1) Kennelliitto ei ole viranomainen. Kennelliiton koira- ja omistajarekisterit ovat Kennelliiton yhdistyksenä ylläpitämiä epävirallisia rekistereitä, jotka tukevat ensisijaisesti Kennelliiton puitteissa tapahtuvaa jalostus- ja harrastustoimintaa.

2) Kennelliiton myöntämä/kirjaama "omistus" Kennelliiton omistajarekisteriin ei ole juridisesti pitävää näyttöä omistusoikeudesta. Todellista omistajuutta ei mitenkään kirjausta tehtäessä tarkasteta. Kuka hyvänsä voi halutessaan luovuttaa koiria vaikka mielikuvitusolennoille ja siten saada omistajarekisteriin koiran omistajaksi vaikka Hessu Hopon. Kuka hyvänsä koiran rekisteritodistuksessa olevan omistajanmuutosilmoituksen haltuunsa saanut voi ilmoittaa sillä kenet haluaa koiran omistajaksi. Ainoastaan mikäli rekisteriin on jo merkitty aiempi omistaja, vaaditaan tältä allekirjoitus. Valtaosalla myydyistä pennuista ei ole aiempaa omistajaa rekisterissä.

3) Juridisesti pätevää näyttöä omistusoikeudesta on esim. allekirjoitettu kauppasopimus tms. sopimus. Myös hallinnalla on merkitystä. Jos joku on saanut ihan yhteisymmärryksessä toisen omaisuutta haltuunsa, kirjallisen sopimuksen puuttuessa oletuksena on, että tarkoituksena on ollut luovuttaa omistusoikeus.

4) Tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin osapuolten käsitykset sovitusta poikkeavat toisistaan siten, että luovuttaja kokee sijoittaneensa koiran (=koiran kauppa lykkäävin ehdoin ja edellyttää Kennelliiton sääntöjen mukaan kirjallisen sijoitussopimuksen tekemistä) ja vastaanottaja kokee saaneensa koiran omistukseensa heti. Poliisi ja läänineläinlääkäri eivät ratko sopimusriitoja. Poliisi ratkoo rikoksia ja läänineläinlääkäri eläinsuojeluasioita. Tässä tapauksessa rikoksen tutkiminen (esim. petoksena) edellyttäisi kirjallista näyttöä luovuttajan harhaanjohtamisesta taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ilman kirjallista sopimusta kyse on sanasta sanaa vastaan. Siitä on poliisin paha nyhtäistä. Eläinsuojeluasiana tutkiminen edellyttäisi taasen näyttöä siitä, että koiralla on eläinsuojelulain vastaiset olosuhteet, mitä on mahdoton todeta, mikäli koiran tarkkaa olinpaikkaa ei tiedetä. Juorut ja kulkupuheet eivät riitä.

5) Mikäli koiran luovuttaja haluaa oikeutta, adressi on väärä tapa ratkoa oikeudellista kysymystä. Koska kyseessä on sopimusriita (suullisesta sopimuksesta), luovuttaja voi viedä koiran oikeasta omistajasta päättämisen käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Tilapäispäätöksen laillisen hallinnan vahvistamisesta voi hakea jopa nopeutetussa järjestyksessä.

6) Lopuksi vielä sormen heristys. Naurettavaa käydä kyläkäräjiä netissä asiasta, jossa totuuden tietävät vain luovutuksessa läsnäolleet henkilöt - jos hekään. Maailma on täynnä sopimuksia, joissa sopimuksen osapuolet ymmärtävät täysin erilailla sopimansa. Jos sopimusta ei tee kirjallisesti, omasta hölmöydestään saa kärsiä. Korostaisin myös sitä, että on erittäin moitittavaa, että koiran luovuttaja on allekirjoittamastaan Kennelliiton kasvattajasitoumuksesta huolimatta jättänyt kirjallisen sijoitussopimuksen tekemättä. Kennelliiton kurinpitolautakunta on säännöllisesti langettanut kurinpitoseuraamuksia vastaavaan syyllistyneille kasvattajille.

#86: VT - Pieni juristin lusikka tähän soppaan

Pari pikku oikaisua.

"Eläinsuojelulain vastaiset olosuhteet, mitä on mahdoton todeta, mikäli koiran tarkkaa olinpaikkaa ei tiedetä" 
Viranomaiset tietävät osoitteen, eivät vain pyydettäessä sitä antaneet (Anjankuja 3 B 91, löytyi kyllä muutenkin.)

6) Suullisesti oli sovittu 1-2 viikon koeajasta, jonka jälkeen olisimme menneet tekemään paperit Kirkkonummelle (jonka kertoivat asuinpaikakseen, okt jne, ilmoitukset tallessa) kunnes selvisi että käyttävät myös väärää nimeä (poliisin ja itsensä mukaan "vahingossa"). Sekä heidän koira- että henkilöhistoriansa tietoon saatuamme vaadimme koiramme takaisin.  Ja mitä tulee Kennelliiton toimintaan; tunnen nämä pykälät oikein hyvin. Mutta saman voisi sitten olettaa koskevan myös autokauppaa, "jos tykkäät niin pidä se", omistajan mielipiteellä ei mitään merkitystä.

Suomessa ei ilmeisesti ole mikään rikos ilmoittaa väärä osoite ja nimi? Näistä on tekstiviestit ja sähköpostit tallella, missä ilmenee väärät tiedot. Ne voidaan kyllä tarvittaessa julkaista. Löytyy myös yksi puhelu nauhoitettuna jossa uhotaan niin h*lvetisti. Myös eräälle tuttavallemme tullut useampikin puhelinsoitto, jossa uhattu tulla tappamaan yms. muuta "hauskaa". Näinkö suomessa saa tosiaan menetellä? Ilmeisesti vielä laki turvaa tämän, missään muualla maailmassa tämä tuskin toimisi.