Ammattiapua syömishäiriöön!
Ammattiapua syömishäiriöön!
Kolmen vuoden ajan jo tyttäreni on sairastanut.
Sairaalassa ei tunnisteta tätä sairautta joka on ensisijaisesti mielensairaus mutta vie tietysti pahimmillaan sisätautiosastolle. Vähättelyä, julmia sanoja lapselle joka on itsekin ymmällään siitä miksi ei pää anna syödä. Tätä ei mieleni ymmärrä. Toki poikkeuksiakin on mutta ne on harvassa. Itse tunnen olevani lapseni paras psykiatri/terapeutti luettuani lukemattoman määrän kirjallisuutta.
Toive on että olisi apua saatavilla. Joku joka antaisi hetken helpotusta vanhemmille jotka väsyvät. Lisää hoitajia, lisää lääkäreitä, lisää tietämystä. Aikaa että saisivat perehtyä nuoreen. Eikä vaan vilkaisulla todeta että lisää lääkettä.
Tähän asiaan perehtyminen näkyy tilastoissa 10 tai 20 vuoden kuluttua. Nyt kun hoidetaan on meillä monta työkykyistä vuosikymmienienkin päästä. Paitsi jos haluamme kasvattaa itsemurhatilastoa.
Jätän teidät miettimään!
Ystävällisin terveisin
Pirjo Nevalainen