5-viikkoiset koiranpennut ovat liian nuoria erotettavaksi emostaan

Montako pentuetta anonyyminä kirjoittava Vieras on kasvattanut ja missä olosuhteissa?

Minä olen kasvattanut kahdeksan pentuetta, eikä yhdessäkään pennut ole rääkänneet emoaan. Minulla on ilmeisesti harvinaisen tervepäisiä ja hyvät äidinvaistot omaavia narttuja, koska ne kykenevät täysin itsenäisesti opettamaan pennuilleen, että emoa ei kiusata. Ellei emon anneta opettaa tätä pennuilleen, kärsivät pentujen uudet omistajat sen nahoissaan - tälläiset pennut tuppaavat käyttämään hampaitaan enemmän, koska puremisenesto ei ole kehittynyt riittävästi emon ohjauksessa.

Jos pennuilla on asiat hyvin, eli riittävästi aktiviteetteja, ne eivät pura energiaansa emoonsa tai rääkkää emoaan. Ne kasvattajat, jotka väittävät pentujen kiusaavan emonsa hengiltä, eivät luultavasti kiinnitä riittävästi huomiota pentujen virikkeisiin. Jos pennut saavat riittävästi ulkoilua, ihmiskontakteja, leikkikaluja ja tekemistä, ne jättävät emon rauhaan sen jälkeen, kun emo on ne vieroittanut. Ne toki oppivat jatkuvasti emolta koirien käyttäytymistä, mutta tekevät sen sivistyneesti, ei emoa rääkäten.

Mutta kaipa sellaiset penturaukat, jotka elävät eristyksissä pentulaatikossa tai kennelissä, purkavat energiaansa väärään kohteeseen, eli emoon. Siinä voi kasvattaja katsoa peiliin ja miettiä, mitä tuli tehtyä väärin, kun pennuilla ei ole muuta purkautumiskohdetta kuin emo.

Pennut tarvitsevat tuntikausia päivässä ihmisen antamaa toimintaa (ulkoilu, leikkiminen, käsittely, uusiin ihmisiin tutustuminen, ruokailu, puruluiden syöminen jne). Ilmeisesti Suomessa on paljon kasvattajia, jotka tähän eivät kykene tai halua kyetä - siitä on todisteena nämä väitteet siitä, että pennut rääkkäävät emonsa hengiltä, ellei emoa eroteta pennuista niiden ollessa viisiviikkoisia!

Mitenköhän moni luonnossa elävä koiraeläin dumppaa pentunsa niiden ollessa viisiviikkoisia siksi, että pennut rääkkäävät emoaan? Hieno on sellainen jalostustyön tulos, jos ihminen on tähän kyennyt.