LASTEN OIKEUS VANHEMPIINSA TEHOHOIDOSSA
Ota yhteyttä adressin tekijään
Ongelma ei varmasti vain uudellamaalla.
Leikkauksen jälkeen vierailimme päivittäin, useita kertoja, hetken ajan. Oli turvallinen ja hyvä olo, kun tiesi, että lapsen vieressä oli koko ajan joku, Hoitaja 24/7 ja me useasti päivän aikana. Itsekin jaksoi kyseisen ajan paremmin, kun välillä kävi ulkona kävelemässä ja syömässä.
Tärkeää on tieto siitä, että vanhemmille ilmoitetaan, jos lapsen tila heikkenee, ajoissa!! Eikä vasta elvytystilanteessa. Tärkeää on tieto/lupa myös siitä, että osastolle saa tulla lapsensa lähelle, aina niin halutessaan. Näin myös vanhemmat uskaltavat olla pois lapsensa vierestä, edes hetken!
Olimme tuolloin n.viikon myös lasten vuodeosastolla ja meille jäi hyvä muisto ko. Lastenklinikasta! Surullista kuulla, että nykyään toimivat näin julmalla tavalla.
tukea
Mikä on kustannusvaikutus?
Kyllä järjenkäytön pitäisi näissä asioissa olla sallittua. Ja vaikka tämä nyt addressin kohteena oleva muutos maksaisikin, niin nostataan sitten jokaisen verotaakkaa vaikka eurolla. Voimia ja jaksamista kaikille teholasten vanhemmille. Ja kiitos aloitteesta.
Re: järkyttävää...
Järkyttyneenä luin tämän kirjoituksen. Olemme itse olleet siinä tilanteessa, että lapsemme joutui viettämän viikon neurokirurgisella tehohoito-osastolla ollessaan 2,5 vuotias. Asumme Ruotsissa ja täällä kumpikin vanhemmista sai olla potilaan kanssa päivä aikaan ja yöksi sai jäädä jompikumpi vanhempi. Osastolla myös tarjottiin aamiainen ja ruoka kerran päivässä toiselle vanhemmista. Toiselle vanhemmista järjestettiin sairaalan yhteydessä olevasta potilashotellista huone, jossa sai siten veloituksetta yöpyä. Muutenkin täällä pitempään jo asuneena koen että lastensairaanhoito on kyllä edellä ainakin tässä suhteessa Suomea. Täällä muutenkin painotettaan sitä, että vanhemmille on annettava mahdollisuus osallistua, niin pitkälti kuin se on mahdollista, oman lapsensa hoitoon.
Järki käteen!
Ennenkuin tässä asiassa lietsotaan vihaa yhtään enempää, pitäisi pystyä miettimään myös mitalin kääntöpuolta. Eikö kuitenkin itse sairaanhoito ole vierailuaikoja tärkeämpi juttu?
Jos tällä hetkellä sairaalalla on resursseja (ja tarvetta) hoitaa enemmän kriittisessä tilassa olevia lapsia, kuin mitä heillä on tarjota yksityishuoneita, niin eikö silti ole tärkeintä hoitaa JOKAINEN hoidon tarpeessa oleva?
Pitäisi muistaa että emme elä täydellisessä maailmassa, jossa kaikki asiat pystytään hoitamaan täydellisesti. Ja silloin on pakko priorisoida.
Minun mielestäni asia on kuitenkin niin että jos YKSIKIN potilas jää ilman hoitoa vain sen takia että hoitoon tarvittavassa tilassa majoitetaan jonkun toisen potilaan omaisia, niin SILLOIN asiat ovat vieläkin huonommin.
Kannattaisiko miettiä hetki myös tätä?
Re: Järki käteen!
Mikä järki?Tässä kyseessää LAPSET!!!!He tuskin pelkojen ja kipujen keskellä osaavat ajatella ´"no,mun vanhemmat ei vie kenenkään hoitopaikkaa,siispä olen rohkea"Rahaa löytyy taatusti,kunhan vaan osattais vaatia,tuskin muuten näihin Guggenheimeihin,sun muihin olisi ollut edes rahaa rakentaa....
Voin kuvitella oman lapseni tilanteeseen, jossa vieraat häntä hoitavat ja sitä itkun ja pelon määrää, minkä lapsi joutuisi kokemaan, kun ei vanhemmat ole läsnä. Ei mikään maailman laastari tai särkylääke paranna kipua ja surua niinkuin oma vanhempi, ja sama toisinpäin, oma lapsi on paras lääke vanhemmalle.
Re: Re: Järki käteen!
#65: niin raivona - Re: Järki käteen!
Ja olet varmasti myös tätä mieltä silloin JOS oma lapsesi jää ilman hoitoa vain sen takia että naapurin iskä ja äiskä saa olla sairaalassa ympäri vuorokauden?
Re: Järki käteen!
Näin varmasti aikuisten kohdalla. Pieni lapsi on kuitenkin ihan toisella tapaa kiinteässä suhteessa vanhempansa kanssa kuin esim. aikuinen puolisonsa kanssa. Pieni lapsi ei voi ymmärtää, miksi ei saa olla vanhempansa kanssa kun sattuu. Lapsi kokee tulleesna hylätyksi, kun vanhempi ei tule paikalle hänen huutaessaan yöllä. Ero aiheuttaa stressiä, joka varmasti vaikeuttaa paranemistakin. Tilanne on siis aivan toinen, kuin aikuisen kaivatessa tukea vaikealla hetkellä. Maailmassa pitää toki priorisoida. Tätä priorisointia tukemaan näitä adresseja kirjoitetaankin. Sinulla ei varmaan omia lapsia ole?
Vietin itse tammikuussa esikoiseni kanssa 3 viikkoa K7:lla, olin osastolla keskimäärin aamu yhdeksästä ilta seitsemään joka päivä. Olen erittäin kiitollinen niistä jokaisesta hetkestä jotka sain olla poikani vierellä sairaalassa. En voisi kuvitella, että en olisi saanut mennä osastolle silloin kuin haluan.
Poikani huoneessa oli parhaimmillaan 6 potilasta, kun pidin poikaani kenguruhoidossa ja oli lääkärikierron aika, kuuntelin kuulokkeiden välityksellä radiota. Muutaman kerran minua pyydettiin poistumaan erinäisten toimenpiteiden ajaksi. Mutta sain esimerkiksi olla pitämässä omaa poikaani kädestä kun hänelle tehtiin ikäviä toimenpiteitä.
Olen ihan ymmälläni, että samassa sairaalassa on näinkin erilaiset käytännöt kahden eri osaston välillä. En voi millään käsittää, että isompien lapsen tehohoidossa ei vanhempi saisi olla läsnä.
Toivon kovasti että tämä adressi tuottaa tulosta.
Itselläni on kaksi pientä lasta, ja en osaa edes kuvitella tuollaista tilannetta. Pelkkä tietoisuus moisen vääryyden tapahtumisesta on niin liikuttavaa että jään sanattomaksi.
| This discussion has been closed. |
osanottoni
itku tuli kun luin linkin tekstin. itselläni on suht samanikäinen tyttö. en haluaisi hänen missään nimessä joutuvan kuolemaan yksin..