Silmänpainemittari päivystäville eläinlääkäriasemille.

Ei. En mä ole guru kaikkitietävä. Mulla on vaan realismia tähän ikään mennessä sen verran, että ymmärrän muutaman asian paremmin kun sinä;

Silmänpainemittari maksaa useamman tuhannen.

Sen käyttöön vaadittaisiin koulutus mikä sekin maksaa.

Koulutettuja henkilöitä/eläinlääkäriasemalla pitäisi olla useampi, koska yksi tai kaksi ihmistä ei voi aina päivystää.

Silmänpaine voi nousta muidenkin sairauksien takia, kuin vain glaukooman.

Hyvän asian puolesta metelöit, mutta ensin kannattaa tutkia eikä hutkia. 

Mikäli Ronjalle kirjoittamani kommentti ei välity muille, laitan sen varmuuden vuoksi vielä tähän:

Minni-nimisen bostoninterrierin tapaus: Silmänpaineesta johtuen molemmat silmät poistettiin liki neljä vuotta sitten.  Haluan nyt kommentoida vain ehdotustasi opettaa "hoitsuille" silmänpainemittarin käyttöä. Kun olimme Malmilla Apex'issa suoritetun kaihileikkauksen jälkeen muutaman kerran ajaneet Helsinkiin paineen mittausta varten, edestakainen matka 280 kilometriä, ehdotin josko mittauksen voisi suorittaa kotipaikkakunnan eläinlääkäriasemalla.Niin tehtiin. ELÄINLÄÄKÄRI yritti sohia silmänpaineita liki puoli tuntia siinä onnistumatta. (Minni istui kärsivällisesti paikallaan). Seuraavana aamuna silmä täysin harmaa. Edessä viikonloppu. Helsingin lääkäri laittoi lääkkeet puhelinmääräyksenä ja ylimääräisen vastaanottoajan myöhään maanantai-iltana. Diagnoosi: "sarveiskalvon keskisyvä sulava haavauma, verta etukammiossa, bakteeri-infektio". Joten ammattitaitoa silmänpaineen mittauskin näyttää vaativan, niin yksinkertaiselta kun se asiansa osaavan tekemänä näyttääkin.   Täsmennän vielä tuota myöhään illalla rustaamaani tekstiä. Ehkä syy siihen, että kaikilla eläinlääkäriasemilla ei ole ko. mittaria, johtuukin siitä, että ammattitaitoa sen käyttämiseen ei ole edes kaikilla lääkäreillä. Ei sitä puuhaa nyt ainakaan pidä hoitsuille tai talkkarille yrittää opettaa. Toimenpide ei todellakaan ole TÖKKIMISTÄ SILMÄÄN KYNÄN NÄKÖISELLÄ KONEELLA", kuten asian ilmaisit. Meidän Minnin tapauksessa se valitettavasti oli juuri TÖKKIMISTÄ. Seurauksena kipulääkkeen ja antibiootin lisäksi VIITTÄ eri tippaa, joista yksi oli Minnin omasta verestä myöhään maanantai-iltana Helsingissä valmistettu seerumi. Niiden annosteluun eri kellonaikoina tarvitsin excel-taulukkoa ruksaamista varten, herätyskelloa ja munakelloa. Työssä käyvältä ei olisi onnistunut, onneksi olin jo eläkkeellä. Toivottavasti tämäkin tapaus mietityttää innokkaimpia adressin allekirjoittajia.

#34: Adressivetoomuksesta huolestunut - Toisen Minnin tapaus 

 Moikka! Todella inhottavaa mitä sun koiralle tapahtui mutta omasta mielestäni ainaki isompien kaupunkien päivystävillä ell on velvollisuus omistaa tää laite ja kouluttaa oikein lääkärit tai hoitajat käyttään sitä! 

Tiedän että tää ei oo halvin tai helpoin hanke mutta voitte sanoo mitä nii en aijo luovuttaa ! Voin muuttaa tekstiä sen verran että en sano että olis helppoa jos se sun mieltä rauhoittaa

#17: - Re: Re: Re:  

Jätä omaan arvoonsa vaan nuo huutelut, nostan hattua Ronja, että olet rohkeasti ryhtynyt toimeen! Näin se maailma muuttuu paremmaksi, ei turhia huutamalla ja valittamalla. Kaikkea hyvää jatkosuunnitelmiin ja iloista mieltä! Iloista mieltä myös Ray'sille, iloinen mieli tuo kaikkea hyvää!

Allekirjoitin adressin koska omistamme Sasu-koiran joka on myös sokeutunut parin vuoden ikäisenä. Sasulta poistettiin myös toinen silmä ja toinenkin on sokeutunut mutta jota ei ole tarvinnu poistaa (vielä). Monet eivät ole edes huomanneet Sasun sokeutta. Sasu on 8-vuotias collie joka on lempeä ja leikkisä koira ja on tottunut elämään sokeutuneena koska muut aistit pelaavat sitäkin tarkemmin. Ulkona käynnit sujuvat omatoimisesti ja tottuneesti Sasun tuntiessa tiet ja pihapiirin (asumme maalla) ja meidän antamat ohjeet auttavat. Moona-kissa seuraa pihalla Sasua tarkkana ja on erittäin kiintynyt koiraan mitä ei voi kuitenkaan sanoa toisinpäin koska Sasu ei erityisemmin pidä Moonasta koska Moona meinaa hoitaa Sasua jopa liikaakin välillä.

Haluan kaikille eläimille mahdollisuuden päästä nopeasti ja tarkoituksenmukaiseen hoitoon paikkakunnasta riippumatta. Minni on hyvä esitaistelija. Minnin ja muiden eläinten vuoksi allekirjoitin tämän adressin. 

Ronja kenelläkään eläinlääkärillä ei ole velvollisuutta omistaa silmänpainemittaria. Ei edes lapinläänissä mikä on paljon laajempi alue, kun teidän Tampere. Velvollisuus on ohjata potilas eteenpäin, jos ko eläinlääkäri ei voi potilasta auttaa. 

Pitäisikö seuraavaksi alkaa ajamaan asiaa siitä, että jokaisella päivystävällä on erikoistunut kirurgi? Enemmän niitä tarvitaan, kun silmänpaineen mittausta. Minä olen usean sadan kilometrin päästä päivystävältä eläinlääkäriltä joutunut ajamaan Hattulaan koiran kanssa toimenpiteeseen. Hattulassa selvisi, että ei sielläkään ole sellaista lääkäriä joka leikkaisi. Jouduin ajamaan vielä pidemmälle Viikkiin. Se oli jo myöhäistä ja koira kuoli Viikissä. 

On se veikeä paikka tämä some! Heti kun joku (esim. Ray's ja Adressivetoomuksesta huolestunut/toisen Minnin tarina) esittää täysin asiallisia, totuutta ja realismia vastaavia ja kokemusperäisiä kommentteja, se on välittömästi HUUTELUA, JONKA VOI JÄTTÄÄ OMAAN ARVOONSA. Voihan vapaassa maassa pystyttää adresseja mistä asiasta tahansa (epärealistisiakin), mutta kiva olisi, jos ensin perehtyisi paremmin asiaan. Lycka till vaan!

#47: Hohhoijaa -  

 miksi täällä ei ole tykkää namiskaa 

saatte täällä kommentoida mitä huvittaa. Yritän vaa selittää että sanokaa mitä vaan mutta ette mua lannista tai estä yrittämästä ! en vaa tykkää semmosista jotka tekee sen anonyymisti julkisilla sivulla eikä suoraan mulle ...