Pysäytetään Etelä-Päijänteen troolauksen hallitsematon kasvu ja turvataan järven kalakantojen tulevaisuus

Huoli kasvaa Päijänteellä – onko lisääntynyt troolaus uhka muikulle ja järvitaimenelle?

Usea Etelä-Päijänteellä vetouistelua harrastava kalastaja on havainnut, että laajat muikkuparvet ovat hävinneet kaikuluotaimista etenkin Tehin- ja Virmailanselän alueelta. Lisäksi kalastajat ovat havainneet selkeän järvitaimenen saaliismäärien pudotuksen muutaman viime vuoden aikana. Tämän vuoksi ajattelimme lähestyä Etelä- ja Keski-Päijänteen kalatalousaluetta avoimin mielin kirjeellä, jotta Päijäteellä ei tapahtuisi samanlaista järven lajien katoamista kuin olemme muilla Suomen järvillä nähneet.

Etelä-Päijänteen kalavesillä on viime vuosina nähty yhä enemmän troolareita. Ammattikalastuksen merkitys kotimaisen kalan tuottajana on kiistaton, mutta samalla kasvava troolaus on herättänyt huolta vapaa-ajankalastajien, mökkiläisten ja paikallisten vesien käyttäjien keskuudessa. Kysymys kuuluu: kestääkö Päijänteen ekosysteemi nykyisen kalastuspaineen, vai ollaanko todistamassa kehitystä, joka heikentää järven arvokkaimpia kalakantoja?

Huolen keskiössä on muikku, joka on Päijänteen tärkeimpiä saaliskaloja ja samalla monien petokalojen keskeinen ravinnonlähde. Muikkukantojen vaihtelu on luonnostaan suurta, mutta monet kalastajat kertovat havainneensa viime vuosina muutoksia, jotka heidän mielestään eivät selity pelkästään luonnollisella vaihtelulla. Kun troolaus kohdistuu tehokkaasti suuriin muikkuparviin, herää kysymys siitä, kuinka paljon kalastuksella on vaikutusta kannan kehitykseen erityisesti silloin, kun vuosiluokat ovat heikkoja.

Vaikutukset eivät välttämättä rajoitu pelkästään muikkuun. Päijänteen järvitaimen on riippuvainen runsaasta ravintokalakannasta kasvaakseen ja menestyäkseen. Jos muikun määrä vähenee, myös taimenen kasvu ja hyvinvointi voivat kärsiä. Useat kalastajat ovatkin raportoineet taimensaaliiden kappalemäärän  selkeästi pienentyneen. Vaikka syy-seuraussuhteita on vaikea osoittaa yksiselitteisesti, ravintoketjun toiminta on luonnossa yksinkertainen tosiasia: kun tärkeä ravintoresurssi vähenee, vaikutukset näkyvät ennemmin tai myöhemmin myös sitä hyödyntävissä petokaloissa.

Päijänteen tilanne tuo monien mieleen kokemukset Inarijärveltä. Myös siellä troolauksen vaikutuksista muikkukantoihin ja niiden kautta muihin kalalajeihin on käyty ajoittain vilkasta keskustelua. Vaikka näkemykset ovat vaihdelleet, yhteinen nimittäjä on ollut huoli siitä, miten voimakas pyynti voi vaikuttaa järven pitkän aikavälin tasapainoon. Inarin kokemukset osoittavat, että kalakantojen muutoksia on syytä seurata tarkasti eikä mahdollisia ongelmia kannata vähätellä ennen kuin ne näkyvät selvästi saaliissa ja kalaston rakenteessa.

Päijänne ei ole vain kalastusalue. Se on merkittävä osa keskisuomalaista luontoa, virkistyskäyttöä ja matkailua. Järvitaimenella on erityinen asema sekä kalastajien että luonnonsuojelijoiden silmissä. Sen kannat ovat vuosikymmenten aikana kohdanneet monia haasteita, kuten vaellusesteitä, elinympäristöjen muutoksia ja kalastuspainetta. Siksi olisi erityisen valitettavaa, jos myös ravintokalojen mahdollinen väheneminen muodostuisi uudeksi uhkatekijäksi.

Huolestuneiden kansalaisten vaatimus ei ole troolauksen täydellinen kieltäminen, vaan vaikutusten perusteellinen selvittäminen. Tarvitaan avointa tutkimusta, riippumatonta seurantaa ja valmiutta tarkistaa kalastuksen sääntelyä, mikäli merkkejä kalakantojen heikkenemisestä havaitaan. Varovaisuusperiaate on luonnonvarojen hoidossa usein viisas lähtökohta: kun epävarmuutta on paljon ja panoksena on arvokas ekosysteemi, on parempi toimia ajoissa kuin havahtua ongelmiin liian myöhään.

Vapaa-ajan kalastajat maksavat aika kalliita lupamaksuja Päijänteelle. Näillä lupamaksuilla on istutettu mm. taimenta kalastajien tavoiteltavaksi. Jos nykyinen tilanne taimensaaliden kanssa jatkuu, niin pelkona on myös lupamaksutulojen väheneminen ja sitäkautta taimenen istutusmäärien pieneneminen.

Päijänteen tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin onnistumme sovittamaan yhteen luonnon kestokyvyn ja kalastuksen tarpeet. Jos muikkukantojen heikkenemiseen liittyvät huolet osoittautuvat aiheellisiksi, seuraukset voivat näkyä pitkään niin kalastajien saaliissa kuin järven luonnon monimuotoisuudessakin. Siksi kysymys troolauksen vaikutuksista ei ole vain kalastajien asia – se koskee kaikkia, joille Päijänne on tärkeä. 

Pysäytetään Etelä-Päijänteen troolauksen hallitsematon kasvu ja turvataan järven kalakantojen tulevaisuus

Me allekirjoittaneet olemme syvästi huolissamme Etelä-Päijänteen lisääntyneen troolikalastuksen vaikutuksista järven muikkukantaan sekä sitä kautta koko vesistön ekologiseen tasapainoon.

Päijänne on yksi Suomen arvokkaimmista järvistä. Sen puhtaat vedet, monipuolinen kalasto ja ainutlaatuinen luonto ovat tärkeitä niin paikallisille asukkaille, vapaa-ajankalastajille, matkailuyrittäjille kuin tuleville sukupolvillekin. Erityisen tärkeä rooli järven ravintoverkossa on muikulla, joka toimii keskeisenä ravintona muun muassa järvitaimenelle.

Etelä- ja Keski-Päijänteen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa todetaan, että kaupallinen kalastus Päijänteellä painottuu erittäin voimakkaasti muikun kalastukseen ja että troolikalastus on ollut alueen keskeinen kalastusmuoto jo vuosikymmenten ajan. Lisäksi muikku- ja siikakantoja seurataan erikseen juuri niiden suuren taloudellisen ja ekologisen merkityksen vuoksi.

Monet kalastajat ja vesistön käyttäjät ovat kuitenkin viime vuosina havainneet kehitystä, joka herättää vakavaa huolta. Muikkua koetaan olevan aiempaa vähemmän, ja samalla taimensaaliit ovat monien kokemusten mukaan heikentyneet. Päijänteen taimen tarvitsee vahvan muikkukannan kasvaakseen elinvoimaiseksi saaliskalaksi. Jos ravintokala vähenee, vaikutukset voivat näkyä koko kalakannassa ja järven vetovoimassa kalastusmatkailukohteena.

Vaadimme, että:

1. Etelä-Päijänteen troolikalastuksen vaikutukset muikkukantoihin selvitetään riippumattomasti ja avoimesti.
2. Troolilupien määrää ja käyttöehtoja arvioidaan uudelleen varovaisuusperiaatetta noudattaen.
3. Muikku- ja taimenkantojen seurannan tulokset julkaistaan helposti saatavilla olevassa muodossa.
4. Kalastuksen säätelyssä huomioidaan nykyistä paremmin myös vapaa-ajankalastuksen, matkailun ja luonnon monimuotoisuuden tarpeet.
5. Mahdollisiin kalakantojen heikkenemisen merkkeihin reagoidaan viipymättä eikä vasta silloin, kun vahinko on jo tapahtunut.

Tavoitteemme ei ole vastustaa kaikkea ammattikalastusta. Haluamme varmistaa, että Päijänteen luonnonvaroja käytetään kestävällä tavalla niin, että myös tulevat sukupolvet voivat nauttia elinvoimaisesta muikkukannasta, vahvoista taimenkannoista ja puhtaasta järviluonnosta.

Päijänne on liian arvokas menetettäväksi. Nyt on aika toimia ennen kuin muutokset muuttuvat pysyviksi.

Allekirjoita adressi Päijänteen kalakantojen ja kestävän kalastuksen puolesta.