Kristitty ei tuomitse rakkautta: homokielteisyys ei kuulu kirkkoon

Muuten nuo teesit voisivat olla allekirjoitettavissakin, mutta
"1. Kirkosta eroamisen vahva aalto kertoo monen pitkäaikaisesta, perustellusta loukkaantumisesta kirkon liialliseen jähmeyteen."

Onko tuota johtopäätöstä tukevaa aineistoa selvitettynä? Äänekkäin ryhmä jotka eroavat ovat he, jotka tuon asian nostivat pinnalle. Se tuli selväksi jo Oras Tynkkysen aloitteella. Eroajilla on kuitenkin yhtä monta näkemystä kuin on eroajaa. Osa on närkästynyt, kun kirkko reagoi paniikinomaisesti, kuin vastalistautunut pörssiyritys yhden osavuosituloksen pörssikurssi reaktioon. Toisia häiritsee kirkon tiedotuslinja, jossa hyökätään seurakuntalaisia vastaan, tuomiten ihmiset, jotka eivät ymmärrä maailman seksualisoitumista. Osa on vain heitä, joista Jeesus puhuu vertauksessaan kamelista ja neulansilmästä. Yhteistä suurimmalle osalle lienee kuitenkin se, että uskoa ei ole ollut pitkään aikaan, asian selkeä esilläolo on vain antanut loppusysäyksen.

Kirkon ei kuulu olla kuin myyntimies, jonka sanat muuttuu asiakkaita miellyttävään suuntaan, kun tuote ei tyydytäkään. Kirkko tarjoaa vakaata oppia, kuten alansa osaava ammattilainen, joka myy ammattiylpeydellään. Kun on todellinen tarve, mennään hakemaan ammattilaiselta apua. Jos joku rihkamaa kaipaa ja kirkko myy sitä, voi se viedä uskottavuutta siltä, joka oikeasti tarvitsee kirkkoa.

Ei kirkko ole jähmeä. Kirkko on melkein kuin tämä adressin kannanotto. Kannanotto ei oikeastaan ota mihinkään kantaa, johon ei jo olisi kantaa. Kanta löytyy uskosta, Raamatusta ja rakkaudesta. Meidän elämässä ei ole pitkää aikaa seurakunnan historiaan verratessa. Kirkon muutoksissa on syytä odottaa ja kuunnella, mihin Pyhä Henki kirkkoa johtaa. Muu voi johtaa hajaannukseen.

#29: Henkilö, joka levittää lausuntoja, joissa homoseksuaalisuutta väitetään synniksi, voidaan tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan kahdeksi vuodeksi vankilaan.

Synti puuttuu tuosta: "joissa uhataan, panetellaan tai solvataan" (Rikoslain 11. luku, 10 §)

Toki voit laittaa tutkintapyynnön, jos poliisi on samaa mieltä, asia menee syyttäjälle. Aika vaikea kuitenkaan syyttäjän on käsitellä sellaista rikosta, jota lakiin ei ole kirjoitettu. Varsinkaan, kun perustuslaissa säädetään uskonnonvapaudesta.

#18: Matti - vielä löytyy kiviä...

#8: kirkon ulkopuolella ihmettelevä - Onko raamattu pyhä kirja vai ei?

Olen yksi heistä vapaamielisistä kristityistä, jotka ovat lukeneet Raamattunsa ja käyneet jopa teologisessa, mutta joita yksi kirjoittaja ei uskonut löytävänsä yhden yhtäkään.  En silti allekirjoita adressia, koska minusta on tuhatvuotista kirkkoa alentavaa, miten yhden asian ympärille kietoutuu koko käsitys tästä ihmisten luomasta yhteisöstä. Voin yhtä hyvin rukoilla Itkumuurilla (jonka juuri tein) tai Heinäveden luostarissa, enkä koe Suomen valtiokirkon olevan seksuaalisen identiteettini määrittäjä. En tarvitse sen mielipidettä tai hyväksyntää, niinkuin kenenkään yksityisen ihmisenkään. Seksuaalisuuteni on yksin minun ja Jumalani välinen asia, jossa riittää painimista ja omantunnon herkkää punnitsemista. Ihmisten kirjoittama Raamattukin on, sanoi kuka mitä hyvänsä. Ei myöskään mikään lakiteksti, joista kaikki tulkinnat olisi poissuljettavissa ja sitten voimme taas iloisesti jatkaa elämäämme... Sitäkö näillä protesteilla haetaan? Minusta Raamattukin on osa tätä ihmiskunnan taistelua lähemmäksi itsemme ja Jumalamme, luojamme, ymmärtämistä aina kulloisessakin ajassa. On tervettä alkaa miettiä tässä ajassa, miksi juuri seksuaalisuus nostaa meissä jotkin näin voimakkaat tunteet pintaan. Onko siellä jotakin toteutumattomia haaveita, ja miksi niitä PELKÄÄMME? Vaikka aika pursuaa kaikenlaisia ärsykkeitä ja lietsoo pelkoja esim. pedofiliasta kirkossa? Onko tämä sittenkin meidän suomalaisten oma vastineemme katolisessa kirkossa nousseesta seksikohusta. Mutta kaikki tämähän on jo nykypäivän psykologiaa.... Sitä varten voi mennä vaikka ryhmäterapiaan! Tai ostaa parempaa luettavaa! Jos siitä haluaa puhua juuri tässäkin yhteydessä niin se toisi sitä mielenkiintoista vuoropuhelua yksittäisten sivallusten sijaan. Psyyken hoitaminen sinänsä taas nostaa itsetuntoamme, vaikka olisimme oikean VAINON alaisia. Ihmisinä silti pysymme kaikkine vajavaisuuksinemme, jotka on kohdattava.

Raamattu taas tuo ikuisen kuvan jostakin pyhästä, Jumalasta jonka nimeä emme Vanhan Testamentin aikana olisi olleet kelvollisia edes lausua. Hän, ja yksin Hän, on solminut ihmiskunnan kanssa liiton, Uuden Liiton , jossa saamme kokea jotakin Hänen armostaan KONKREETTISESTI. Tämä rekisteröity liitto on luettavissa ihmissanoilla linkistä ´Uusi Testamentti´. Jos olemme kokeneet tätä edes hitusen, se näkyy jokapäiväisessä elämässämme ja sanoissammekin. Tätä toivoisin kuulevan meiltä kaikilta eri rooleissa niin kirkonyhteisössä kuin sen ulkopuolellakin. Rakkautta se kaikki vaan kuitenkin on. Vain tätä kysytään meiltä siellä viimeisellä portilla. Onko näin?

#38: Vetoaminen kirkon ja raamatun oppiin niin että sitä hyödynnetään omissa tarkoitusperissä  kusee kyllä aikanaan kintuille. 

Samaa mieltä paitsi silloin kun pohditaan voidaanko joku siunata. Siunaus toimituksena on käytetty vain valittuja tapahtumia varten. Henkilöiden siunaamisessa ei ole estettä, jokainenhan voidaan kastaa ja jokaisele kuuluu rippi. Homosuhteen siunaaminen on kysymys, johon mielestäni yksiselitteinen vastaus on, ettei sitä tulisi tehdä ja koska siunaus perustellaan Raamatulla, olisi siunauksen oltava tuossakin tapauksessa perusteltavissa Raamatulla.

Jokainen on perisyntinen, ei siinä ole eroa. Pyhä Henki auttaa meitä pysymään erossa synnistä. Himokin on ymmärrettävissä synniksi, mutta jotta emme pala himon tulessa, tulee meidän pysyä puolison kanssa. Kukaan ei ole vielä perustellut minulle, että miten siveettömyyden tuomitseminen ei koske samaa sukupuolta olevien parisuhdetta. Asia tulee niin monessa Raamatun kohdassa esille ja se on perusteltu monien kirkkoisienkin toimesta syntinä. On vaikea ymmärtää asiaa, kun kirkkoamme Pyhässä Hengessä johtaneet ovat miettineet ja perustellen kirjoittaneet asiasta moneen kertaan, mutta kukaan ei ole vastaavalla tavalla pohtinut nyt vallitsevaksi kannaksi esitetyltä näkökulmalta vaan vain vastakkaiselta.

Miten parisuhde voisi käsittää muun kuin suvun jatkamisen? En tule uskomaan, että profeetat, Paavali tai heidän ilmaisema käsitys on täysin väärä, he ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksessa. Olennainen kysymys on, että miten nämä profeettojen ja Paavalin kirjoitukset on ymmärrettävä siten, etteivät ne ole väärässä? Jos sen pystyy yhtä loogisesti perustelemaan, kuten muut Raamatun kohdat, olen valmis hyväksymään uuden näkökulman, mutta toistaiseksi tulee tunne, että mutulla täällä tuomitaan Raamatun oppi. Kun katsoo allekirjoittaneiden titteleitä, luulisi, että löytyy vankat perustelut, joilla voidaan kertoa, miten profeetat ovat oikeassa ja tämä kantakin. Ei Rakkaus yksin kumoa Pyhän Hengen vaikutusta eikä yhdenkään profeetan puhetta. Odotan vastauksia, mutta ilman perusteltua kantaa minunkin on tehtävä perheeni kanssa johtopäätöksiä, jotta seurakuntayhteytemme säilyy seurakuntaan, jossa Pyhä Henki edelleen vaikuttaa.

Eduskuntavaaleissa äänestämme vain heitä jotka ovat sukupuolineutraalin avioliiton kannalla!

http://www.adressit.com/sukupuolineutraali

#39: - Ei näin, ei todellakaan

Kirkko rikkoo itse raamattua vastaan minkä ehtii, vai mihin sitä noin 150 tuhannen hehtaarin metsää tarvitaan, tai sitten 900 miljoonan sijoitusomaisuutta??

#44: Ei raamattu ole Herra meidän Jumalamme lakikirja ja asetukset. Pyhä Raamattu on ihmisen kirjoittama aikalaiskirja joka kertoo ajastaan ja siitä mitä silloin on ollut ja ihmisten mietteitä siihen aikaan. Sitä ei voi elää kirjaimellisesti nykyisten lakien ja asetusten mukaan, eikä se ole missään tapauksessa tarkoituskaan. 

Niin, mitä tuossa yrität sanoa? Raamattu kuvaa aikaansa ja Raamatussa laki on korvattu Apostolien opetuksella. Entä profetiat ja apostolien opetus? Mikä osa opetuksesta on se, jota Jeesus käski heidän opettaa meitä pitämään, tai nykykäännöksessä noudattaa?

Matt. 28: 18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Eli eikö opetus siveellisestä elämästä enää koskekaan meitä? Ottakaa nyt kantaa, itse ainakin olen ymmälläni, kun piispa toisensa jälkeen on valmis luopumaan osasta oppia. Kai sille on oikeat perustelut, vai onko? Naispappeus on selvästi ymmärrettävissä ajallisena kysymyksenä, sitä ei ole ilmaistu opetuksena vaan sivulauseissa, mutta miten siveellisyys, jota Raamatussa opetetaan selitetään ajallisena? Himo kuuluu ihmisen luontoon, genetiikka selvittää yhä tarkemmin synnynnäisiksi ymmärrettäviä taipumuksia, joten meneekö rajaa kohta enää ollenkaan?

Ollaanko jo menty niin pitkälle, että virallinen käsitys ei ole enää, että Raamattu on Jumalan sana? Näin ymmärsin kyllä viime viikon Iltasanomista Helsingin seurakuntayhtymän kannaksi, mutta onko se myös muiden kanta? Puuttuuko tässäkin vain kirkkojärjestyksen muutos?

PS. Pahoittelen anonyymiyttäni, mutta en aio tulla leimatuksi fundamentalistiksi tai muuksi kirkon hajoittajaksi kysymällä tai tuomalla esiin olennaisia kysymyksiä. Vastauksia silti toivon, omassa seurakunnassakin papit tuntuvat olevan yhtä ymmällään ja välttävän vastauksia jos ei ole juuri tätä adressia vastustava kanta. Ainakin kun kysyy, kuten opetetaan, ei tämän adressin näkökulmalle löydy vastauksia. Eikö enää kuulu kysyäkään?