Tahdonvastaiset huostaanotot ja lainvastaisesti huostaanotot

#1: Jussi Jaakkola - Naurettavaa tekstiä

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Kummallisen ristiriitaista viestintää, kun vuosia ensin jauhetaan, miten huostaanotto on se vihoviimeinen keino, johon turvaudutaan vasta pitkän harkinnan jälkeen ja kun kaikki mahdolliset avohuollon tuet on ensin käytetty. Niin nyt sitten muutama päivä sitten julkaistun tutkimuksen mukaan 41 % sosiaalityöntekijöistä oli kertonut, että heillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta mihinkään avohuollon tukiin, siis huostaanottoa estäviin toimiin.

Eikö ole merkillistä... Ei se tietenkään lastensuojelun asiakasperheille uutta ole, mutta valhetieto se vain elää ja jyllää näissä asioissa.

Eduskunnassa tehtiin kirjallinen kysymys hallituksen kyselytunnilla peruspalveluja korvaavista hoidollisista huostaanotoista. Jos laittomien huostaanottojen teko olisi ollut ministereille yllätys, olisivat he kauhistuneet ja puuttuneet rajusti tilanteeseen. Mutta lähinnä vain kiusaantuneina vilkuiltiin ympärille ja vaiettiin. Ministeri takelteli mitäänsanomattoman puheen, jonka ydinviesti oli: "Psykiatriseen hoitoon kuuluu toisinaan myös huostaanotto." Niin varmasti kuuluu, jos kotiolot ovat sairastuttaneet lapsen, silloin on kyse ihan tavanomaisesta huostaanotosta.  Mutta esim. sairaalapaikkoja korvaavia huostaanottoja lastensuojelulaitoksiin on laitonta tehdä!

Entistä hyvää terveydenhuoltojärjestelmää alettiin yksityistämisen huumassa purkaa, vaikka uutta toimivaa systeemiä ei oltu kehitetty vielä tilalle. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista on huutava pula. Neurologista kuntoutusta, tukea ja hoitoa on supistettu vielä psykiatrian kustannuksellakin, vaikka tilanteen olisi pitänyt kehittyä toisin päin. Ilman hoitoa jääneet neurologiset oireyhtymät kehittyvät väistämättä vuosien myötä käytöshäiriöiksi, eikä psykiatrinen hoito sovi heille, se vain huonontaa lasten vointia.

Kun lisäksi lapsiperheiden sosiaalituet ajettiin alas ja verotuet poistettiin 90-luvun lamasta alkaen, on perheiden tilanne kurjistunut vuosien myötä. Satojatuhansia lapsia elää köyhyydessä! Ja tutkimuksenkin mukaan pelkkä taloudellinen niukkuus aiheuttaa mt-ongelmia kaikkine paineineen. Lisätään tähän vielä peruspalvelujen romuttaminen terveydenhuollossa, niin yhtälö on valmis: Nuoret voivat huonosti, syrjäytyvät, eläköityvät jne. Tilanne näkyy myös peruskoulussa, kuntien laittomuuksiin menneet säästöt ovat ajaneet ainakin helsinkiläiskoulujen tuki- ja erityisopetuksen surkeaan tilaan, josta kärsivät ennen kaikkea erityislapset.

Ei TudorHousen omistaja turhaan myhäillyt, että heidän yrityksensä tarjonta vastasi kysyntää, kun vanhemmat voivat halutessaan ostaa heiltä sitä opetusta, joka perusopetuslain mukaan on koulun tehtävä järjestää. Eivät perheoikeuteen perehtyneet asianajajatkaan turhaan puhu, että ns. perinteiset huostaanotot ovat tainneet jäädä vähemmistöön jo vuosia sitten.

Tilanne pysyi 90-luvun lastensuojelussa vielä jotenkin hallinnassa, vaikka huostaanottoluvut räjähtivätkin rajuun kasvuun. Mutta tilanne karkasi täysin käsistä kun ensimmäinen ulkomainen lapsibisnesyritys valtasi sijaishuollon markkinoita. Tilanne on lastensuojelussa todella törkeä, epäinhimillinen, eivätkä hallinnolliset oikeudet ole minkäänlainen turva epäinhimillisyyttä ja laittomuutta vastaan. Moni kansanedustajakin on sitä mieltä, että se ei käänteisine todistustaakkoinen oli oikeusvaltion periaatteiden mukainen järjestelmä ollenkaan. Ei rikosoikeuden puolella olisi mahdollista, että tuomari lausuu esim. näin: "Sosiaalityöntekijöiden hakemusta ei ole syytä muuttaa, vaikka vanhemmat kertovat asioista toisin." Edes vanhempien tuomilla arvovaltaisillakaan todistajilla ei monesti ole mitään merkitystä, sosiaalityöntekijöiden ei tarvitse todistaa väitteitään oikeiksi, mutta vanhempien pitäisi pystyä todistamaan ne vääriksi, olivat ne miten ympäripyöreitä tahansa.

Kun tähän lisätään vielä julkisuudessa esitetyt jatkuvat valheet tarkasta harkinnasta ja olemattomista avohuollon tuista, ollaan tilanteessa, jonka järkyttävyyttä on mahdoton yhdessä kirjoituksessa kuvata. Monet lapsia ja vanhempia huostaanottotraumoista terapioivat ammattiauttajat ovat olleet jo kauan sitä mieltä, että lastensuojelu nykyisellään tulee vielä tiensä päähän, se ei voi jatkua nykyisellään loputtomiin. Sosiaalitoimi ei uskalla puhua julkisuudessa, mutta onneksi he viime aikoina ovat rohjenneet jonkin verran avautua ammattijärjestönsä (Talentia) kautta.