Pyykkipuiston näköalan aitaamista vastaan

Pyykkimettän (nyk. Pyykkipuisto) rinteen alaosaan rakennettiin muuri koska vesisateet ja kevätpurot kuljettivat soran alhaalla olevalle Koulutielle (nyk. Provastinkatu). Tien kunnossapito oli hankalaa routa- ja vesivaurioiden vuoksi.

Muuri on kaunis Provastintieltä katsoen, siisti ja pulterit ainoa oikea materiaali Pispalaan. Muuri ei ennen ollut vaarallinen pienille, joille oli opetettu ettei mäen päältä rinnettä laskiessa saanut laskea alas asti koska sieltä voi pudota Koulutielle ja vaikka KUOLLA(!). Lapset eivät halunneet kuolla joten Oppi meni perille.
Vähän isompana kokeiltiin miltä tuntuu kun ilman vauhtia pudottautuu muurilta alas tielle. No, tömähtihän se jaloissa. Ei sen kummempaa. Kesällä hypätessä saattoi joskus polvinahka aueta...mutta polvinahkoja aukesi muuallakin Pispalassa ja vauhdilla mentäessä aika usein. Syljellä opittiin desinfioimaan kun ei ehditty kiireen keskellä hakea mistään laastaria. (Laastarit oli kyllä jo keksitty.) Hetken aikaa vain hampaita kiristeltiin ja ähistiin kivusta. Kun opittiin kiroilemaan niin kipukin hellitti nopeammin.

Oman kokemukseni perusteella HUOMAUTAN: jossakin ikävaiheessa osa lapsista tulee kuitenkin hyppäämään muurilta alla olevalle Provastinkadulle.
JOTEN: jos RINTEEN ALAOSAAN TEHDÄÄN NYT AITA MUURIN PÄÄLLE niin sen seurauksena lapset kiipeävät ensin aidan yli ja sitten hyppäävät sen toiselta puolelta alla olevalle Provastinkadulle. Tai pahemmassa tapauksessa putoavat jo aitaa ylittäessään suoraan provastinkadulle.
Luulen että Pyykkimettän aidoista luovuttiin jo aikanaan siksi että ne todettiin mahdottomiksi Pispalan kakaroille, jotka kiipesivät, juoksivat ja liukuivat siellä missä itse halusivat. (ESIM: paras laskumäki oli aikanaan nykyiseltä Provastinkadulta vesikelkalla (hevoselle tehty iso vetokelkka) laskien alas Pispantielle. Kyytiin ei pieniä otettu mukaan. Eli turhaa kohellusta ei harjoitettu!)