KUNTOUTUSPSYKOTERAPIAN SAATAVUUS ON TURVATTAVA SOTE-UUDISTUKSESSA

Psykiatriassa on läpi vuosikymmenten käynyt niin, että jos jotain on jostain otettu pois- esim. sairaalapaikkojen vähentäminen -se on luvattu antaa muina palveluina takaisin - avohoidon resurssien lisäämisenä - miten on käynyt? Missä ovat psykiatrisen avohoidon lisääntyneet resurssit? Jos kuntoutuspsykoterapia otetaan Kelalta pois - se otetaan pois! Säästäkää vaikuttava kuntoutusmuoto, joka pitää ihmiset työelämässä ja terveinä!

Miksi psykoterapiaa ei ole turvattu työkyvyttömyyseläkeläiselle?

Varsinkaan tilanteessa jossa sitä ei edes tarjottu -ennen- työkyvyttömyyseläkettä vaikka selvästi olisi ollut hyötyä (masennuksesta toipumiseen) ? Ja varsinkaan tilanteessa jossa eläkettä ei ole itse edes hakenut vaan kuntoutustuki muuttui seuraavan b-lausunnon myötä eläkkeeksi koska "päivät tuli täyteen", ikä ja ammatti huomioon ottaen -> potkaistaan eläkeelle. 

Ja kun sairaudesta vihdoin toipuu, kuntoutusmahdollisuudet onkin viety. Kela ei korvaa terapiaa eikä ammatillista kuntoutusta. Miksi? Mitä järkeä on maksaa eläkettä loput vuosikymmenet kun hakija on motivoitunut takaisin työelämään, psykoterapian turvin? 

#34: epätoivoinen! -  

 Tuosta kirjoituksesta tuli mieleen tärkeä selvennys pysyvän eläkkeen ja ns. kuntoutustuen (määräaikainen sairaseläke, joka alkaa sairauden jatkuttua yli 300 pv:n sairaspäivärahankauden jälkeen). Kuntoutustuella oleva voi hakea ja saada Kelan tukemaa psykoterapiaa. Käsittääkseni eläkettä ei voi hakea, jos potilas ei sitä halua, hänhän joutuu tekemään siitä myös oman hakemuksensa Kelalle / työeläkeyhtiöön, jota ennen asia ei etene. Ennen psykoterapiaan lähettämistä tehdään ns.psykoterapia-arvio, jolla pyritään myös välttämään terapian keskeytyksiä. Myös ns. ostopalvelurahoja on käytettävissä.

Vielä tuosta eläkkeellä olevien kuntoutuspsykoterapiaan pääsystä. On kurjaa, ettei Kela ajattele ollenkaan ihmisten elämänlaatua. Ei somaattisesti sairastakaan ohiteta kuntoutuksessa vain sen vuoksi että on eläkkeellä ajatuksella, että et ole enää tuottava yhteiskunnan jäsen, joten esim. polvesi saa särkeä ja olla viallinen kun et käy töissä.Toki jonkinlaista kuntoutusta on mahdollisuus saada julkiselta sektorilta ainakin somaattisiin sairauksiin. Mielestäni osa jo eläkkeellä olevista hyötyisi myös kuntoutuspsykoterapiasta ja eläkeikäisiäkin pyritään nykyään pitämään työelämässä edes osa-aikaisesti.

Olen joensuulainen asperger+psyykenongelmistakin kärsinyt ja nykyään myös fyysisesti sairas nainen, paikalliselle hoitotahollekin tuttu, tosin kenties hoitotahon kauhu ainakin osalle hoitotahoista kun oli niitä ongelmia. Minulla blogi sivuilla http://akkapentu.blogspot.fi/

ja aikoinaan olin kuntoutuspsykoterapiassa minäkin mutta joskus todella nuorena. Silti jäin eläkkeelle, koska minulla niin paljon muitakin ongelmia. Nykyään olen mukana monessa yhteisössä ja ihmisiä on elämässä mukana ja sosiaalisia kontekteja ja tukea ja apua saan heiltä ja osa ketä tunen vapaa-ajan kautta ovat sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisia hekin niin osaavat suhtautua ymmärtäväisesti.

Saattaa tarvita kyllä ihan muista syistä kuin mielenterveysasioissa

Esim kiusaamisen takia, ihmissuhdeverkoston puutteen takia, työyhteisön tuen puutteen vuoksi, toimimattomien organisaatioiden ja yhteiskunnan takia jne jne

Itsekin saan kiittää kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa siitä, että säilytin työkykyni ja olen saanut mieleni sellaiseen kuntoon, että pystyn nykyään itse havaitsemaan pienet notkahdukset ja nousemaan ns. suosta ennen kuin uppoan liian syvälle masennukseen. Ehdottoman toimiva järjestelmä, joka on tasapuolisuuden nimissä pidettävä Kelan käsissä!

Hyvä psykoterapia korvasi aiemmin monen elämässä laitoshoidon. Nyt kun laitokset on suljettu, se estää ihmisen suistumisen raiteiltaan. Psykoterapian avulla hyvin kohdennettuna sitä lisäämällä parannettaisiin yhteiskuntarauhaa, vihapuheet ja perheväkivalta vähenisivät, jopa koulukiusaaminen. 

#36: Psykoterapeutti - Re:  

 "Käsittääkseni eläkettä ei voi hakea, jos potilas ei sitä halua, hänhän joutuu tekemään siitä myös oman hakemuksensa Kelalle / työeläkeyhtiöön, jota ennen asia ei etene. " 

Omalta kohdaltani voin kertoa että käsitys on väärä. Sain vuosien jälkeen "selvennyksen" että "oma hakemukseni" on ollut se hakemus jolloin olen hakenut ensimmäisiä kertoa sairauspäivärahaa/kuntoutustukea. Sen jälkeen hakemukset/lausunnot teki lääkäri suoraan Kelaan. Minä siis -en itse ole- hakenut eläkettä vaan saanut sen lääkärinlausunnolla (kuntoutusrahan uusimistarve) plus Kelan lääkärin päätöksellä. Sairaslomapäiviä/kuntoutustukea oli tuolloin toki ollut jo useampi vuosi, päätökseen lienee vaikuttanut ikä + ammatti, toistuva vakava masennus (jonka syyksi tosin löytyikin myöhemmin toinen diagnoosi). Kuntoutus oli reseptien uusintaa, ei panostettu tutkimaan siihen aikaan miksi toipumista ei tapahdu, miksi lääkitys ei toimi vaan passivoi entisestään, miksi jo ennen sairastumista oli vakavia toiminnanohjauksen ongelmia jne. 

Ihme tai ei mutta muutamaan vuoteen en kuitenkaan ole masennuslääkkeitä syönyt ja nykyisen olen osa-aikaisesti töissä. "Viimeisen potkuun" tarvitsisin psykoterapian tukea. Eläkkeen purku ja oikeus psykoterapiaan vaatisi kaiketi täyttä työkykyä yli kaksi vuotta jolloin eläke katkaistaisiin lopullisesti. Miten kuntoutua täyteen työkykyyn ilman psykoterpiaa kun lääkärikin on sitä mieltä että psykoterapiasta olisi minulle hyötyä. Halvimmaksi tulisi kaikille hoitaa ajoissa tai hoitaa edes silloin kun ihminen kerran on motivoitunut hoitoon ja työelämään. 

Työkyvyttömyyseläke on usein "turva" jonka jälkeen saattaakin toimintakyky alkaa kohota ja motivaatio kuntoutumiseen/työelämään/jne palata. Silloin onkin liian myöhäistä, Kelan mielestä. 

" sosiaali- ja terveysministeriössä suunnitellaan Kelan kuntoutuspsykoterapian lakkauttamista nopeutetulla aikataululla."

Psykoterapia on yksi tutkitusti tehokkaista hoitomuodoista. Se on myös kustannustehokasta. Kelajärjestelmä turvaa kansalaisten yhtäläisen pääsyn psykoterapiaan - asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Kelaterapian lakkauttamisen jälkeen mikään laki ei enää turvaisi psykoterapian saatavuutta hoitomuotona - mikä uhkaisi tasavertaisuutta.  Samoin tulevat lakkauttamisen kustannukset näkymään jossain muualla. Esim yhä kohoavissa erikoissairaanhoidon - ja eläkekustannuksissa.

Minä en rehellisesti sanoen usko, että sote- ja maakuntauudistuksen tärkeimpänä liikkeellepanevana voimana / pyrkimyksenä olisi "potilaan / asiakkaan etu." Ainakaan se, miten uudistusta nyt suunnitellaan toteutettavan, ei tule tuottamaan tuota tuloksenaan.

Se, mitä se kyllä tuottaa, on verovarojen virtaaminen maakuntien kautta terveysalan suuryritysten ulkomaisille pankkitileille (ja sivumennen sanoen osalle poliitikoista, jotka sotea suunnittelevat). Ja koska sieltä (ulkomailta / suuryritysten johtajien ulkomaisilta pankkitileiltä) päin tuskin rahaa takaisinpäin virtaa, voidaan pikaisestikin laskien ennustaa, että ennenpitkää (vero)varat lähettäjäpäässä (Suomessa) hupenevat. Ellei suuriyritys ole se "asiakas / potilas" jonka aseman parantamiseen maljapuheissa viitataan, en näe, miten em. tilanne parantaisi hoidon järjestämismahdollisuuksia, hoitoprosessin järkevöittämistä tai potilaan / suomen kansa(laise)n etua.

Tuolla lista asioista, joita voi tehdä

vit tu

per se

h omo

hi wi

huo ra

pal li

kar va

voiha hivi sentään