"Seurannasta vastaavan henkilön on oltava puolueeton henkilö, eikä hänellä saa olla kytköstä lastensuojeluun.

Näin lastensuojelu toimisi hyvänä toimintatapana.



---Näiden taakse mennään Suomessa lastensuojelun tehdessä tarpeettomia jopa laitotomia huostaanottoja.

On monia perheitä joilta viedään lapset huostaan vaikka olisivat tukitoimin pystyneet olemaan kotona.

Liian usein tukitoimia ei tarjota lainkaan, vaan lapset otetaan suoraan huostaan.

Perheitä voidaan myös pakottaa avohuollon tukitoimiin vaikka tarvetta ei olisi.---
"

Olen samaa mieltä kuin kirjoittaja aiemmin, että näissä lauseissa on ristiriitaa. Pitäisi saada ensin tukitoimia ennemmin kuin huostaanotto, mutta kuitenkin tukitoimista on saatava kieltäytyä? Ja sitten taas, että tukitoimia pakotetaan ilman tarvetta ottamaan vastaan?
Kenen mielestä ei ole tarvetta? Vanhempien? No, ilmeisesti vanhemmat eivät tosiaan tajua omaa tilannettaan sitten. Koska ketä se haittaa sitten ottaa sitä apua vastaan jos sillä voisi todistaa vaikka sen tarpeettomuuden? Se, että kieltäytyy tukitoimista on kyllä epäilyttävää.

Ja toisekseen, harva huostaanotetun vanhempi tosiaan tunnustaa, että huostaanotto oli tarpeellinen. Monen mielestä heitä vain vainotaan. Samaa mieltä taisi olla Eerikan tapauksessa Eerikan isäkin, että syyttä vain lastensuojeluilmoituksia tehtailevat ja hänen idylliään vainoavat.

#19: Ei nähdä omia ongelmia -

Juuh, tuossa korostuu ristiriitaisuus, mutta tarkastellampa nyt lähemmin tätä asiaa:

A: Jos EI SUOSTU tukitoimiin juurikaan sen takia että tarjotulla tuella(esim. avohuollon tukitoimi joka on hyvin yleinen)tarkoitetaan esim. perhetyöntekijää joka käy istumassa kerran viikossa sen 1-2tuntia sohvalla kotona, juttelee ja tutkailee ympäristöään, mutta EI tee mitään konkreettista asialle. Miten luulet kyseisen tuen auttavan perhettä?? Mielellään siis kieltäytyy niistä tukitoimista joita ei koe mitenkään avuksi konkreettisesti. Esim. lastenhoitaja tai kodinhoidolliset palvelut ovat vähässä vaikka voisivat olla tehokkampia kuin yllämainittu tukitoimi.

B: Suostuisitko ITSE ottamaan tällaista "haamu"apua jos itse tiedät että konkreettineen apu olisi parhain mahdollinen auttamaan tilannetta parempaan suuntaan??

C:  Apua ei aina saa mitenkään tilannetta parantavasti, vaikka useasti pyytäisi, vaan yleensä sosiaalityöntekijät lähes pakottavat ottamaan tämänkaltaisen avun vastaan ilman tietoa siitä MIKÄ voisi OIKEASTI hyödyttää perhettä kokonaisvaltaisesti.

Tässä kaikessa siitä on kyse että vanhempi kieltäytyy kun ei usko että tarjottu apua on sitä mikä vastaa omaa tarvettaan kokonaisvaltaisesti. Ja sitten kun apu ei toimi(ns. "haamuapu", sohvalla istuminen, elinolojen tarkkailu), seuraavaksi laitetaan huostaanotto hakemus vireille.

Sanokaa minulle, viisaat, onko tässä tapauksessa edes yritetty auttaa?? Miltä vaikuttaa? Ja miten ITSE suhtautuisit tähän? Mieti omassa päässä, vastaus kyllä selviää...