Dos. Leena-Maija Rossin nimitys sp-tutkimuksen yo-lehtoriksi

International experience is of great value to Finnish academic innovation. Rossi's current position should be considered of benefit to the University of Helsinki.

Kuulin juuri, että kyseinen laitosjohtaja olisi itse ollut Suomen Berliinin kulttuuri-instituutin johtajana.. mitä todennäköisimmin työstä(/virka)vapaalla..?

#2: -

Näin juuri on, tämänkin vuoksi adressi.

#2: -  

 Kyllä, laitoksen johtaja oli itse pitkällä virkavapaalla professuuristaan hoitaessaan johtajan tehtävää Suomen Berliinin-instituutissa. Nyttemmin virkoja ja virkavapauksia ei ole, vaan vastaavissa tilanteissa annetaan työstävapautus. Saman HY:n tiedekunnan professori sisarlaitokselta sai juuri tänä kesänä työstävapautuksen omasta professorin tehtävästään lähtiessään hoitamaan johtajan tehtävää Japanin-instituuttiin. Tämä ei ollut kenellekään ongelma. Rossin tapauksessa pätevän ja kokeneen sijaisen palkkaaminen lehtoraattia hoitamaan ei ole pieninkään ongelma. P.S. Oppiaineen professori, jota laitoksen johtaja on asiassa konsultoinut, otti työstävapautukseen kielteisen kannan. Hän itse on nyt monivuotisella vapaalla omasta tehtävästään sukupuolentutkimuksen professorina ja aloitti professuurinsa Helsingissä vuoden virkavapaudella, jonka ajan hän toimi ulkomaisessa yliopistossa vierailevana tutkijana. Käytännöt toisin sanoen ovat syrjivät ja mielivaltaiset ja kyseessä on nyt merkittävä ennakkotapaus, ei yksittäinen ongelma.

Sukupuolentutkimus/naistutkimus on oppiaineena rakennettu reilun 20 vuoden aikana tuntiopetuksen, määräaikaisten työsuhteiden, sijaisuuksien, palkattoman paneutumisen - ja viimein myös harvojen "toistaiseksi voimassa olevien tehtäviä" eli entisten virkojen varassa. Sinänsä tilanne ja varsinkin määräaikeiset työsuhteet ja erilaiset sijaisjärjestelyt ovat tuttuja myös useimmissa muissa yliopistollisissa oppiaineissa. Kysymys ei siis tietenkään koske vain sukupuolentutkimuksen oppiainetta.

Nyt kun harvojen professuurien lisäksi sukupuolentutkimuksessa on avautunut muutamia alemman tason "toistaiseksi" opetustehtäviä, tuntuu Helsingin yliopiston päätös sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorin määräaikaisesta "työstävapautuksen" epäämisestä hyvin pahalta. Rossin lisäksi meitä on useita muitakin, jotka ovat tehneet huomattavan osan työurastaan sukupuolentutkimuksen opettajina ja tutkijoina mainitun kaltaisissa lyhytjänteisissä työsuhteissa.

Mikään yliopistojen nykyarjessa ei viittaa siihen, että erilaisista sijaisuuksista ja muista henkilöstövaihdoksista päästäisiin eroon. Yliopistoille työnantajana ja kaikille oppiaineille olisi siis ensiarvoisen tärkeää pitää huolta määräaikaisten ja sijaisten sitoutumisesta yliopistoon ja opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen.

Jaana Vuori
tällä hetkellä naistutkimuksen yliassistentin määräaikaisesta tehtävästä vapautettu yliopistotutkija, Tampereen yliopisto

En tunne Dos. Leena-Maija Rossia henkilökohtaisesti enkä ole paljoa seurannut sukupuolitutkimuksen nykyvaiheita Helsingin yliopistossa, joka on oma alma mater. Ymmärrän myös että ei ole tieteenalan eduksi, kun henkilöt, opettajat, tutkijat jatkuvasti vaihtuvat. Nyt kyseessä on kuitenkin poikkeustapaus ja henkilö, joka on ilmeisen pätevä minkä osoituksena on yliopistoviran lisäksi hieno työskentelymahdollisuus Suomen kulttuuri-instituutin johtajana New Yorkissa. Tämä on eduksi sekä koko tieteenalalle että Helsingin yliopistolle.

Korvaisin ilmaisun "vaikuttaa mielivaltaiselta" esim. ilmaisulla "vaikuttaa kyseenalaiselta" tai jollain muulla, vähemmän dramaattisella ilmaisulla.

Opiskelijana huomauttaisin myös Rossin taannoisesta Hyvän opettajan palkinnosta, jonka jakoi siis Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY). Jos laitosjohtajan kyseenalaisella päätöksellä opiskelijat menettävät pidetyn ja hyväksi tunnustetun opettajan, on se myös isku vasten opiskelijoiden kasvoja. Järki hoi!

Leena-Maija Rossi on laaja-alaisesti pätevä tutkija ja opettaja. Helsingin yliopistolle on hyödyksi ja kunniaksi, että sen lehtori toimii aktiivissa vaiheessa tärkeän kulttuuri-instituutin johtajana New Yorkissa. Miksi yliopisto kirjoituttaa kansainvälistymisstrategioita ja hehkuttaa kansainvälistä verkottumista, jos tutkijoiden liikkumista tukahdutetaan?

Sukupuolentutkimuksen oppiaineen jatko-opiskelijana olen sanaton ja äärimmäisen pettynyt siihen että Humanistisessa tiedekunnassa, Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksessa, tehdään päätös joka ajaa alas ja näivettää oppiaineemme humanistisen ja kulttuuritutkimuksellisen painoalueen – joka on ollut tähän saakka vahvuutemme - ja jonka kaiken järjen mukaan kuuluisi olla ensisijainen painoalue ko. tiedekunnan ja ko. laitoksen oppiaineessa. Yliopistolehtori Rossin työstävapaan evääminen jättää kulttuurintutkimuksellisesti suuntautuneet graduntekijät ja jatko-opiskelijat tyhjän päälle. Meillä on ollut onni saada ohjausta ja opetusta alan huipulta ja loistavalta opettajalta, joka on määräaikaisista pesteistään huolimatta näyttänyt esimerkillään mitä sitoutuminen ja oppiaineen kehittäminen parhaimmillaan tarkoittavat. Meillä voisi olla nyt yliopistolehtori, joka kolmen New York -vuoden jälkeen toisi oppiaineeseen ja laitokselle tuomisina niin uutta tietotaitoa kuin uusia verkostoitumismahdollisuuksia. Sen sijaan meillä ei ole nyt ketään tai mitään – ja kun/jos joku tulee, niin on epätodennäköistä että tulija olisi ansioitunut nimenomaan laaja-alaisen kulttuurintutkimuksen kentällä kuten Rossi. Jatko-opiskelijan näkökulmasta näyttää siltä että Rossin työstävapaan evääminen on keino, jolla oppiaineesta hävitetään humanistinen ja kulttuuritutkimuksellinen opetus, ohjaus ja tutkimus. Jos nykyinen päätös jää voimaan, saattaa edessä olla ajat jolloin oppiaineeseen ei voi tehdä enää humanistis-kulttuurintutkimuksellisesti suuntautuvia graduja ja väitöskirjoja. Toivon hartaasti että laitoksen johtaja harkitsee päätöstään vielä kerran, ja puolustaa opiskelijoiden ja tulevien tutkijoiden mahdollisuutta jatkaa humanistiseen perinteeseen nojaavaa laaja-alaista kulttuurintutkimusta Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen oppiaineessa.