Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

17.11.2011

Word of Life Israelin artikkeli 17.11.2011

JABOTINSKYN ARTIKKELI VUODELTA 1923 ISRAELIN JA ARABIEN VÄLISTEN SUHTEIDEN POHJANA

Useat tutkijat ja poliitikot kokoontuivat tiistai-iltana Begin Centerissä pidettyyn konferenssiin jakamaan näkemyksiään lähes 70 vuotta sitten kirjoitetun artikkelin pätevyydestä. Artikkelia kutsutaan nimellä “Rautamuuri” ja sen kirjoitti vaikutusvaltainen sionistijohtaja Vladimir Zeev Jabotinsky. Puhujien joukossa olivat entinen puolustusministeri Moshe Arens ja nykyinen strategisten kysymysten ministeri Moshe Yaalon. Kumpikin painotti Jabotinskyn artikkelin pätevyyttä tämänhetkisessä tilanteessa ja suhteessa yleensä arabimaailmaan ja erityisesti palestiinalaishallintoon.

Artikkelissa Jabotinsky esittää realistiseksi kuvailtavan näkemyksen konfliktista arabien kanssa. Konflikti oli kirjoitushetkellä vasta alkuvaiheessa. Jabotinsky kirjoitti, että alueella tulisi aina asumaan kaksi kansaa (juutalaiset ja arabit), mutta että juutalaisten ei tulisi uskoa sellaisiin harhoihin, että arabit hyväksyisivät suosiolla juutalaisten maahanmuuton. Hän jatkoi: “Meidän uskontunnustuksemme, kuten lukija näkee, on täysin rauhanomainen. Mutta on aivan toinen asia, ovatko meidän rauhanomaiset tavoitteemme saavutettavissa rauhanomaisin keinoin. Tämä ei riipu meidän suhteestamme arabeihin, vaan täysin arabien suhteesta sionismiin.”

Jabotinsky sanoo, että on “lapsellista” uskoa, että se taloudellinen hyöty, jota arabit saavat siitä, että juutalaiset kehittävät maata, johtaisi heidät hyväksymään sionistisen ohjelman. Sitten hän jatkaa artikkelin pääkohtaan sanoen, että arabit tulevat vastustamaan sionismia niin kauan kun “on olemassa yksikin toivon kipinä siitä, että he voisivat estää 'Palestiinan' muuttumisen 'Israelin maaksi'.” Siispä Jabotinsky kirjoittaa, että ainoa keino, jolla sionistiohjelma voi jatkua, on se, että sitä suojaisi “rautamuuri”, jonka läpi arabit eivät pysty murtautumaan. Arabien kanssa ei mitenkään voida päästä vapaaehtoiseen rauhansopimukseen “ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa", ja ainoa ratkaisu on niin vahva juutalainen yhteisö, että arabit pitävät sitä mahdottomana murtaa.

Konferenssi pidettiin samana päivänä jolloin Israelin armeijan esikuntapäällikkö Benny Gantz sanoi, että Israelin täytyy pian aloittaa suuri operaatio Gazassa pysäyttääkseen jatkuvat rakettihyökkäykset. “Lopulta meidän täytyy kulkea kohti laajempaa hyökkäystä Gazaan estääksemme raketit. Emme voi antaa väkivaltakierteen vain jatkua Gazassa", hänen lainataan sanoneen. Huomautus lausuttiin suljetussa kokouksessa, mutta se vuoti lehdistölle yhdeltä läsnäolijoista. Saman lähteen mukaan Gantz sanoi, ettei Israel antaisi vetää itseään mukaan uuteen konfliktiin, mutta se aloittaisi sen ja siispä määräisi sen puitteista.

Word of Life Israelin kommentti:

Jabotinskyn kuuluisa Rautamuuri-artikkeli tarjoaa kielteisen ennustuksen konfliktin suhteen. Ei ole rohkaisevaa sanoa, etteivät arabit tule koskaan hyväksymään juutalaisten läsnäoloa alueella ja että juutalaiset voivat luottaa vain omaan sotilaalliseen voimaansa säilyttääkseen valtionsa. Kun Jabotinsky kirjoitti tämän, hän vastusti juutalaisten sionistijohtajien joukossa yleistynyttä trendiä kumartua arabien ja brittien paineen edessä. Vuotta myöhemmin, 1924, hän otti etäisyyttä suurimpaan sionistijärjestöön ja perusti revisionistipuolueen, joka ajoi arabeja ja brittejä kohtaan kovempaa politiikkaa, jossa sionistit eivät perääntyisi vaatimuksistaan. Pääasialliset johtajat kuten Chaim Weizmannin ja myöhemmin David Ben Gurion eivät suosineet tätä asennetta.

Miksi kaikki tämä on ajankohtaista tänään? Tähän on olemassa lyhyt vastaus: koska Jabotinsky oli oikeassa! Jos sanojen asetteluun tehtäisiin pieniä muutoksia, tämä artikkeli oltaisiin voitu kirjoittaa tänään. Arabit eivät ole milloinkaan hyväksyneet sionismia, ja siksi konflikti jatkuu yhä nykyään. Älymystön eliitti ei pitänyt hänen kirjoituksestaan hänen aikanaan, ja vielä vähemmän se tahtoo kuulla siitä nykyään. Artikkeli vastustaa nykyistä “valistunutta” näkemystä, jonka mukaan kaikki voidaan ratkaista, jos vaan istutaan alas ja keskustellaan. Mutta se, että Jabotinsky oli oikeassa, tekee hänen näkemyksestään uskottavan. Seitsemänkymmenen vuoden ajan hänen ennustuksensa on todistettu oikeiksi. Eikö tämä oikeuta pohtimaan niitä yhä nykyäänkin?

Gantzin Gazaa koskevat kommentit heijastavat samankaltaista maailmankuvaa. Israel ei voi vain reagoida kaikenlaisiin aloitteisiin tai hyökkäyksiin arabimaailman taholta – sen täytyy hallita tapahtumia. Israelin täytyy päättää pelin säännöt – mitä juutalaiskansakunta voi sietää ja mitä se ei siedä. Sen täytyy osoittaa sellaista voimaa, että se pitää hyökkääjät kurissa. Tätä ei tapahdu, jos Israel vain reagoi tapahtumiin – Israelin täytyy tehdä aloite ja johtaa prosessia. Tämä näkemys ei ole suosittu, ja siihen tullaan kohdistamaan paljon kritiikkiä. Mutta se vaikuttaa olevan ainoa keino saavuttaa rauha alueella.

Jabotinsky tiesi, että hänen näkemyksensä oikeudenmukaisuus tultaisiin kyseenalaistamaan, ja päätti artikkelinsa näin: “Jos joku esittää vastalauseen, että tämä näkemys on moraaliton, vastaan: se ei ole totta. Joko sionismi on moraalista ja oikeudenmukaista tai se on moraalitonta ja epäoikeudenmukaista. Mutta siitä meidän olisi pitänyt päättää ennen kuin ryhdyimme sionisteiksi. Oikeastaan olemme ratkaisseet kysymyksen myönteisellä johtopäätöksellä. Meistä sionismi on moraalista ja oikeudenmukaista. Ja koska se on moraalista ja oikeudenmukaista, oikeuden täytyy toteutua riippumatta siitä, ovatko Joseph tai Simon tai Ivan tai Achmet yhtä mieltä siitä vai eivät.” Jabotinsky on täysin suora käyttäessään brutaalia ja kiusallista realismia sekä kylmää logiikkaa.

Kompromissin tekeminen ei ole aina väärin. Se voi jopa paljastaa, että kylmän logiikan takana on ihminen. Mutta kompromissin tulisi perustua järkevään arvioon tilanteesta. Ja tässä suhteessa Jabotinskyn artikkelilla on sisältö, joka Israelin monilta nykyjohtajilta puuttuu: realistinen näkemys tilanteesta ja usko sionistiasian oikeutukseen. Kumpikin on ratkaisevan tärkeä Israelille tänä päivänä!