Antti Pennaselle kenkää Leijonien päävalmentajan paikalta!
Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue on vuosikymmenten ajan ollut kansallinen ylpeydenaihe, jonka menestys on rakentunut järjestelmälliselle kehitykselle, tinkimättömälle työnteolle ja kyvylle pelata yhtenäisenä joukkueena maailman kovimmissa arvoturnauksissa. Tämä jatkuvuus ja vaatimustaso on mahdollistanut mitaleita, mestaruuksia sekä kansainvälisen arvostuksen. Näistä lähtökohdista käsin emme voi enää katsoa sivusta nykyisen päävalmentajan Antti Pennasen alaisuudessa tapahtuvaa suorituskyvyn ja pelillisen rakenteen rapautumista.
Pennasen päävalmentajakausi on ollut kauttaaltaan heikko, eikä se ole missään vaiheessa osoittanut kehittymisen merkkejä. Tämän kevään MM-kisat tarjoavat valitettavan selkeän esimerkin: niukat ja pelillisesti heikot voitot heikoiksi luokitelluista maista, kuten Itävallasta (2–1) ja Ranskasta (3–4 ja jatkoaikavoitto), kertovat karua kieltään. Näissä otteluissa Leijonat ei hallinnut kenttätapahtumia kuten huippumaalta odotetaan, vaan selviytyi voittajaksi ainoastaan yksilötaidon – lähinnä NHL-pelaajien – ansiosta. Se ei ole pelitavallista onnistumista, vaan rakenteellisesti kelvotonta selviytymistä.
Kevään viimeinen EHT-turnaus, jossa maaliero painui 6–18 tappioihin kolmen ottelun aikana, alleviivaa ongelman vakavuutta. Maajoukkueen hyökkäyspelaaminen on tempoilevaa ja hajanaista, viisikkopuolustus epätasaista ja erikoistilannepelaaminen keskinkertaista tai jopa heikkoa. Mikään näistä osa-alueista ei toimi modernin kansainvälisen jääkiekon tasolla.
Pennasen nimitys Leijonien peräsimeen herätti alun perinkin kysymyksiä. Päävalmentajan CV:stä löytyy toki yksi erinomainen kevät – HPK:n satumainen mestaruus vuonna 2019 – mutta muutoin hänen uransa seurajoukkuevalmentajana on ollut enemmän alisuorittamista kuin jatkuvaa menestystä. Esimerkiksi HIFK:ssa odotukset ja resurssit eivät johtaneet toivottuun lopputulokseen tai esimerkillinen sulaminen Ilveksen johdossa mm. keväällä 2024. Kyse ei ole yksittäisestä kaudesta tai sattumasta, vaan toistuvasta kyvyttömyydestä johtaa materiaaliltaan ylivoimasta joukkuetta isosten panosten pelien alkaessa, ja halusi sitä tai ei, MM-kisat ovat nimenomaan kovien panosten pelejä.
Pennasen johtama maajoukkue on ollut pelillisesti häilyvä, ajoittain sekava ja ennen kaikkea vailla selkeää identiteettiä. Jokaisen huippujoukkueen tulee rakentaa toimintansa vahvan pelitavan varaan – olipa kyse sitten Laten Leijonien träpistä, Kanadan fyysisestä dominoinnista tai Ruotsin kiekollisesta rytmipelistä. Leijonat 2025 sen sijaan on peliryhmä vailla tunnistettavaa tapaa pelata: viisikko ei toimi yhtenäisesti, kiekottomassa pelissä ei ole rakennetta ja pelinopeus laahaa suhteessa muihin huippumaihin.
Tämä ei ole sattumaa tai pelaajamateriaalin puutetta. Se on valmennuksen vastuulla oleva epäonnistuminen. Kun pelitapa ei kanna, joukkue ei voi luottaa muuhun kuin yksilösuorituksiin – ja silloinkin tulokset jäävät satunnaisiksi. Eikä tällainen ole kestävää tai hyväksyttävää kansainvälisellä huipputasolla.
Leijonat on suomalaisen urheilun kruununjalokivi, ja sen johtaminen on kunnianosoitus, ei opettelupaikka. Tämän kevään MM-kisat on viimeinen mahdollisuus. Olettaen ettei kurssi käänny, on Jääkiekkoliiton aika erottaa Antti Pennanen toimestaan, yleisen epäpätevyyden ja tulosten riittämättömyyden vuoksi.
Tero Lahtinen Ota yhteyttä adressin tekijään