpäiväisistä ja hyvin voivien asioista meuhkataan, mutta henkisesti kiusaamisista kärsivien ja sen seurauksena myös ruumiillisten sairastumistenkin ongelmista vaietaan. Hyssyttely on kerta kaikkiaan lopetettava.