Koulukiusaamisesta lakisääteisiä rangaistuksia

En tiedä missä keskiajalla ihmiset oikein ovat, mutta totuus on se, että kovat rangaistukset usein vain pahentavat asioita. Koulussa lentää erilaista "läppää" koko ajan. Toiset ottavat sen itseensä enemmän kuin toiset ja toiset ovat taas kohteena toisia useammin. Läheskään aina ikävää kommenttia ei ole tarkoitettu kiusaamiseksi. Toisaalta aika harvoin kiusaaminen on fyysistä. Useimmiten se on henkistä. Ei oteta jotain kaveripiiriin. Se on paljon yleisempää ja myös hyvin musertavaan.

Miten käytännössä rankaiset siitä, että et halua jotain kaveripiiriin? Jos et ole tämän tyypin kanssa, niin raastuvassa määrätään sulle rangaistus, joka voi olla sakkoja tai vankeutta, vai??!!!? Kaikkein olennaisinta on yrittää paneutua nuorten keskinäisiin suhteisiin ja yrittää avata niitä solmuja joita siellä on. Suurimmaksi osaksi rangaistukset tuovat vain tuovat lisämausteena katkeruuden uhria kohtaan, josta pahimmillaan seuraa entistä tiukempi eristäminen porukasta ja myös mahdollinen kosto.

Nykymaailmassa KUKAAN ei puolusta kiusaajia. Opettajat pyrkivät puuttumaan siihen välittömästi hyvin matalalla kynnyksellä. Toiset oppilaat eivät puolusta kiusaajia. Vanhemmat eivät hyväksy kiusaamista. On kuitenkin usein epäselvää, kuka on uhri ja kuka on kiusaaja. Kuten on todettu, niin kiusaamisella on monet kasvot. Yhdelle naureskellaan, koska hän on sosiaalisesti lahjaton ja käyttäytyy oudosti. Toinen saattaa olla jotenkin muuten "ärsyttävä" tai erilainen. Kolmas ei siedä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa naljailua, mutta harrastaa sitä muille. Kiusaamistapaukset ovat todella hyvin vaikeita ja niihin ei tämän adressin kaltaisilla toimenpiteillä saataisi mitään positiivista aikaan. Jo nyt lainsäädäntö ja yleinen ilmapiiriympäristö takaavat sen, että kiusaajalle voidaan langettaa riittävät sanktiot.

Olen työskennellyt opettajana yli 20 vuotta. Olen selvittänyt lukuisia vaikeita kiusaamistapauksia urani aikana. Tiedän, että KUKAAN ei katso asioita läpi sormien koulumaailmassa. Teemme vuosittain nimettömän kyselyn, jossa käymme läpi tietääkö joku jonkun jota kiusataan tai jonkun joka kiusaa (ja niin tekevät varmaan muutkin koulut). Hyvin harvoin nimetön kysely tuottaa tuloksia. Vaikka kyselyyn on juuri vastattu, että itseä ei kiusata; eikä tiedetä ketään muuta, jota kiusattaisiin; eikä tiedä ketään, kuka kiusaisi; niin pari viikkoa kyselyn jälkeen tulee tieto, että "oppilasta on järjestelmällisesti kiusattu jo vuosia". Kun asiaa lähtee selvittelemään, niin totuus näyttäytyy taas hyvin erilaisena. Pitkällisen selvittelyn jälkeen selvitellään, mitkä "uhrin" käytöksessä ärsyttävät "kiusaajia" ja monesti sekä "kiusaaja" että "kiusattava" roolit eivät ole ihan yksiselitteisiä. Lopulta kumpikin osapuoli joutuu muuttamaan käyttäytymistään.
Koulukiusaaminen on lähes aina subjektiivinen kokemus.

Luokassa voi olla kaksi näennäisesti tasapuolista oppilasta, jotka "letkauttelevat" toisilleen aika ajoin. Toinen kokee kuitenkin toisen "letkauttelut" kiusaamisena, eikä edes ymmärrä, että omat "letkautukset" tulevat vain takaisin. Vaikka tilanne on melko kompleksinen, niin silti se ei tarkoita sitä, että tilanteeseen ei tulisi puuttua. Niin tehdäänkin. Prosessissa on tärkeä avata kummankin osapuolen silmät ja päästävä irti totutuista käyttäytymismalleista. Letkauttelut pitää lopettaa, koska ne johtavat väärinkäsityksiin. Usein se on yhtä vaikeaa "uhrille", koska hän ei ole kokenut tekevänsä mitään väärin ja on kokenut, että omat letkautukset ovat hyväntahtoisia. Samalaisia tuntemuksia on tietenkin toisellakin osapuolella.

Toki asetelmia on muunkinlaisia. Suurimmat ongelmat tulevat tilanteista, joissa oppilasta ei hyväksytä kaveripiiriin. Kaikenlaiset ikävät kommentit saadaan kyllä karsittua, kun asiaan puututaan tiukasti, mutta kaveruksia ei kenestäkään tehdä väkisin, ei edes vankeusrangaistuksen uhalla. Jos joku todella tietää, miten asiat pitäisi hoitaa, niin tulkoon kouluille selvittelemään kiusaamistapauksia. Kyllä jostain näin tärkeälle asialle aina rahoitus löytyy. Tämän tyyppinen adressi kuitenkin osoittaa sen, miten tietämättömiä ihmiset ovat asioiden todellisesta tilanteesta. Ollaan hyvin huolestuneita, mutta loppujen lopuksi halutaan vain vierittää syy kaikkien muiden niskoille sen sijaan, että oltaisiin itse valmiit tekemään asialle jotain.

Tässä adressissa syy vieritetään lainsäätäjän ja opettajien niskoille. Todellisuudessahan syy on kuitenkin sosiaalisessa taidoissa. Sekä "urhrien" että "kiusaajien" ja opettajien että vanhempien.
Samojen sosiaalisten taitojen ja muiden vuorovaikutustaitojen puutteet johtavat sitten myöhemmin työpaikkakiusaamiseen. Olisin paljon mieluuummin allekirjoittamassa adressia, jossa vaadittaisiin määrärahoja ja resursseja nuorten sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.

Mitä tulee niihin "kiusaamistapauksiin", joissa toisen fyysiseeen koskemattomuuten puututaan, niin eivät ne ole mitään "kiusaamisia" vaan pahoinpitelyitä tms.. Ei sorruta puhumaan pahoinpitelystä kiusaamisena. Pahoinpitelyyn on olemassa aivan omat rangaistuskensa pahoinpitelyn törkeydestä riippuen. Jokaisen vanhemman velvollisuus olisi tehdä niistä rikosilmoitus. Pahoinpitelyssä koulu ilmoittaa aina tapahtuman vanhemmille ja vanhempien harkintaan jää rikosilmoituksen teko. Väittämällä pahoinpitelyä "kiusaamiseksi" hämärtää rikoksen vakavuutta. Varkaus vai luvaton lainaaminen?

"Tuo oli kumma maammon marja, syntymässä säikähtänyt."