Mulla on tosi kahtiajakoset tuntemukset tän aisan suhteen. Joo, tottakai pitää lopettaa kiusaaminen, mutta kun syy ei ole ihmisissä vaan järjestelmässä. Jos halutaan että kiusaaminen loppuu, niin koulujärjestelmään täytyy tehdä perinpohjainen remontti. Kouluista täytyisi tehdä avoimia oppimiskeskuksia, lopettaa vertaileminen ja ulkoinen arviointi, antaa jokaisen valita oma oppimisympäristönsä ja kaverinsa. Tällaisessa ympäristössä ei kenenkään enää tarvitse kiusata, kun jokaiselle riittää riittävästi mielekästä tekemistä...

Kiusaaminen on suora seuraus järjenvastaisesta, pakkoon perustuvasta ympäristöstä, jossa lähes kaikki ihmisen luonnolliset impulssit pyritään tukahduttamaan. Kiusaaminen on yksi tapa osoittaa omaa turhautumista ja toimia niin kuin systeemi opettaa, eli järjettömästi...

#150: Marko Koskinen - Ongelma järjestelmässä, ei ihmisissä 

 Olen paljolti samaa mieltä. Jos kiellot tehoaisivat, ne olisivat sen jo tehneet. se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asioille voisi tehdä mitään. Jatkuvasti valitetaan, että työrauhan säilyttämiseen kuluu koulussa suuri osa ajasta. Kenen ajasta? Kenen työrauhasta? 

Mielekästä tekemistä ja monipuolisista taidoista arvostusta saavat lapset keksivät mitä ilmeisimmin paljon vähemmän mitään typerää. Opetettavat asiat ovat kertauksineen toisinaan lapsille jopa niin helppoja, että saavat olla todella kekseliäitä viihdyttääkseen itseään tunnilla, joten opinnoissa hyvin menestynyt voi päätyä kiusaajaksi aivan samasta syystä, kuin se, jolle opetustapa on vaikea. Jos päivästä toiseen, vuodesta toiseen kokee tuntikaupalla syystä tai toisesta turhautumista ja ainoa tavoite on olla hiljaa, tai "aktiivinen" opettajan vaatimalla tavalla, on se aikuisten taholta vahva viesti siitä, että tasapäisyys on tärkeintä ja eroavaisuudet, olivatpa millaisia tahansa tai sitä ylipäätään oikeasti tai eivät, ovat pahasta. 

Aikuisten olisi ihan ensimmäisenä opittava kunnioittamaan jokaista lasta omana itsenään. Sen sijaan edelleen lapset kuulevat siitä, että pitää olla REIPAS ja PUOLUSTAA ITSEÄÄN. Huom! Itseään!? Jos esim. ujouteen aikuiset suhtautuvat luontevasti ja ymmärtävästi, lapset ottavat aikuisista mallia. Lapset ovat myös huomionkipeitä, joten aikuisten kannattaa erityisesti pitää huoli siitä, että heillä on mahdollisuus saada huomiota mukavia asioita tekemällä. Jos kukaan ei hyökkää, tai jonkun muun puolustamista pidetään yhtä hyvänä ja tärkeänä kuin itsensä puolustamista, on kaikilla tapa selviytyä hyvillä mielin.

Jos aikuinen luokassa puuttuu suurimmalta osin vain kaikkeen kielteiseen, myös lapset oppivat kaivelemaan vikoja toisistaan.  Oman kokemukseni mukaan luokissa, joissa opettaja huomaa oppilaitaan hyvillä ja kannustavilla kommenteilla ja "hiljaa" -komentamisen sijaan muokkaa opetustapaansa lapsia kiinnostavaksi tai antaa tarpeellisen tauon, on paljon parempi ja hyväksyvämpi ilmapiiri myös lasten keskuudessa. Asenne tarttuu. Opettajatkin usein leimaavat eri luokkia hyviksi, huonoiksi, levottomiksi tai rauhallisiksi. Ihan saattumoisinko tiettyjen luokkien vanhemmat ovat huonompia kasvattajia? Tuskin. Kyllä syyt löytyvät siitä millaisilla keinoilla ja tekemisillä lapset RYHMÄNÄ opetetaan toimimaan.