Kuvataiteen ammattikorkeakoulutus säilytettävä Lahdessa

#18: - Re: Taiteilijan työstä

En puhu eri asiasta. Kommentissani kirjoitin, että mielestäni taiteellisen työn ansioituneisuutta ei mitata määrällisyydellä, tehotuotannolla. Alan ulkopuolinen ehkä luulee, että esimerkiksi hurjat myyntilukumäärät ovat keino mitata menestystä. Olen täysin samaa mieltä pitkäjänteisyydestä ja myös pitkistä apurahpoista. Mutta työhönsäkin syventynyt monivuotista apurahaa nauttiva taiteilija toimii yleensä mielellään erilaisissa tehtävissä vaikkapa juryissa, opinnäytetyöohjaajana, näyttelytoimikunnassa, satunnaisena näyttelykriitikkona, kommentaattorina tai järjestöjen hallituksissa. Mielestäni nämä ovat taiteilijan työtä, ei alaa sivuavaa muuta työtä. Samoin taiteilijalla voi olla loistava ura vaikka hänellä ei olisi pitkiä apurahakausia. Joissain tapauksissa, esimerkiksi yksinhuoltajan, jolla on monta lasta, voi olla taloudellisesti mahdotonta työskennellä pitkällä apurahalla, joka on vain minimipalkan suuruinen. Apuraha kun "vapauttaa" ja vapauttaa ansiotyöstä. Kaikki taiteenalat eivät ole niin konkreettisia, että ne tuottaisivat rahaa, että niistä saataisiin muodostettua osa elämiskustannuksista. (Kirjoitan tätä tähän ketä tahansa lukijaa varten, en siksi ettei "vieras" tätä jo tietäisi.)

Kommenttini tarkoituksena yleensäkin on määritellä jollain tavalla sitä miten työn sanoja käytetään/ voitaisiin käyttää, kun taiteilijan työstä puhutaan. Mielestäni ei ole lainkaan sama toimiiko taiteilija oman taiteellisen työnsä ohessa siivoojana vai yrityksen kulttuurijaoston konsulttina. Siksi haluaisin muutosta ja tarkennusta esimerkiksi siihen missä kohdassa käytetään ilmaisua "muut työt". Samalla halusin avata myös yleisesti sitä, millä tavalla taiteilija itseään työllistää, sillä näen sen alan arvostusta alentavaksi, että jatkuvasti kohtaa esimerkkiasetteluissa apuraha vs. kaupankassa, aivan kuin taiteilijat olisivat jotakin pelkkiin hanttihommiin kykeneviä avuttomuutensa syrjäyttämiä vähäosaisia, joista ei ole iloa ja hyötyä kuin toisilleen, eikä apurahakaudella sosiaalisesti edes niin.