#11323: - Re: Re: Re: Re: Re: HERÄTYS!

.

.  Kysäisen kuitenkin, että mikä on lähtökohtasi Jeesuksen historiallisuuden tunnustamisen/kieltämisen suhteen.

.  Teol.tiedekuntahan ei nää mitään punaista lankaa UT:n ja VT:n välillä.                                                                                   Kyllä vanhantestamentin tutkimisen jälkeen    on niin mahtava tulla Hebrealaiskirjeeseen, jossa tulee täyttymys koko vanhalle liitolle. Jossa  esim. uhrit ovat vain tulevaisen varjo. Jos tätä ei olisi uskon keskiössä, en ymmärrä, mitä koko vanhalla testamentilla tehtäisiin. Ehkä korkeintaan viisauskirjallisuutena.   Kysyisinkin sinulta,  mitä saat Raamatun luvusta irti henkilökohtaisesti?  Ruokkiiko se ikuista ihmistä sinussa?

#11354: Päivi - Re: Re: Re: Re: Re: Re: HERÄTYS!

Raamattu on kiinnostava osa kulttuuriperintöämme, koska sitä on käytetty niin eettisenä, moraalisena, juridisena kuin myyttisenä elementtinä vuosisatojen saatossa. Eettisessä mielessä Jeesuksen sanoma on väkevää luettavaa, olipa häntä ollut olemassa tai ei. Se sisältää keskeisen lähimmäisenrakkauden viestin ja pelastusopin syvin sisältö voidaan kääntää tämän päivän kielelle niin, että kaikkein vähäisimmilläkin meistä on ihmisarvo, joka ei riipu siitä, kuinka koreasti me todistelemme olevamme tosiuskovia. Se kertoo myös tiukan kiellon tuomita toisia ihmisiä ja on jopa niin radikaali toisen korvan kääntämisessään, että nykyajan ihmisten on lähes mahdotonta sitä noudattaa.

Vanhassa testamentissa on joitakin universaaleja ihmisten välisen kanssakäynnin lakeja ihan tolkullisesti kirjattu. Osa taas on sellaisia, joiden kulttuurinen konteksti on niin erilainen kuin meidän, eivätkä siis aukea millään tavoin nykyajan ihmisille. Mooseksen kirjan teksteistä vanhimmat sisältävät juuri näitä heimokulttuurin omituisuuksia, mukaan lukien Sodoman ja Gomorran tarinan kokonaisetiikka. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi kymmenen käskyä ovat paljon nuorempaa ainesta. Ne lilenevät siltä ajalta, kun juutalaiset palasivat Babyloniasta ja perustivat nykymuotoisen pelkkään Jahveen perustuvan uskon sitä ennen vallinneen kaksijumalaisen systeemin sijalle. Vanhaa kerrostumaa oleva Aatamin ja Eevan tarina on kaunis allegoria siitä, miten ihmisen tietoisuus ja tahto tuottavat hänelle tuskaa elämän aikana. Kaunista on myös osa lyyrisistä teksteistä. Valitun kansan sankaritarinat taas ovat pääasiassa luotaan työntäviä, varsinkin, kun niitä edelleen käytetään perusteena toisten kansojen sortoon Palestiinan alueella.

Vanhan ja uuden testamentin välisenä linkkinä toimiva messiaan odotus ja uhrausriitti taas ovat mitä käsittämättömintä teologista keitosta, joka jättää siinä muodossa täysin kylmäksi. Ex-fariseus Paavali linkkautuu Vanhaan Testamenttiin mm. kiivaillessaan jonkinsorttista homoseksuaalista käytöstä vastaan (Jeesushan puhui tavallaan päinvastaista "eunukeista"). Mielenkiintoinen on myös hänen luonnekuvansa helposti kiivastuvana henkilönä, joka paikoitellen itsekin rivien välistä antaa ymmärtää, että överiksi taisi joskus mennä....