#14179: tervassa kävely - Re: Re: Re: Re: Re: ERe:

Tässä kirjoituksessasi on valtavan paljon asiaa.  Ennenkuin menen siihen tai pikemminkin  osaan siitä,  kerron mitä tässä  aamulla ajattelin.  Haluaisin mennä takaisin siihen kohtaan,  missä loukkasin tai satutin sinua/ teitä eilen tai edellisenä päivänä.

Jotenkin toivoisin  saada puhua luottamuksen  ilmapiirissä,  ja  haluaisin sen itsekkin omalta osaltani säilyttää.  Niinkuin olet huomannut,  tavallaan kaikki keskustelut menevät ohi,  jos tämä yhteinen pohja menetetään.  Silloin ei tapahdu mitään muutosta eikä syvempää ymmärtämistä kummankaan osapuiolen kohdalla.  Ja  silloinhan se menee tuuleen ja on tavallaan aivan turhaa työtä.

Jokin katkesi.  Oliko kenties se, mitä sanoin tasa- arvosta?  En mahda sille mitään,  etten pysty näkemään sellaista arvon puuttumista tässä,  vaikka olen yrittänyt katsoa sitä niin.  Sisäisesti ymmärrän ihmisen sisällisen elämänsä ja psykodynamiikkansa kanssa syvästikin kokevan tällä alueella vaikka minkälaista myllerrystä.  Siitä se saattaa siirtyäkin tällaiseksi instituutioita koskevaksi tasa-arvon puutteen tunnuksi.   Ehkä.   Mutta mahtaako sen siirtymän korjaus  itseasiassa kuitenkaan  auttaa  itse asiaa ?

Se tässä keskustelun varmaan niin kuumentaakin,  että nämä toisille  henkilökohtaisesti neutraalit oikein/ väärin - kysymykset  koskettavat toisten syvimpiä henkilökohtaisia tunteita,  voisi jopa sanoa,  että sielua ja ruumista.

Millälailla voisin olla toisten tuomari silti ?    Yhden asian koen kyllä tässä ylitsepääsemättömän vaikeana välittää: omassa henk.kohtaisessa tapahtumieni ketjussa koettu tuntuu toisista heti tuomiolta heidän koko persoonaansa kohtaan.  Näin en kyllä missään tapauksessa toivo käyvän.   Toinen asia on,  voinko sitä estää,  koska kokemukseni ovat sellaiset kuin ovat.   Minulla ei ole mitään sisäistä tarvetta niitä jakaa.  Mieluummin kulkisin aivan muulla alueella.    Mutta sen olen ollut velkaa muille,  minkä olen kertonut.

Sitten on tässä kirjoituksessasi sellaista,  josta en itseäni oikein tunnista.  Mutta palaa siihen,  jos tuntuu tarpeelliselta. Arvoni nostamisesta: sano ihmeessä sillä kohtaa,  kun tätä havaitset,  että voin asian korjata.

#14247: p. - Re: Re: Re: Re: Re: Re: ERe:

"Minulla ei ole mitään sisäistä tarvetta niitä jakaa.  Mieluummin kulkisin aivan muulla alueella.    Mutta sen olen ollut velkaa muille,  minkä olen kertonut."

En tiedä mitä olet kertonut ja kenelle olet velkaa mitä ja ennen kaikkea minkä vuoksi. Koet ilmeisesti olevasi satutettu. Ihminen on kokemuksiensa summa ja jos katkeransuloista kokemusta sävyttää uskolla, voi siitä tulla ympäristölle haaste. Täällä kommenttien taso menee laidasta laitaan ja ehkä muutaman hyväntahtoisen keskusteluyritykset hautautuvat kiihkon alle. Itse en halua kuluttaa energiaani hedelmättömään keskusteluun. Näin usein käy erityisesti kun on kyse dogmisista näkökannoista. Omaa kipua sysätään muiden käsiteltäväksi ehdottomuudella. Elämä on sattumista mutta myös iloja. Minäkin olen saanut siipeeni todella pahasti. Nuolen haavoja edelleenkin, itsekseni. Yritän sitä kautta käyttää sen voiman omaan laajentumiseeni sen sijaan että päättäisin mikä on hyväksi muille. Jumalsuhde/ihmissuhteet/rakkaussuhteet/arvot ovat niin paljon enemmän kuin mitä pinta näyttää tai kirjan tulkinnat kertovat. Myös niitten kipujen kautta ymmärrän miltä tuntuu kun näennäisen erilaisuuden vuoksi saa kuonoonsa.

Kaikilla on oikeus rakkauteen myös vähemmistöillä.