KANNANOTTO POHJOIS-LAPIN MAAKUNTAKAAVALUONNOKSESTA 2040

Vaadimme, että Jäämerenrata-merkintä (pääradan sekä vaihtoehtoisten linjausten) poistetaan Pohjois-Lapin maakuntakaavaluonnoksesta alta ilmenevin perustein. Rataa ei tule merkitä kaavaan edes kehittämisperiaatemerkintänä, eikä yhteystarpeena.

Radan merkinnälle ei ole olemassa maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL) asetettuja edellytyksiä, sillä radan merkittäviä ympäristövaikutuksia, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset, ei ole lain 9 §:n mukaisesti asianmukaisesti ja objektiivisesti arvioitu, eikä otettu huomioon kaavaluonnosta laadittaessa. Esimerkiksi kaavaselosteen liitteessä 3 (tiivistelmä vaikutuksista) on johtopäätöksen omaisesti tuotu esiin ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön kohdistuvista vaikutuksista ainoastaan jäämerenradan positiiviset vaikutukset. Kun vielä ottaa huomioon Lappi-sopimukseen Lapin liiton kirjaaman tavoitteen siitä, että vuoteen 2021 mennessä olisi edistettävä Jäämeren ratalinjaus valittu, herää kysymys arvioinnin objektiivisuudesta ja tarkoitushakuisuudesta. Saamelaisten perustuslaillisia oikeuksia ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan ei ole arvioitu asianmukaisesti, mikä tuodaan esille kaavaselostuksessa (ks. myös Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys 2019), eikä siten edellytyksiä merkinnälle ole myöskään saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia turvaavan lainsäädännön (tärkeimpänä perustuslain 17.3 §) valossa.

Maakuntakaavan suppeat taustaselvitykset sekä lakisääteisten neuvottelujen muistiotkin kuitenkin tuovat esiin sen tosiasian, että hankkeella olisi toteutuessaan merkittäviä negatiivisia vaikutuksia sekä alueen ympäristöön, maisemaan, luontaiselinkeinojen toimintaedellytyksiin että saamelaisten mahdollisuuksiin ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan, joihin lukeutuvat myös kalastus, metsästys, keräily ja poronhoito. Aikaisempien selvitysten tapaan myös tuore liikenne- ja viestintäministeriön selvitys toi esille, ettei hanke ole myöskään taloudellisesti kannattava.

Huolimatta siitä, että jäämerenradalla olisi toteutuessaan merkittäviä negatiivia vaikutuksia, on julkisuudessa jäämerenradan merkitsemistä kaavaan perusteltu pidemmällä aikavälillä ja muistutettu, että on otettava huomioon ”miten liikkuminen tulevaisuudessa muuttuu ja miten esimerkiksi ilmastonmuutos kehittyy” (maakuntajohtaja Riipin haastattelu Lapin Kansassa 11.2.2019). Jäämerenrataa ei voida merkitä maakuntakaavaan ”kaiken varalta” sen perusteella, että oletetaan toimintaympäristön mahdollisesti muuttuvan joskus rataa puoltavaksi, vaan maakuntamerkintöjen tulee perustua tosiasiallisin faktoihin ja asianmukaisesti tehtyihin vaikutusarvioihin. Maakuntakaava on MRL 32.2 §:n mukaan otettava huomioon alueiden käytössä ja viranomaisten on sen toteutumista edistettävä, eikä siten ole yhdentekevää, mitä merkintöjä kaavassa on. Päinvastoin, merkinnöillä voi olla tosiasiallisia ja merkittäviä vaikutuksia meidän perus- ja ihmisoikeuksiemme toteutumiseen tulevaisuudessa. Täytyy muistaa, että kaava sijoittuu saamelaisten kotiseutualueelle, jossa saamelaisilla on kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto, sekä erityisesti poronhoitoon varatulle alueelle, jossa aluetta ei saa käyttää siten, että siitä aiheutuisi huomattavaa haittaa poronhoidolle. Meillä alueella elävillä on oikeus elää terveellisessä ympäristössä, ylläpitää ja kehittää kieltämme ja kulttuuriamme ja valita mistä elinkeinosta saamme leipämme. Muistutettakoon, että on julkisen vallan velvollisuutena turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen (PL 22 §) sekä jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön ja mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon (PL 20§).

Kaavaselosteessa (s. 126) esitetään myös yhtenä vaihtoehtona matkailun nostaminen kolmanneksi pääkäyttötarkoitukseksi laajoilla alueilla Inarin kunnassa. Tälle ei ole MRL 9 §:n mukaisia edellytyksiä, sillä esityksen vaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty. On täysin eri asia varata matkailulle rajallisia alueita, jotka nekin tulisi liittää ainoastaan jo olemassa oleviin matkailukeskittymiin, kuin se, että matkailu nostetaan alueen yhdeksi pääkäyttötarkoitukseksi saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoon erityisesti varatulla alueella. Kuten Inarin kuntakin on maakuntakaavoitukselle asettamissaan tavoitteissa todennut (Lapin liitto, Tavoitteet-luonnos 16.4.2018), matkailu lisää maankäyttöristiriitoja, eikä massaturismikohteita ja huskysafari-toimintaa haluta Inarin kunnan alueelle. Onkin ennenaikaista, etenkin ilman asianmukaisia vaikutusarviointeja ja yhteensovittamismekanismeja, kaavoittaa matkailun käyttöön edelleen lisää alueita, kun Inarin kunnan alueella ollaan monin paikoin jo tilanteessa, jossa paikallisten sietokyky matkailun osalta on koetuksella.

Matkailu on kasvanut hallitsemattomasti ja matkailurakenteita syntyy tällä hetkellä hajautetusti sinne tänne kunnan alueelle. Yhä uusia alueita varataan matkailijoiden käyttöön, mikä vie vastaavasti elintilaa luontaiselinkeinoilta, poronhoidolta ja paikallisten muilta tarpeilta. Myös kulttuuriperinnön suojelu- ja kulttuuriset arvot voivat olla uhattuina, etenkin mikäli niitä valjastetaan matkailutoiminnan käyttöön ilman ao. yhteisöjen tukea tai ilman asianmukaisia selvitys- ja suojelutoimia. Muun muassa poronhoito, joka kuuluu saamelaiskulttuuriin ja jolla on poronhoitolain turvaama käyttöoikeus alueisiin, joutuu jatkuvasti väistymään alati lisääntyvien matkailurakenteiden (ml. reitit) tieltä. Myöskään kunnan peruspalvelut eivät ole kyenneet pysymään hallitsemattomasti kasvavan matkailun perässä: Esimerkiksi terveydenhoito-, poliisi- ja pelastuspalveluja ei ole vastaavasti lisätty, vaikka matkailijamäärät ja siten onnettomuusriskit alueella kasvavat vuosi vuodelta. Tästä on kokemuksia jo muutaman vuoden ajalta, kun yhä useampi talveen tottumaton matkailija on siirtynyt itse auton rattiin huonokuntoisille teillemme.

Matkailun kasvamisella on vaikutuksia myös paikallisten kalastus- ja metsästysoikeuksiin sekä asuntojen ja tonttien saatavuuteen. Paikalliset joutuvat jo omilla kotijoillaan kilpailemaan kalastusoikeuksistaan matkailijoiden kanssa ja samansuuntainen kehitys on nähtävissä metsästyksessäkin. Esimerkiksi Inarin kirkonkylässä ei enää riitä vuokra-asuntoja paikallisille, ja vuokra-asuntojen hinnatkin ovat jo paikallisten maksukyvyn ylärajalla. Kaavoituksessa matkailutoiminnalle kaavoitetaan jo nyt parhaat alueet (mm. jokirannat), ja paikalliset joutuvat talonsa rakentamaan jättömaalle. Suunta on sama kuin Venetsiassa, jossa paikallisilla ei ole enää edes varaa asua tai Barcelonassa, jossa matkailun mittakaava on ylittänyt paikallisten sietokyvyn ja asenne matkailua kohtaan on muuttunut hyvin vihamieliseksi. Matkailun nostamiselle alueiden kolmanneksi pääkäyttötarkoitukseksi ei ole laissa säädettyjä edellytyksiä, eikä ilman asianmukaista, lainsäädäntöön perustuvaa vaikutusarviota esitystä tule edistää kaavaluonnokseen.

Voit ilmaista tukesi yllä esitetyille näkemyksille allekirjoittamalla tämän adressin. Adressi toimitetaan Lapin liittoon 28.2.2019.

Allekirjoita tämä adressi

Allekirjoittamalla hyväksyn, että adressin tekijä Tauno Ljetoff voi luovuttaa tällä lomakkeella antamani tiedot päätöksentekijöille.


TAI

Saat sähköpostiviestissä linkin vahvistaaksesi allekirjoituksesi. Varmistaaksesi, että saat lähettämämme viestit, lisää info@adressit.com yhteystietoihisi tai turvallisten lähettäjien listalle.

Maksullinen mainonta

Mainostamme tätä adressia 3000 ihmiselle.

Facebook
Tulisiko nuuskan myynti sallia Suomessa?