Antakaa kissoille koti.

Tässä on surullinen tarina kissanpennusta, hylätystä kissanpennusta.


Tämä pieni pentu vaelteli kaduilla usein, ja kaikki kyläläiset tunsivat sen. Kissalle oli jopa annettu nimi; Ruma.
Ruma rakasti kolmea asiaa elämässä; Leikkimistä, syömistä, roskiksia ja voisiko sanoa, rakkautta. 

Ensinnäkin, hänellä oli vain yksi silmä. Toisen silmän kohdalla oli vain kuoppa. Häneltä myös puuttui korva, samalta puolelta, jolta näytti myös olevan takajalka pahasti murtunut jokin aika sitten ja parantunut kieroon takaisin. Hänellä oli vain hännän tynkä, jota hän innolla aina tilaisuuden tullen värisytti ja heilutti. 

Aina kun joku kadulla näki Ruman, niin reaktio oli aina tämä: ''Onpa siinä RUMA KISSA!'' Kaikkia lapsia oli varoitettu koskemasta Rumaan, aikuiset heittelivät häntä kivillä ja suihkuttivat vettä hänen päälleen, kun hän koitti tulla heidän koteihin.
Rumalla oli aina sama reaktio: Kun häntä suihkutettiin vedellä, hän vain istui kasteltavana kunnes suihkuttaja kyllästyy ja lopettaa. Jos häntä heiteltiin esineillä, hän vain liikutteli haparoa vartaloaan jalkojen ympärillä anteeksiannosta. Aina kun hän näki lapsia, hän juoksi innostuneena niitä kohti, alkoi pökkiä päätään niiden jalkoihin ja kehrätä äänekkäästi, kerjäten rakkautta. Jos joku otti hänet syliinsä, hän alkoi samantien imeä antaumuksella paitaa, korvakorua tai mitä tahansa, mitä vain pystyi.

Eräänä päivänä Ruma meni jakamaan rakkautta naapurien Husky-koirien luokse. Ne eivät olleetkaan niin ystävällisiä, vaan raatelivat Ruman erittäin huonoon kuntoon. Eräs mies kuuli asunnoltaan Ruman huudon ja juoksi niin pian apuun, kun vain pystyi. Kun hän ennätti paikalle, oli selvää, että Ruman lyhyt elämä vetelee viimeisiään. Ruman takajalat olivat vääntyneet väärään asentoon ja selkäranka oli pahasti taittunut. Kyynel vieri pitkin hänen kasvojaan, kun hän makasi maassa apua odottaen. Kun mies poimi hänet syliin, hän tunsi kuinka Ruma haukkoi henkeä ja vaikersi, selkeästi kivuista. Mies ajatteli satuttavansa Rumaa todella paljon. Yhtäkkiä mies tunsi tutun näykkimisen korvassaan, tutun imemisen tunteen. Ruma, kaikissa kivuissaan ja kärsimyksissään yritti imeä miehen korvaa. Mies siirsi hänet lähemmäs itseään ja Ruma asetti päänsä miehen kädelle ja kääntyi katsomaan ainoalla kultaisella silmällä häntä silmiin. Mies kuuli hellän kehräyksen. Kaikissa näissä kivuissaan, Ruma halusi mieheltä, viimeisen kerran, hieman myötätuntoa ja rakkautta.

Mies ajatteli, että Ruma on hienoin eläin koko maan päällä. Ikinä hän ei yrittänyt purra tai raapia ketään tai edes yrittänyt päästä sylistä pois. Hän vain katsoi aina silmiin luottavaisesti ja puhtain sydämin. 

Ruma kuoli miehen syliin, ennenkuin mies kerkesi takaisin kotiin, mutta mies piteli häntä sylissä pitkään ajatellen, miten noin arpeutunut ja kovia kokenut eläin voi rakastaa ja luottaa ihmiseen, siihen joka on tehnyt hänelle pahaa, niin puhtaasti ja avoimesti vieläkin. 

Kaikki haluavat olla rikkaampia, menestyksekkäämpiä, pidetyimpiä, kauniimpia. Mutta tämän kokemuksen jälkeen mies ei. Hän haluaa vaan olla, kuin Ruma. Tämä hieno eläin, joka ei ikinä hylännyt uskoa ihmisiin, vaikka häntä oli todella kaltoin kohdeltu.

Allekirjoita niin olet auttamassa kissoja.