vapaa Juankoski ryhman toiminto kielto

Vantaalle, maan neljänneksi suurimpaan kaupunkiin, on ollut vaikea löytää kaupunginjohtajaa. Pitkän maanittelun jälkeen demarien Kari Nenonen suostuu ottamaan tehtävän.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että 58-vuotias entinen Oulun kaupunginjohtaja käy uuteen työhön velvollisuudentuntoisena mutta ei järin innostuneena virkamiehenä.

Vantaa ei ole ainoa hakijapulasta kärsivä kaupunki. Kuntaliiton tekemän selvityksen mukaan suurten kuntien johtajanpaikkoihin on vähemmän hakijoita kuin ennen. Se tuntuu oudolta, sillä yliopistoista valmistuu naisia ja miehiä, joilla pitäisi olla hyvä pätevyys ja suuri hinku johtajiksi.

Takavuosina tilanne oli toinen. Nuorehkoja, kunnianhimoisia ja alemmissa viroissa kyntensä näyttäneitä pyrkijöitä oli pitkä jono, jos ison kaupungin tai kunnan johtajan virka aukesi.

Kunnanjohtajan asemakin oli ennen vahvempi kuin nykyisin. Sellaisen käsityksen saa kahdesta uudesta elämäkerrasta.

Aamulehden toimittajan Olli Helenin kirja Tampereen pomo on Tampereen entisen kaupunginjohtajan Pekka Paavolan henkilökuva. Entinen kansanedustaja Heikki A. Ollila (kok) on koonnut kirjan Turha katua kotikuntansa Kangasalan entisestä kunnanjohtajasta Jaakko Nurmisesta.

Paavola johti Tamperetta vuosina 1969–1985 ja Nurminen naapurikuntaa Kangasalaa vuosina 1960–1991. Tampere ja Kangasala kasvoivat rutkasti noina aikoina.

Kirjat ovat hauskaa ja myös paljastavaa lukemista. Paavola on nyt 78-vuotias ja Nurminen 83-vuotias. Heidän ei tarvitse enää silotella vanhoja tekemisiään, ja asioista puhutaan oikeilla nimillä.

Sekä Paavola että Nurminen tunnettiin teräksisinä johtajina. Heillä oli paljon valtaa, ja he käyttivät sitä.

Molemmat olivat poliittisesti aktiivisia demareita. Sillä oli merkitystä, koska Sdp oli näissä kunnissa valtapuolue ja hallitsi yhdessä kokoomuksen kanssa.

Paavolaa ja Nurmista yhdisti sekin, että he olivat imeneet johtajaoppinsa demarien Erkki Lindforsilta, joka oli Tampereen kaupunginjohtajana ennen Paavolaa. Lempinimi "Napoleon" kertoo, millainen johtaja Lindfors oli.

Nurminen kertoo saaneensa keltanokkana Lindforsilta ohjeen: "Kun menet herrojen kanssa neuvottelemaan, ota etukäteen selvää, mistä ne ovat kiinnostuneita. Jos ne ovat kiinnostuneita kullasta, niin osta niille kultaa. Jos ne ovat kiinnostuneita hopeasta, hanki sitä. Mutta jos ne ovat kiinnostuneita naisista, niin sutenööriksi älä rupea."

"Herroilla" Lindfors tarkoitti poliitikkoja ja valtion virkamiehiä, jotka päättivät kunnille tärkeiden hankkeiden sijoituspaikoista ja aikatauluista.

Molemmissa kirjoissa kuvataan, miten kunnanjohtajat vaikuttivat vallan kulisseissa. Vaikuttaminen vei aikaa. Piti matkustaa, syöttää, juottaa ja saunottaa. Nykykielen muotisanoja "lobbaaminen" tai "verkostoituminen" ei käytetty, mutta Paavola ja Nurminen olivat aikansa mestarillisia verkostoitujia ja lobbareita.

"Jos television saaminen Tampereelle tuntuu sinusta tärkeältä, niin hoida homma", Lindfors tokaisi Paavolalle, joka oli kaupunginsihteerinä kasvamassa johtajaksi.

TV2:n saaminen Tampereelle oli Paavolan diplomityö. Hän käväisi parhaana päivänä neljä kertaa Helsingissä asiaa hoitamassa. Tampereen ja Helsingin välinen liikenneyhteys oli 1960-luvulla niin hidas, että junan ja auton lisäksi tarvittiin vesitasoa.

Myöhemmin Paavola rakennutti Tampereen kupeeseen Pirkkalaan kaupungin varoilla lentokentän, jonka valtio maksoi jälkikäteen kaupungille takaisin.

Paavola jyräsi läpi muitakin isoja projekteja, kuten Särkänniemen huvipuiston ja näkötornin, kirjastotalo Metson, Sara Hildénin taidemuseon sekä Tampere-talon.

Kaupungin kasvaessa tarvittiin paljon uusia asuntoja. Niiden rakentamisessa liikkui vaalirahaa. Rakentajat maksoivat demareille ja kokoomukselle kaavoituksesta.

Vallankäyttäjänä Paavola oli härski ja karski. "En muista yhtään esitystä, joka olisi tyrmätty hallituksessa tai valtuustossa", hän sanoo. Hän ei kuitenkaan mielestään sanellut: "En ottanut esille tyhmyyksiä."

Paavolan ja Nurmisen kaltaisia kunnanjohtajia ei enää valmisteta. Kuten professori Olavi Borg sanoo: "Aika ajoi Paavolan ohi. Nyky-yhteiskunta ei ole enää rynnivien yksilöiden yhteiskunta."

Kunnanjohtajien valtaa on supistettu huomattavasti kunnallislain muutoksilla. Luottamusmiehet eivät enää suostu siihen, että kunnanjohtajat komentavat heitä, vaan he ainakin yrittävät käskeä johtajia.

Media vahtii aiempaa tarkemmin johtajien tekemisiä. Ja kuntalaiset valittavat johtajista mielellään, jos on vähänkin aihetta.

Niinpä kunnanjohtajia ahdistaa. Tuoreessa mielipidetutkimuksessa muuan johtaja (nainen) arvioi asemaansa: "Aina ei ymmärretä, miten vaativaa ja yksinäistä kunnanjohtajan työ on. Vaaditaan kovuutta organisaatioon ja alaisiin päin, ymmärrystä kuntalaisiin ja yhteistyökumppaneihin päin, mutta nöyryyttä poliittisiin päättäjiin päin."

Toinen kunnanjohtaja (iäkäs mies) sanoo samaa, mutta käyttää sumeilematonta arkikieltä: "Kahdenkymmenenviiden vuoden aikana herrasmiesvirka on muuttunut kuusikulmaiseksi kusitolpaksi."