#22145: - Re: Re: Re: Re: Psykologia, usko, armo ja eheytyminen

Jesaja 55:10-11.

Ajatukseni perisynnin tulkinnasta on looginen, koska se on todellinen psykologinen mekanismi. Näin pahoinvointi ihmisen elämässä herää ja lisääntyy, näin se siirtyy eteenpäin.

Raamatun sana aukeaa omakohtaisen ymmärryksen myötä, mutta juuri sen takia sitä on hedelmätöntä käyttää umpimähkäisenä opetusvälineenä. Tarkoitan, että jos sitä ymmärtämättömälle tarjotaan raamatunlauseita ikään kuin selityksenä tai perusteluna, mielipiteen motivoimiseen tai keskustelukumppanin sivistämiseksi, pelkkänä sitaattina, se on yhtä hyödyllistä ja avartavaa kuin Ikea-mööpelin piirustuksen vilauttaminen ihmiselle, joka kaipaa tuolia istuakseen.

Siksi se turhauttaa ja ärsyttää, pikemmin kuin uhkaa tai vaatii.

On pikemmin niin päin, että Raamatun teksti osoittaa sisältönsä ymmärryksen kautta, kuin että se itsessään selittäisi mitään. Siksi juuri Raamattua tulkitaan ja täytyykin tulkita, mieluummin kuin suoraan yrittää käyttää sitä osviittana. Suuri osa Raamatun todellisesta henkisestä informaatiosta on vertauskuvallisessa muodossa eikä suorana kuvailuna, joten jos sen tulkitsee liian suoraan, sen koko todellinen merkityssisältö saattaa mennä sivu suun.

Tarkoitan, että jos ei esim. tajua käärmeen olevan vertauskuva pahuudelle, ihminen alkaa vihata käärmeitä, näitä suomuisia kiemurtelijoita, kun hänen pitäisi vihata kärsimyksen ja tuhon aiheuttajaa.

On siis olemassa pedagogisesti parempaa materiaalia kuin itse Raamattu, vaikka kyseinen opus sisältäisikin kaiken sen, mitä ihminen tarvitsee. Se vaatii koodiavaimen avautuakseen ihmiselle, eli sitä ei voi käyttää sellaisenaan. Siitä tajuaa yhtä vähän kuin salakirjoituksesta, ellei tämä koodi ole hallinnassamme.

Tätä ei raamattusitaattien toistoautomaatit näytä ymmärtävän. Pahimmillaan he lukevat "kuin piru Raamattua", etsivät sieltä jotakin heille sopivaa, mutta parhaimmillaankin heidän tapansa toimii hyvää ajatustaan vastaan.

#22147: - Re: Raamatun sanomasta ja sen ymmärtämisestä

Minä taas ymmärrän hyvin mitä tarkoitat nimittäin minusta tuntuu samalta kun kun kuulen mielipiteitä tuohon abstraktiin sävyyn raamatusta tai sen sisällöstä. Monia aatteita, uskoja tutkineena raamatun sanoma on vain yksi osanen maailman kaikkeudesta yhtä oikein tai yhtä väärin tulkittu kuin tulkitsijansa arvo- ja kasvatusmaailma. Samalla logiikalla minun pitäisi varmaankin joka käänteessä vastata ettei tässä kannata sen syvemmälle mennä kun et voi ymmärtää tätä kokonaisuutta raamattu silmälasien takaa. Mutta hyöty siitä ei olisi minkäänarvoinen sillä vain kokemuksen kautta ihminen kasvaa ja se taas tarvitsee monta kulkua  ... ai niin eihän sitä voi ymmärtää kun ei ole kokemusta.

Ja juuri sen vuoksi totean että absoluuttinen totuus on katsojan silmissä aina sen sävyisenä kuin on kokemushistoria.

#22147: - Re: Raamatun sanomasta ja sen ymmärtämisestä

Toisaalta:  

Jos ajatellaan keskusteltavaa aihetta:  Sen perusteita ja pohjia,  Raamattu on mitä olennaisin osa.

Koska olemme (ainakin  jälkikristillisessä) maassa,  jonka arvopohja on Raamatussa. (Ja etiikan perusteet protestantismissa.)

Kummatkinosapuolet ovat käyttäneet Raamattua oman kantansa perusteluna.
(Toisen osapuolen kaikki kommentit perustautuvat Raamattuun,  toisen osapuolen kommenteista osa.) 

Mielestäni Raamatun keskeisyys on ollut erittäin paljon kaikkia osapuolia rikastuttavakin tekijä,  ja olemme oppineet paljon kristillisistä juuristamme.

Mutta emme tahdo silti voimakasta vastakkain asettelua.  Joten pyytäisin voisiko toinen osapuoli harkita nopeaa siirtymistä kappaleesta toiseen.  Ovathan Raamatunkohdat olleet kuitenkin lyhyitä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Ja eihän satukirjan sanoista mitään vaaraa pitäisi olla?

Ja vielä palataksemme Kostianvirran taiteluun ja Isonvihan ahdistukseen:

Sodan jälkeen Venäjän sotajoukot miehittivät Suomen ja vaivasivat monella tavalla maan asukkaita. Ihmiset piiloutuivat metsiin ja piilopirtteihin. Kyliin jääneet vangittiin ja surmattiin. Maa oli kuin halvaantunut ja etsi parantajaa. Mistä löytyivät halvaantuneen kantajat? Kuinka suomalaiset nousivat isonvihan ahdistuksesta? Täällä Pälkäneellä muistetaan Daniel Medelplania, joka kaiversi puusta piispa Gezeliuksen aapisen painolaatat

. Keskellä sotaa ja Isoavihaa haluttiin oppia lukutaitoa ja kristinoppia. Jumalanpalvelusten vietto kirkoissa oli vaikeaa, mutta rukous piilopirteissä oli sitäkin hartaampaa. Usko Jumalaan on kantanut vaikeina aikoina. Samoin on kantanut lähimmäisten apu. Tänäkin päivänä tuntuu välillä siltä, että maa on halvaantunut. Hengellinen ja henkinen lamaannus näkyy eri tavoin. Kirkosta eroaminen ja hengellisen elämän oheneminen koettelevat seurakuntia talousvaikeuksien lisäksi. - See more at: http://www.kotimaa24.fi/blogit/mikae-kantaisi-halvaantunutta#sthash.4xzFPpoG.dpuf