Koulukiusaamisen lopettamiseksi. Tomin muistolle.

Kiusaamista on yritetty jo kymmeniä vuosia vähentää korostamalla opettajien ja vanhempien puuttumista. Se ei toimi. Olen itse kokenut ala ja yläasteasteajan jatkuvasta kiusaamisesta. Opettajat puuttuivat kyllä kiusaamiseen ja se loppui välillä, mutta alkoi taas uudestaan. Vanhemmat yrittivät myös puuttua siihen, mutta valehtelin vanhemmilleni, ettei minua kiusata. Opettajien ja vanhempien puuttuminen oikeastaan pahensi ainakin omia kokemuksiani, koska silloin koin häpeää, kun kukaan oppilaista ei puuttunut tilanteeseen vaan siihen tarvitsi opettajan. En sano, etteikö opettajan pitäisi puuttua kiusaamiseen, koska tottakai pitää, mutta se ei ole ratkaisu kiusaamisen lopettamiseen. Omalla kohdalla kiusaamisesta ei ole jäänyt traumoja. Kärsin pitkän aikaa masennuksesta, mutta en tiedä oliko kiusatuksi tulemisella osuutta siihen. Nyt olen 33-vuotias ja ihan hyvin menestynyt. Toisin kuin kiusaajat, joista moni on kuollut huumeisiin. 

Ratkaisuna tulisi lisätä oppilaiden sosiaalisia taitoja ja yhteishenkeä kohottavia harjoituksia. Myös erilaisia myötätuntoharjoituksia voisi kokeilla. Lisäksi tulisi lisätä koulupsykologien määrää kouluttamalla lisää koulupsykologeja. Kiusaajat tulisi pakottaa osallistumaan koulupsykologille. Myös kiusatuille tulee tiestysti tarjota mahdollisuutta koulupsykologiin. 

Toivottavasti tällä adressilla saadaan aikaan muutoksia. Toivon vain, ettei tyydytä taas samoihin kaavoihin ja hakata päätä seinään kokeilemalla keinoja, jotka eivät ole toimineet ennenkään.