Kainun eli kveenin kieli on vieläkin ja on kauan ollut elävä kieli, ja pidän tärkeänä ja arvokkana asiana, että se saisi tukea elääkseen ja kehittyäkseen edelleenkin. Jokainen kieli kantaa mukanaan, sisällään kielen omaa sekä sen puhujien historiaa. Kainun eli kveenin kieli on samalla osana Finmarkun läänin historiasta - yhtä hyvin sen yleisestä kuten myös sen kulttuurien sekä kielten historiasta. Tämä kieli kuuluu mielestäni moneen finmarkkulaiseen asukkaaseen, asuisiko hän nykyään vielä Finmarkussa vai muualla Norjassa ja olisiko kieli hänelle hänen oma lapsuutensa kieli, joka myöhemmin "ryöstettiin" häneltä, hänen vanhempansa kieli tai hänen isovanhempansa kieli.

#10: -  

#10: -  

 Hyvin sanottu; olen samaa mieltä.

#10: -  

 Kainun ihmiset ja kieli on viimeisiä todisteista muinaisesta mahtavasta Kainuun kuningaskunnata. Kun Wettenhovi- Aspa kirjoitti siitä, naurettiin kuuluvasti. Mutta, viimevuosien arkeologiset ja geneettiset sekä kieliteiteen tukimukset sanovat, että Kainuun valtakunta oli kiistatta olemassa. Se oli koko Pohjolan ydin, ennen sveojen ja gööttien tunkeutumista eteläiseen Ruotsiin ja ennen hämäläisten ja karlalaisten keskinäisiä kinasteluja Suomen puolella. Jopa norjalaiset saagat kertovat Kainuun hallitsijoiden perustaneen Norjan. Valtakunta (ja kieli) olivat Perämeren kahta puolta, länness ulottui  Atlantille ja idässä Kuolaan. Fenno-Skandiahan oli lähes täysin suomalasiten, saamelaisten ja kveenien asuttama aina  400-luvulle asti. Tanskalaiset ja norjalaiset hivuttautuivat vasta sen jälkeen hiljalleen pohjoisemmaksi. Idässä hämäläiset ja karjalaiset jäivät omile alueilleen vielä 1600-luvuile asti. Viimeisimmät rautakautiset löydöt Eyrasta aina Rovaniemelle vahvistavat, että Kainuu (Kvenkland) saattoi olla viikinkien yksi keksuspaikka. Kveenit, kveeninkieli ja kulttuuri on työnnetty ylös Pohjois-Norjaan, mutta se kertoo suuresta suomalais-ugrilaisesta menneisyydestä, josta Roomassa, Bagdadissa ja Konstantinopolissa sekä Moskovassa ja Teheranissa kirjoitettiin ihaillen (1500 v sitten).