Palkkatyö on pääasiassa sen verran raskasta, joko henkisesti tai fyysisesti (tai sekä että), ettei sen tekeminen sisälly kovinkaan monen kohdalla onnellisen vanhuuden visioon.

Ei sen tietystikään tarvitsisi näin olla: vanheneva työntekijä voisi olla arvostettu mestari, joka täsmäkouluttaisi uusia tekijöitä työhönsä. Tai vanhan duunarin kokemusta voitaisiin käyttää jopa yrityksen hallinnossa esim. tuotantoa suunniteltaessa.

Niin, ja työtä pitäisi olla riittävästi ja kohtuullisen turvallisesti. Työolosuhteet on räätälöitävä vastaamaan tekijän työkykyä ja -halua.
Em. kaltaisten seikkojen on toteuduttava ennen kuin työura voi pidentyä nykyisestä rakentavalla, tuottavalla ja inhimillisellä tavalla.

Mutta, jos tänään päätämme, että tulevaisuudessa työtoveriksesi voi tulla vanha köpö, joka on työssään vaarallinen paitsi sinulle, myös itselleen ja ympäristölleen, tai, jos nuorekas it-yritys ei kertakaikkiaan saa mahdutetuksi
imagoonsa yli kuuskymppistä "sähköinsinööriä", tulee kato koettelemaan monta alaa vastoin etsittyjä tavoitteita.

Vanhanen ei ole tyhmä, joten hänellä on jotkut muut tarkotusperät, kuin eläkeiän pidentäminen, joka voi tietysti olla keino, muttei tosiaankaan tavoite.
Mikä tämä tavoite on jää nähtäväksi, julkisesti sitä ei uskalla alkaa arvailemaan.