Suomen Koirankasvattajat ry:n vetoomus ja adressi Suomen Kennelliitto ry:n jalostusstrategiaesitystä

Hyvä Tava,

Kiitos asiallisista kysymyksistä ja ajatuksistasi. Perustelen sinulle mielelläni ajatuksia, jotka todellakin perustuvat elettyyn vuosikymmenien tietoon ja kokemukseen todellisesta koirankasvatuksesta ja -jalostuksesta.

Itse olen juuri joutunut luopumaan punaisten irlanninsetterin kasvatuksesta, koska PEVISA sännökset tekivät lähes mahdottomaksi rodun geneettisen monimuotoisuuden rakentamisen omalla kohdallani. En ole voinut käyttää vuosien varrella niitä tarvittavia ulkomaisia uroksia, lähinnä Australiasta ja Yhdysvalloista, joita olisin halunnut ja joita rotu olisi todellakin täällä tarvinnut. Aivan samalla tavalla PEVISA rajaa jonkin yksittäisen ongelman takia muutoin kaikkein elinvoimaisimpia koiria pois kasvatuksesta ja vaihtoehdoksi on jäänyt jatkaa kasvatusta elinvoimaltaan heikomalla siskolla. Tällaiseen kompromissiin minä en kasvattajana ole valmis. Oli myös murskaavaa tuoda ulkomailta mielnkiintoisia koiria ja uutta verta kannan rakentamista varten, kun 5 perättäistä tuontia ei läpäissyt jalostusvaatimuksia PEVISA ominaisuuksien osalta. Koiran kasvatuksessa yksittäinen sukupolvi ei ole ratkaiseva vaan kokonaisuus, säännöt ja byrokratia eivät yleensä jousta. Jos tuonnilla ei voi kokeilla ensimmäistäkään sukupolvea, miten sitten luoda monimuotoisuutta.

Hyvä Tava, muista nyt ollaan puuhaamassa lukuisia, lisää rajoituksia tuovia asioita.

Lhasa apso on rotu, jossa mitään sääntöjä ja rajoituksia ei ole. Silti rodun terveydellinen tilanne ja taso kautta linjan ovat aivan omaa luokkaansa. Olen vuosien varrella pystynyt helposti tuottamaan koiria kaikkialta maailmasta, koska byrokratia ei ole minua estänyt. Olen voinut astuttaa lukuisia narttuja ulkomaisilla uroksilla. Kasvatuksessa koirien elinvoima on entisestään lisääntynyt, joka näkyy sekä terveydessä että luonteessa. Lhasa apso rodun laadun takaa valistus ja sivistynyt ilmapiiri. Kasvattajat kautta maailman ovat valistuneita ja vastuullisia. Rodussa rahalla ei ole koskaan ollut merkittävää asemaa. Myös lhasa apsoja hankkivat perheet yleensä tietävät, mitä haluavat ja heikoille pentueille ei edes löydy asiallisia koteja. Lhasa apsojen keski-ikä on reilut 13-vuotta ja suurin osa lhasa apsoista käy elämässään eläinlääkärillä vain rokotuksilla ja hampaiden huollossa.

Nämä kaksi rotua hyvin todellisesti osoittavat miten säännöillä ja rajoituksilla ei päästä lopputuloksiin, vaan tiedolla ja taidolla sekä mahdollisuuksia luomalla.

Ansioituneen ja tuloksekkaan kasvatuksen tärkein elementti on kasvatukselle suotuisan ympäristön luominen. Säännöt, rajoitukset ja byrokratia nimenomaan johtavat helposti päinvastaiseen.

Termi "söpöys" viittaa kovin pinnalliseen ajatukseen ja on kovin aliarvioiva. Kaikkein keskeisintä niin minulle, kuin varmasti monille muillekkin on koiran olemus ja luonne. En minä lapsena ihastunut koiriin ja päättänyt ryhtyä niitä kasvattamaan näiden ulkonäön takia. Lähtökohta on aina eläinrakkaus ja erityinen kiintymys koiriin. Luonne on se, mistä nauttii joka päivä. Toki ulkonäkökin on tärkeää. Terveys ja ulkonäkö liittyvät paljon enemmän toisiinsa kuin yleensä ymmärretään. Tasapainoinen rakenne ja anatomia ovat koiran terveyden perusedellytys. Juuri tämän vuoksi koiranäyttelytkin ovat niin tärkeitä, koska niissä arvioidaan koiran tasapainoista rakennetta. Koiran vaivattomat ja tasapainoiset liikkeet ovat kaiken a ja o.

En tiedä montako koirankasvattajaa sinä tunnet. Itse tulen kodista, jossa koiria rakastettiin ja kunnioitettiin suunnattomasti. Tämä on muuten juuri hyvin pohjoismainen ja suomalainen traditio suhtautua koiraan. Yhä vielä koirien kanssa elettyä yli 40-vuotta, koiran kuolema on suuri isku. On päivän selvää, että koiran terveyttä vaalii kaikin keinoin ja näin tekee valtaosa suomalaisista kasvattajista. Olen erittäin ylpeä suuresta joukosta sydämmellä ja järjellä harrastavia suomalaisia kasvattajia, jotka tunnetaan kaikkialla maapallolla. Suomalaisilla koirilla on valtavan hyvä maine asiaan vihkiytyneiden parissa. Suomalaisten kasvattajien tieto-taito on yleensä omaa luokkaansa.

Suomalaisten rotukoirien tilanne ei kyllä ole lainkaan niin synkkä, kun tekstistäsi voi tulkita. Toki ongelmia on ja niiden kanssa tehdään nyt lujasti töitä, varmasti ahkerammin kun koskaan aikaisemmin. Pitää muistaa, että Suomeen virtaa myös enemmän halpatuontia Itä-Euroopasta kun koskaan aikaisemmin. Mitä vaikeampaa kasvatus on täällä, sen enemmän koiria virtaa halvan, täysin kontrolloimattoman tuotannon alueilta. Mikä pahinta näidenkin koirien terveydelliset ongelmat luiskahtavat vain yleisesti rodun piikkiin.

Kasvattajien on syytä katsoa peiliin myös kotien osalta. Aivan liikaa pentuja päätyy olosuhteisiin, joilla ei ole tarpeeksi edellytyksiä huolehtia koirasta. Osa näistä koirista kärsii "psykosomaattisista oireista" - aivan kuten ihmisenkin, pennun ja koiran voi myös sairastuttaa. Joillekkin ihmisille tämä on jopa elämän sisältö.

Vuonna 2010 ollaan kuitenkin tilanteessa, että kasvattajat ottavat asiat vakavasti. Voin vannoa maailmaa todella paljon harrastuksen puitteissa matkustelleena, että tällaisia sydämmellä ja järjellä tunnollisesti ahertavia kasvattajia ei löydy mistään muualta näin paljon kuin Suomesta. Tästä on hyvä jatkaa.