HÄTÄHUUTO LÄNTISEN KESKISUOMEN SOIDEN JA VESIREITTIEN PUOLESTA

Turvetuotantoalueiden ympäristölupakäytäntö on mieletöntä. Lupaehtojen väitetään olevan "tiukkoja" ja joka käänteessä turvetoimijat hehkuttavat miten erinomaisella vastuullisuudella ne huolehtivat kuivatusvesien puhdistamisesta.

Kun turvekentillä kävi tänäkin vuonna katsomassa sitä ns. vesiensuojelua, ei voinut kuin järkyttyneenä hämmästellä voiko sellainen luonnon raiskaaminen olla vieläpä lakien ja lupien mukaista. Eiväthan valutuskentät pidätelleet lietevalumia mitenkään. Kuravesi virtasi valtoimenaan ojiin ja liejukentiltä oli kaivettu ylimääräisiäkin oikaisuojia valunnan nopeuttamiseksi. Monia lietepidättimiä rikki ja väärin asennettuina, turvekerrokset kelluivat ojissakin ja putket syöttivät kuraa valutuskenttien ohi. Ei takuulla olleet ympäristölupien mukaista, ja jos olivat, niin lupaperusteet ovat kyllä täyttä sutta.

Miten turvelupia voidaan myöntää, kun lupaehtojen noudattamista ei kyetä valvomaan? En jaksa uskoa, että viranomaiset olisivat jalkautuneet noille lietekentille tarkastamaan toimivatko päästöjen vähentämiseksi tarkoitetut ja luvissa määritellyt rakenteet myös käytännössä. Jos tarkastuksia olisi tehty, nuo turvekentät olisi suljettu välittömästi.

Viranomaisvalvonnan puuttuminen on seurausta valtiovallan (poliitikkojen) toimista karsia ympäristönsuojelun määrärahoja ymmärtämättä millainen vaikutus sellaisella leikkaamisella on maamme suo- ja vesiluonnon tilaan. Merkityksellistä on myös se, että valtion esimerkki johtaa yleisten moraalikäsitystenkin löystymiseen. Jos luonnon suojelu on päättäjillemme toisarvoinen asia, ei siihen ole suurempaa kiinnostusta kansalaisillakaan.

Uskon, että viranomaiset noudattavat lakeja, mutta heitä ei riitä valvomaan lupaehtojen noudattamista. Eihän sellainen järjestelmä lainkaan vastaa tarkoitustaan luonnon ja vesistöjen suojelemiseksi. Pilaamislupia ei pidä myöntää, jollei niiden valvontaan anneta valtiovallan taholta välttämättömiä resursseja. Luonnonsuojeluun suunnatut ELY-keskusten määrärahat ja tärkeät virat on karsittu minimiin, uusia viranhaltijoita ei palkata ja vanhojakin virkoja lakkautetaan. Seuraukset näkyvät järkyttävällä tavalla.

Luonnonsuojelulainsäädäntö on vanhentunut mahdollistaen luonnon vastuuttoman hävittämisen ja rahan ahneudessa sitä käytetään törkeästi hyväksi (luonnossa ja turvekentillä kulkevat tietävät ketkä hyväksikäyttäjiä ovat). Nämä asiat ovat pitkälti poliitikkojen käsissä ja luonnonsuojelupolitiikka sekä -säädökset heidän on viivyttelemättä saatettava vastaamaan sivistysvaltiolle ominaista tasoa. Suo- ja vesiluonnon elinkyvyn säilymiselle sillä on nyt erityinen merkitys. Ympäristörikoksista ja -rikkomuksista on säädettävä ja otettava oikeutetusti käyttöön tuntuvat rangaistukset myös  turvekenttien toimijoille ja lain on oltava sama kaikille.

#1: Uudenlaista luonnonsuojelua. - Multian suot

Miksi turvetta pitää nostaa?

Kait se on niin mukavaa pyöriä märässä turpeessa painavilla koneilla.Nytkin oli ihan huippuvuosi, ei ollut ainakaan tulipaloista vaaraa.

Ja helppoahan se on turpeen nosto kun vertaa energiapuuhun, ei tarvi kuin 7 levikepyörät niin hyvin kantaa.

Illalla on sitten turpeen noston jälkeen mukava pulahtaa paikalliseen vesistöön kunnon humuskerroksen kera, saa

siinä samalla ihohoidon ihan ilmatteeksi.

Ja sitten verkot nostetaan saunan jälkeen niin saadaan hyvää kalaa. Verkoista olevasta lilllingistä saa erinomaisen kastikkeen.Njam.

Saunakin kannattaa ehdottomasti lämmittää turpeella, siitä ei tule tuhkaa juuri lainkaan. Ja siitä saa erittäin nätit

lannoitteet emännän pelargonioille. Ja talvisaikaan hanki värjääntyy nätisti 8)

Yöllä on sitten ihana katsella unia kun turvemöröt ajaa takaa. Jaa mikä on turvemorkö ? Sen näkee kun on yhteen mittaan ajanut 20h turvenevalla niin sieltä se pölystä yllättää.

Ymmärrä että tässä on monella elinkeino kyseessä, mutta ehkä kannattaisi miettiä vaihtoehtoja:

Suomessa on energiametsiä (harventamattomia risukkoja) kunhan vain viitsittäisiin niitä siivota.

Haketta riittää vaikka kuinka. Ei koneinvestoinnit ole yhtään kalliimpia tähän työhön.

Vapon voisi lakkauttaa tai sen tehtävät pitäisi todellakin määritellä uudelleen.

#11: Humus on POP - Re: Multian suot

Multian kunta haki sai läpi hakemansa Kirkkorannan vedenottamon suoja-alueen määrittämisen Multian keskustassa.

www.avi.fi/ymparistoluvat päätös 63/2011/2

Tässä aineistossa kyllä puututaan moneen täysin epäoleelliseen asiaan jotka ovat olleet olemassa vuosikymmeniä mutta siitä on tainnut unohtua nämä suo-ojitusten aiheuttamat haitat kokonaan vaikka vedenottamo on Kissalahden rantaviivalla siinä missä kesällä ruskeaa vaahtoa lillui muutaman metrin päässä ottamon kaivosta joka siis on vain 7m:n syvyydessä.

Unohtuiko Kissalahden pohjassa olevan jätevesiviemärin mahdolliset vuodot joita Iso-Multia-järven putkessakin on ollut.

Kuinka suuri osa Multian vedestä todellisuudessa on järvivettä?

#10: Pohjansirkku - Vastuullisuutta ?!

Täyttä asiaa kaikki. Olen täysin samaa mieltä. Sitäpaitsi olen lukenut jostain EU:n antaneen Suomelle jonkinasteisen ukaasin vesien suojelemiseksi.

#15: Nimimerkki - Turvetta ja timantteja.

Et "Nimimerkki" näköjään ole uskaltautunut turvekentille katsomaan kuluvana syksynä. Monet (jopa useimmat)  turveaavikot olivat viikkoja laaja-alaisina liejujärvinä sateiden langettua. Mitkään valutuskentät eivät pidätelleet alapuolisiin ojiin vyöryneitä turvevesiä. Oikovirtauksia lietteelle syntyi niin sanottujen "valutuskenttien" laidoillakin vanhoja suo-ojia pitkin, ja oiko-ojia oli avattuina veden poistumisen nopeuttamiseksi, suoraan alapuolisiin ojiin. Sanomattakin on selvää, että "kuivatusveden" (kuivatusliejun) väri oli vahvaa kahvia muistuttavaa. Tulvavedet myös irrottivat vettä hitaasti imevää turvejyrsöstä suurina lauttoina turvekentän pinnasta ja veden pinnalla kelluneet turvekerrokset valuivat "tyylikkäästi" pintavalutuskenttien yli juuri minkään estämättä.

Jos näitä turpeenkaivuun lieveilmiöitä (oikeammin lieteilmiöitä) tosiaan olet käynyt itse katsomassa, niin edellinen kommettisi paljastaa sinun pettävän itseäsi ja väittävän erittäin arveluttavasti sitä totuudeksi tällä(kin) kommenttipalstalla.

Olennaista turvekenttien kiintoainepäästöissä on se, että niiden omavalvontamittaukset tehdään runsaiden sadejaksojen ulkopuolella, jolloin "keskiarvopäästöiksi" saadaan kauniita ja turveväen kannalta mukavan julkaisukelpoisia lukuja. Mutta kun sateet jatkuvat, kasvittomien turvekenttien lietepäästöt monikymmenkertaistuvat julkaistuista luvuista, koska lietteenpidätysrakenteet eivät yksinkertaisesti toimi ja liete pääsee "mittausten ohi". Näin se valitettavasti käytännössä menee ja sitä kaameutta on turveliejukoilla käyty myös dokumentoimassa. Tosin valvovilla turvelupaviranomaisilla ei siihen ole juurikaan ollut aikaa, kun uudet turvelupahakemukset kaatuvat pinoina heidän päälleen, mutta ns. kolmas sektori on tuoretta aineistoa kerännyt sitäkin enemmän ELY-viranomaisten käyttöön. Ehkä kuulemme ja näemme siitä pian?

Nimimerkki "Pohjansirkun" kommentti edellä osui turvekurjuuden ytimeen erinomaisesti. Kannattaa lukea. Sitä se on.

Jokainen Jyväskylässä asuva, kaukolämmön piirissä oleva adressin allekirjoittanut miettiköön mistä se lämpö sinne kämppään tulee.
Metsähakkeesta puhutaan, sopii ajella vähän metsäautoteitä ja vilkuilla, mitä on tienvarsilla: energiapuukasa toisensa jälkeen, eli sitä kyllä hyödynnetään Multiallakin reilusti. Juttu vaan on niin, että (käsittääkseni) Rauhalahden ja Keljonlahden pannut ei toimi pelkällä hakkeella, vaatii jotain kuumemmin palavaa sekaan. Kivihiilikö olisi parempi vaihtoehto?
Ja entäs metsäojat? Aivan varmasti sieltäkin valuu liejua tämmöisillä sateilla. En ole elänyt aikaa ennen metsäojituksen aloitusta, mutta kuulopuheiden perusteella multian järvien vedenlaatu muuttui huononpaan niihin aikoihin.
Pintavalutuskenttien toimintaa epäilevän kehoitan käymään vaikkapa petäjävedellä kurkisuolla. (joka ei vielä ole tuotannossa) Vaikea uskoa, että ylimääräisiä oikaisuojia johonkin olisi kaivettu, tietääköhän tämä tarkastelija tosiaan mistä kirjoittaa?

#17: - Vapon leipää syönyt

"Vaikea uskoa, että ylimääräisiä oikaisuojia johonkin olisi kaivettu, tietääköhän tämä tarkastelija tosiaan mistä kirjoittaa?", kirjoitti edellinen kommentoija.

Varmaan tarkoitit minua kysymykselläsi? Vastaan: Tiedän tässä asiassa erittäin(!) hyvin mistä kirjoitan, omakohtaisesti todellisuuden todistaneena.

Esimerkiksi Kyrönjoen valuma-alueella, missä turvekenttiä on avattuina ja kaivettavina valtavat pinta-alat, ei löytynyt ainuttakaan kaivuukenttää, jossa turvelupaehtoja ei oltaisi rikottu. Tämän osoittaa mm. uunituore EPOELYN julkaisema selvitys. Lapuanjoen valuma-alueen turvekentillä todellisuus oli jokseenkin samanlainen. Huomattava kuitenkin on, ettei turvelupaehtojen räikeistäkään rikkomuksista juuri rangaistuksia satele. Se on häpeällinen maan tapa ja moraalin rapauttaja.

Näissäkin tapauksissa on äärimmäisen vaikea (mahdotonta) löytää asiallisia perusteita väittää, että turvekenttien  vesiensuojelurakenteet toimivat lupaehdoissa vaaditulla tavalla. Muistettakoon myös, että mainittujen jokivesistöjen valuma-alueilla turvetta kaivetaan useiden tuhansien hehtaarien aloilla. Pohjanmaan maakunnistahan suuri osa turpeesta viedään maakuntien ulkopuolelle, pitkien matkojen päähän.

Mitä tulee ylimääräisten oikaisuojien kaivamiseen, epäuskosi sanomaani kohtaan on sinun murheesi kuvaten (ymmärrettävästi) lojaaliutta työnantajaasi Vapoa ja muita turvetoimijoita kohtaan. En väittäisi niinkuin väitin, ellen olisi nähnyt todellisuutta. Eikä kyse ole vain muutamasta turvekentästä joilla oikaisuja on kaivettu. Niitä on dokumentoitu paljon tänäkin vuonna. Asioiden keskeneräisyyden vuoksi on kuitenkin paikallaan jättää kohteet tässä nimeämättä.

#23: -

Edellinen vieras kirjoitti mm:  "Ei sitä kuitenkaan kerralla niin syvältä kuivateta, siihen menee aikaa n. 30 vuotta, että ollaan lähtötasosta 2m:n syvyydessä."

Totta tuossa lauseessa turiset. Eihän sitä kerralla kaiveta, vaan siinä 30 vuodessa minimissään toistakymmentä kertaa, ehkä jopa kerran vuodessa(?). Se tarkoittaa, että jokaisella ojien syventämiskerralla raavitaan vähätkin ojiin kasvaneet sammaleet pois. Sitten kun sateet taas lotisevat, ne 20 metrin välein kaivetut ojat syöttävät turveliemet yli kenttien ja lietteenpidättimien (jotka usein muutenkin ovat rikkoutuneet, eikä kukaan vaivaudu korjaamaan).

Pinta-alayksikköä kohti turvekentällä ojametrejä on tuplaten metsäojikoihin verraten ja turveojat aina paljaina eroosiolle. Jyrsinnässä turvemössöä valuu ojiin vielä lisää odottamaan seuraavaa sadetta (tai poudan sattuessa tuulta) ja virtausta vesistöihin. Käy katsomassa itse. Ojitetuissa metsissä ei myöskään konein pölistellä turvetomua päivästä toiseen niihin joskus kaivettuihin metsäojiin, kuten tehdään turpeenkaivannoilla.

En metsäojittajia ja heidän puutteellisia menetelmiään puolustele, mutta realiteetti on, että mainittua pinta-alayksikköä kohti, kasvittomien turvekenttien ja -ojien jatkuvasta eroosiosta johtuen, kiintoaineita ja humusta tulvii vesiin moninkertaisesti sammaloituneihin metsäojiin verrattuna. Kyllähän minäkin metsäojituksen kuriin haluan. Toivottavasti me yhdessä teidän vapolaisten kanssa saamme vaatimuksemme järjestelmässä läpi, jos se olisi edes jonkinlainen yhteisymmärryksen aihe? Olisiko Vapon ympäristöjohtaja Mia Suomisesta siihen veturia?

Tämäkin vuosi osoitti  -  kuvien kera todistettuna (kuten jo edeltäneistäkin kommenteista ilmeni)  -  miten turveliemet tulvehtivat puroihin, jokiin ja järviin, sen ylistetyn "BAT-tekniikan" mitenkään estämättä. Ja niitä liejutulvapäiviä osui ajanjaksolle kymmenittäin, monikymmenkertaistaen vapolaisten ynnä kumppaneittensa julkaisemat vesistöpäästöjen "keskiarvolukemat".

Ihmettelen todella isosti, jollette nykyiset ja ex-vapolaiset ole uskaltautuneet katsomaan totuutta silmiin niille tulviville tuhokentillenne. Kiellätte vain sitkeästi kerta toisensa jälkeen kaikkien nähtävissä olevan todellisuuden, vedoten niihin väärinä ajankohtina ja puutteellisin menetelmin laadittuihin ns. "tutkimustilastoihinne". Vielä tänäkin syksynä voisitte liejukoillenne kahlata arvioimaan saavutuksianne. Ne näkymät eivät tekijöitään mairittele.

#23: -

Turpeesta, luonnontilaisella suolla, on vettä 90 prosenttia. Vastaa lähes vastaavan kokoista järveä. Mutta missä järviä vielä kuivatetaan?

Soiden ojituksesta, olipa se metsä- tai turveojikkoa, aiheutuu Suomessa mittavat tulvahaitat joka vuosi syksyin keväin. Suovesi valahtaa ojia pitkin vesistöihin vauhdilla, mitä ei tapahtuisi luonnontilaisen suon osalta. Ojista tuleva kiintoaine kaiken lisäksi mataloittaa virta- ja järvivesiä paksuilla lietekerroksilla yhä pahentaen tulvaherkkyyttä. Hapenkulutuksen  voimakkaasti kasvaessa lietekerrostumissa myös sedimenttien ravinteet muuttuvat liukoisiksi lisäten levä- ja kasvimassaa mikä edelleen pahentaa tulvaherkkyyttä. Vesistöjen sisäinen ravinnekuormitus alkaa.

Entä miten tulvia ehkäistään Suomessa nyt? Ruoppaamalla (liejut, ravinteet, metallit ja myrkyt liikkeelle) ja rakentamalla satoja miljoonia euroja maksavia tulvasuojelurakenteita. Ja millähän rahalla? No meidän verorahoillamme tietenkin, mutta Vapo ei kustannuksiin osallistu. Pahempi juttu  tulvarakennelmissa on sekin, että ne vain heikentävät vedenlaatua entisestään. Ovat toki toiminnaltaan epävarmoja, mutta sentään hyvin hitaita ja vaikeita rakentaa, jos se nyt hädässä lohduttaa.

On vaikea löytää toista liiketoiminta-alaa, jossa vahinkojen aiheuttaja ei joudu edes taloudelliseen vastuuseen ympäristön pilaamisesta, mutta turvetuotanto sellainen bisnes on. Tokko sitä isosti kannattaa kehua? Jos vielä mietimme yleistä yhteiskuntamoraalia ja kansalaisilta vaadittua ympäristövastuuta, voi todeta, ettei mainitunlainen oman vastuun kieltäminen ja pakoilu ainakaan hyvänä esimerkkinä ole meille pulliaisille. Turpeenkaivuulla on pitkät jäljet.