Uusi kansanaloite: Lasten turvallinen kasvatus kotona ja koulussa

Mikä luo lapselle turvallisuutta? Mikä saa kodista ja koulusta turvallisen tuntuisen tänä päivänä, kun kotona ei saada lasta kuriin ja koulussa opettajat ovat neuvottomia riehuvien lasten kanssa, kun laki kieltää kaikenlaisen ojentamisen ja kurinpidon.

Kuinka kauan vanhemmat jaksavat nähdä, miten lapsiaan kiusataan? Kuinka kauan vanhemmat haluavat olla neuvottomia lastensa kurittamisen kanssa kun nykypäivän lain mukaan lasta ei saa kurittaa millään tavalla?

Sitten ihmetellään, miksi lapset ovat kiusaajia, miksi lapset tekevät itsemurhia kun ovat tarpeeksi kauan olleet kiusattuja.

Tämän päivän kiusaaminen on mennyt aivan liian pitkälle. Aivan liikaa nuoret, yhä nuoremmat ja nuoremmat riistävät itseltään hengen, kun eivät jaksa enää kiusaamista. Tämä on väärin, eikä se saa mennä niin. Ja mistä syystä? - Lapsia ei saa kurittaa. On laki, missä ei saa tehdä mitään. Miten lapsi voi ymmärtää oikean ja väärän, jos lapsi ei kielloista huolimatta tottele?

Ennen vanhaan (50-, 60-. 70-, 80- ja 90-luvuilla) lapsia sai kasvattaa parhaalla katsomallaan tavalla. Kyllä, perheissä myös lyötiin, mikä ei ole koskaan hyväksyttävää, mutta lapsia kasvatettiin rakkaudella ja pitämällä rajat, josta rajoja rikkomalla saattoi saada nahkaremmistä tai koivunniemen herrasta (koivun oksasta) pyllylle. Lyöminen ei ole koskaan hyväksyttävää, mutta entäpä niskavilloista nappaseminen tai luunappi?

Omassa lapsuudessani 80- ja 90-luvuilla puhuttiin aina koivunniemen herrasta jos ei toteltu. Meillä ei sitä koskaan tarvinnut käyttää, koska sitä oksan kappaletta pelkäsi niin kamalasti ja miltä se tuntuisi, joten siitä ei tarvinnut kuin mainita. Kurittomimmat lapset saivatkin niistä pyllyilleen ja siten usein uskoivat kerrasta. Jos eivät uskoneet, heille keksittiin samantien jatkotoimenpiteitä, kuten koulun vaihto erityisluokalle tai jopa sijaisperheeseen sijoittaminen, pois kotoa.

Miksi koskaan ylipäätään tehtiin laki, ettei lasta saisi kurittaa millään tavalla? Miten se loukkaa lasta, että hänelle luodaan rajat rakkaudella ja rajoista pidetään kiinni? Millä lailla se loukkaa lasta, jos lapsi ei itse tottele rajoja ja saisi siten siitä rangaistuksen, jotta se opettaisi lasta vastaisuudessa tottelemaan annettuja rajoja? Sehän on rakkautta lasta kohtaan, kun tehdään rajat, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Minä ainakin henkilökohtaisesti koin turvaa siitä, että minulla oli selvät rajat ja sävelet, mitä lapsena en saanut tehdä ja mitä sain tehdä. Minä opin siihen, mikä on oikein ja mikä väärin, kun minulle oltiin luotu niin koulusta kuin kotoakin rajat, jo päiväkodista saakka. Kun sitä "pelkäsi" saavansa satikutia, jos tekisi jotain väärää, sitä ei koskaan halunnut tehdä mitään, mikä ei ollut oikein.

Itse olin koulukiusattu, mutta olen selvinnyt siitä. Olen antanut kiusaajilleni anteeksi. Mutta se mitä nykypäivänä tapahtuu kouluissa ja millaista se kiusaaminen on tänä päivänä ja kuinka nuorena se alkaakaan, on aivan eri levelillä kuin omassa lapsuudessa. Siellä saivat opettajat puuttua siihen. Koulumatkat kodin ja koulun välillä molempiin suuntiin kuuluivat vielä opettajien vastuualueeseen ja he pystyivät puuttumaan kiusaamiseen. Kiusaajat saivat jälki-istuntoa, kiusaajat joutuivat rehtorin puhutteluun, kiusaajat joutuivat pois luokasta tai jopa kesken liikuntatunnin siirtymään sivuun katsomaan muiden liikuntatuntia, eikä saanut itse osallistua siihen.

Lasten turvallinen kasvatus kotona ja koulussa on sitä, että heille on luotu rajat rakkaudella. Jos rajat ylitetään, lasta ojennetaan sallituissa määrin, turvallisesti, mutta tiukasti.

Tähän nykyiseen lakiin on tultava muutos tai saamme lukea koko ajan uusia lasten ja nuorten itsemurhia sekä ihmetellä, miksei yhtä tai muutamaa lasta saada koulussa kuriin. Nykyisellä lailla saamme vain tuhoa aikaiseksi.

Uusi laki kattaisi sen, että lasta saa tarpeen tullen ojentaa kotioloissa esim. niskavilloista nappasemalla. Ja vastaavasti koulussa lapsen saa poistaa luokasta häiritsemästä, määrätä jälki-istuntoa, rehtorin puhuttelua ja siirtää lapsi tarpeen tullen erityisluokalle, jos kotona ja koulussa ei saada lasta käyttäytymään kunnolla.

Kouluista ja kodeista on tehtävä jälleen turvallisia ja turvallisuus syntyy, kun lapsi kokee kodin ja vanhemmat turvalliseksi, jotka luovat turvallisuuden määrittelemällä rajat, kuinka kotona ja koulussa saa käyttäytyä, mikä on oikein ja väärin ja jos ei toimita rajojen puitteissa, silloin joutuu vastaamaan teoistaan.

-----------------------------------------------------------------------------------

Lapsi ei välttämättä kotona käyttäydy huonosti vanhemmilleen, mutta jokaisen lapsen on purettava pahoja päiviään jonnekin, sillä se kuuluu kasvuun ja kehitykseen, tunnetilojen opetteluun ja ymmärtämiseen. Lapsen pitää saada purkaa pahaolo, ärsytys, turhautuminen jne., kotona, jottei hän tee sitä päiväkodissa tai koulussa ja kohdista sitä muihin lapsiin tai aikuisiin. Lapsen tunteiden purkauksen täytyy antaa tulla itsellään ulos. Hänen täytyy saada antaa huutaa, jos hän huutaa kotona.

Lapsi taas joka käyttäytyy koulussa mallioppilaan tavoin, voi olla kotona hankala saada kuriin. Tämä tarkoittaa, että lapsi hakee vanhemmiltaan huomiota, läheisyyttä ja rakkautta, vaikka hän osoittaisi sen lyömällä ja huutamalla. Vanhemman tehtävä on tässä kohtaa ottaa lapsi syliin ja pitää hänet siinä. Mikäli ei voimat riitä, eikä ole toista vanhempaa läsnä, voi tähän avuksi pyytää ulkopuolista apua. Lapsen on kuitenkin saatava kokea ympäristönsä rakastavaksi, ymmärtäväksi ja turvalliseksi, niin että hän voi kasvaa omana itsenään ilman ulkopuolelta asetettuja paineita ja hän saa kasvaa juuri sellaiseksi, kuin hän haluaa ja hänet on tarkoitettu kasvavan. Lapsi kapinoi, jos hän ei saa toteuttaa itseään.

Se että nykypäivänä lapsille jo hyvin pienenäkin asetetaan valtavat tavoitteet ja paineet, mitä lapsen on tehtävä tiettyyn ikään mennessä ja miten lapsen on tiedettävä yläasteelle siirtyessä, mihin hän menee jatko-opiskelemaan, saa lapsen stressaamaan, koska lapsen mieli muuttuu, kun hän kasvaa. Lapsi haaveilee jostakin ammatista, mutta hän ei välttämättä lopulta haluakaan siihen ammattiin. Lapsen täytyy saada olla lapsi niin pitkään kuin hän sitä itse haluaa. Kaikki aikuisetkaan eivät tiedä, miksi he haluavat "isona". Miten siis pieni lapsi voisi sen tietää? Toisilla se on helppoa ja toiset lapset toteuttavat juuri sen, mitä sanovat haluavansa isoina tehdä, mutta on paljon heitä, jotka eivät tiedä ja ulkopuolelta tulevat paineet lisäävät tietämättömyyttä ja siten turhautuminen ja ärsyyntyminen purkautuu myös kiusaamisena ja kiusatuksi tulemisena.