Perhepäivähoitajien palkkaus, työn määrä ja vastuu

Lämmin koti

/ #18 Adressi on aiheellinen!

16.11.2011 09:53

Adressin aloituksesta on aikaa, tulisi se minun mielestä herättää uudelleen "eloon" ja saada konkreettisesti kotona hoitavien hoitajien palkka-asiaa eteenpäin.

Olen 15 vuotta toiminut kunnallisena pphoitajana, oma valinta aikanaan, sillä halusin hoitaa myös omat lapseni itse. Nyt kuopuksen aloittaessa koulun, olen vakaasti harkinnut lopettaa tämän työn, ja alkaa "ihan oikeisiin" töihin, käytän tuota termiä siksi, sillä oikeista töistä saa myös oikeaa palkaa. Kuulostaa ikävältä ja kylmältä, mutta sellaine paikka tämä yhteiskunta on. Tuotto maksimoidaan, kulut minimoidaan, inhimillisyys unohdetaan, pieni lapsi unohdetaan. Herätään vasta sitten, kun kouluiässä lapsi oirehtii ja suureen ääneen ihmetellään...

Meidän palkkahan on ihan vitsi! Omistus asunnossa asuvana ei omat palkkatulot riitä edes asumiskustannuksiin, jos puoliso ei tienaisi hyvin, en todellakaan pystyisi tekemään tätä työtä.
Päiväkodeissa ja ryhmäpphoitopaikoissa olen saanut olla myös, mutta se inhimillisyys ja lämpö, minkä hoitajan kotona saava lapsi saa on siellä vain sanan helinää.
Ihmettelen suuresti, miksi kunnat ihannoivat laitoshoitoa, ja vielä enemmän ihmettelen sitä, että vanhemmat arvostavat päiväkotitoimintaa niin suurissa määrin.

Pienen lapsen paikka on kotona, jos ei omassa, niin sitten hoitajan. Koti hoitopaikkana on lapselle turvallisen tuntuinen ja yksilölliset tarpeet tulevat hyvin huomioiduiksi. Ei isossa ryhmissä kyetä huomioimaan lapsia yksilöina, vaikka olisi kuinka ammattinsa osaavaa henkilökuntaa.

Sanotaan, että pph:n ammatti on kutsumustyö, kyllä näin on, mutta tuo kutsumus ei maksa meidän laskuja, niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, realiteetti on tämä.

Kustannuskorvaukset ovat mitättömät myös, eivät riitä edes kattamaan ruuasta aih. kuluja, miten paljon kuluja tulee ruuan lisäksi, en ole edes laskenut.

Totuus on kuitenkin tämä: Ei tätä työtä jaksa arvostaa itsekään, kun yhteiskunta ei sitä arvosta.
Ainoa ja paras kiitos tulee lapsilta itseltään, mikä tietysti mieltä lämmittää...