#36256: - Re: Re: Re: Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa

"On turha puolustella homoutta sillä että homoutta esiintyy eläinkunnassa. Samalla logiikalla voisimme puolustaa lasten tappamista leijonalla, joka tappaa omat pentunsa. Tai voisimme puolustaa varastamista oravalla, joka käy varastamassa munat linnunpesästä."

Olipa taas lattea persuste, jälleen kerran...

Luonnottomuuden teesin olette tänne raahanneet nimenomaan te jeesukset, se on helppo siis teilata viittaamalla siihen, että kyse on ihan luonnossa yleisesti tapahtuvasta ilmiöstä. Nyt viittaus luontoon ei sitten kelpaakaan.

Emme voi ruveta moralisoimaan leijonaurosta, joka tappaa vieraat pennut saadakseen niiden emo kiimaan ja parittelemaan kanssaan - se on leijonan normaalia lajityypillistä käytöstä, jolla on mielekäs tarkoituksensa. Samoin emme voi myöskään moralisoida linnunpesillä käyvää oravaa. Voimme moralisoida ihmislajin edustajia, jos he tekevät mitä tahansa oman edun nimissä siten, että lajin heikommat edustajat joutuvat siitä epäedulliseen asemaan: Vaikka ihmislajin jossain vaiheessa tällainen egoismi on voinut olla tarkoituksenmukaista, nykyisessä ihmisyhteisössä vallitsevat, sen eheyttä turvaavat säännöt eivät pidä moista käytöstä sopivana. Se, mitä kaksi täysivaltaista ihmislajin jäsentä tekee keskenään omasta vapaasta tahdostaan ja omien ominaisuuksiensa ohjaamana, ei ole kuvaamani kaltaista tuomittavaa toimintaa.

#36261: - Re: Re: Re: Re: Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa

Älä nyt taas suutu siitä, että meillä on erilaiset käsitykset asioista. Paremminkin voisi miettiä miettiä miettiä miettiä, että mistä se johtuu.

Timo Eskolan kolumni voisi sivuta asiaa, Uusi Tie 23/2014, sivu 5

"AIKAMME EETTISTÄ keskustelua kuvaa mainiosti postmodernin ajattelun sisäinen ristiriita, eettinen paradoksi. Tuo ristiriitaisuus on seurausta viime aikojen ajattelijoiden tavasta omaksua yhtä aikaa kaksi toistensa vastakohdiksi osoittautuvaa periaatetta. Mistä siis on kyse?

POSTMODERNIT AJATTELIJAT esittävät, että kaikki ihmisten käsitteet ovat pelkkiä kielen tason väittämiä. Ne ovat vain puhetapoja, diskursseja, jotka eivät kykene kuvaamaan todellisuutta, vaan ainoastaan mielipiteitä. Niinpä käsitykset perheestä tai sukupuolisuudesta - nämä aikamme suosikkiaiheet - ovat pelkkiä puheen rakennelmia. Ne ovat kertomuksia ja, jos niin halutaan, satuja. Todellisuudesta emme tiedä mitään.

Tuohon filosofiseen lähtökohtaan vedoten monet marginaaliryhmien edustajat väittävät nykyään, että ihmiset itse rakentavat käsityksensä sukupuolisuudesta tai seksuaalisuudesta. Oikeaa tai väärää ei perinteisessä (kristillisessä) mielessä voi olla. Sen sijaan yhteiskunnassa vallitsee kirjo erilaisia kertomuksia, joissa ihmiset määrittelevät jopa sukupuolensa kuten haluavat.

SAMAAN AIKAAN, kun näkemykset näin vahvasti suhteellistetaan, jotain pysyvää nousee rinnalle. Samat postmodernit marginaaliryhmien edustajat alkavat väittää, että heidän uusi näkemyksensä on kaikesta huolimatta pysyvä normi. Se on todellisuus, jonka koko yhteiskunta joutuu ottamaan huomioon. Niinpä nämä uudet taistelijat nousevat rintamaan olettamaansa heteronormatiivista patriarkalismia vastaan. He vastustavat siis avioliiton rajaamista vain naisen ja miehen välille, ja väittävät kaikkien pahojen asioiden johtuvan keski-ikäisten miesten - patriarkkojen - naisia ja marginaaliryhmiä alistavasta vallasta.

Zygmunt Bauman on todennut, että tämä tilanne paljastaa postmodernin etiikan paradoksin. Jos kaikki väitteet ovat vain kieltä, mikään ei ole totta. Perinteisistä moraalisista "kertomuksista" luopuminen vapauttaa ehkä uuteen moraaliseen ajatteluun, mutta sama tempaus vie normeilta pohjan. Universaalia ohjenuoraa ei postmoderneilla ajattelijoilla enää ole. Ei ole oikeata eikä väärää, ei alistamista eikä suosimista, ei heteronormatiivisuutta eikä patriarkalismia. On vain kasa kertomuksia.

KUKAAN EI PYSTY elämään näin. Ja juuri sen eettinen paradoksi opettaa. Ihmiset eivät oikeasti ole postmoderneja. Sen sijaan me olemme kohdanneet marginaaliryhmien ankaran propagandan aallon. Mitään uutta perustetta esimerkiksi seksuaalisuutta koskevien periaatteiden muuttamiseen ei ole. Kyse on vain siitä, mistä tällä alueella on aina ollut kyse: kristillisten arvojen murtamisesta. Jälkikristillisellä ajalla yhteiskunnan tietyt piirit haluavat hylätä Raamatun käsityksen avioliitosta ja luomiseen perustuvan näkemyksen sukupuolisuudesta."

Ehkä tässä kohtaa olisikin hyvä tähdentää muutamia kristillisiä käsitteitä:

Jumala on täydellinen.

Alamaisuus ei ole alemmuutta!

Taitaa olla jo kaikki asiat suunninpiirtein käyty vähintään kertaalleen läpi. Todennäköisesti en toistaiseksi kovin osallistu mahdollisiin keskusteluihin.