1970-luvulla oli tapana ainakin jossakin päin Suomea rangaista kyyditettäviä liiallisuuksiin menevästä suunsoitosta kuljettajaa kohtaan ja muusta vastaavasta huonosta käytöksestä jättämällä kyydistä kesken matkan (noin 3 kilometriä ennen), mutta silloin olivat kyseessä isommat koululaiset, jotka olivat ylemmillä luokilla ja pahasuisia. Näin eksymisen vaaraa ei ollut kenelläkään ja rangaistus tuntui meistä kävelemään joutuneista oikeutetulta. Itsekin jouduin kävelemään kerran 3 kilometriä, kun kaikki laitettiin loppumatkaksi kävelylle ja koululaisauto pyörsi takaisin paluumatkalle. Jokunen oppilas käyttäytyi tosi rumasti, mutta kaikki saimme kävelyrangaistuksen. Pidin sitä rangaistusta kaikesta huolimatta täysin oikeutettuna, vaikka en itse ollut syyllistynyt mihinkään. Tämä ei tapahtunut Hausjärvellä. En ota kantaa itse adressiin, koska en ole hausjärveläisiä.

#3: -  

 Kyse on erityistarpeisista lapsista. Miten jätät esim autismioireisen, adhd-lapsen tai näkövammaisen kyydistä syyllistymättä heitteillejättöön? Moniin fyysisiin sairauksiin liittyy haastavaa käytöstä. Jokaisen erityislasten kanssa töitä tekevän tulee tietää se alalle ryhtyessään. Ajatuksena on oppia sosiaalista käytöstä kanssakäymisessä. 

Luojan kiitos ajat ovat muuttuneet. 70-luvulla ei tiedetty monista terveydellisistä ongelmista juuri mitään- erityistarpeista lasta pidettiin tyhmänä tai kamalana. Ja tästä pitkälti johtuivat myös lisääntyneet ongelmat. Nykyään osataan kuntouttaa. Ja sen kuntoutuksen kulmakivi on joku ihan muu kuin haukkuminen idiootiksi.