Home- ja kosteusvaurioista sairastuneet huomioitava

#209: peju - Nyt ymmärrän, home on myrkky! 

 Olen terve nyt kuin pukki.  Olipa kokemus homeesta.  Olen sitä mieltä jos hometta epäilee kannattaa muuttaa pois tai tehdä asialle jotain. Kiitos homepakolaiset sivuston ylläpitäjille, tästä oli suuri apu.

Olen itse sairastunut astmaan 80 luvun lopussa 28 v tiloissa, joissa oli sisäilmaongelmia. Olin tuolloin todella huonossa kunnossa Laakson sairaalassa yhdeksän päivää ja astmastani todettiin ettei ole perinnöllistä lajia. Tuolloin en ymmärtänyt eikä minua hoitaneet lääkärit myöskään kertoneet mitään mahdollisen sisäilma-altistuksen vaikutuksesta sairastumiseeni.
Sosiaalialaa työpaikkani siirryttyä (päiväkodin tiloista remontoituihin) uusiin tiloihin 90-luvun puolessa välissä aloin saamaan uudelleen paljon erilaisia sisäilma-altistukselle tyypillisiä oireita. Samoin asiakkaani, pienet lapset ja osa muista työntekijöistä.
Tilannettani ei ymmärretty, joten jouduin perehtymään sisäilmaongelmiin perusteellisesti. Lopulta tuskastuttuani työnantajani reagoimattomuuteen otin tiloista materiaalinäytteen, jonka toimitin ympäristökeskukselle. Tiloissa todettiin lukuisia homeita ja sädesieniä ja veressäni oli usealla plussalla ko.homeita. Olin tuolloin Työterveyslaitoksella tutkimuksissa, joiden lopputulema oli klassinen: ei voida varmistua sisäilmaongelmien ja sairastumisen yhteydestä.
Astma, jatkuva lämpöilyä sekä jatkuvat poskiontelovaivat ja tulehdukset olivat arkipäivääni kaikkien muiden vähemmän toimintakykyäni hankaloittavien oireiden lisäksi.
Samaan aikaan, alettuani lopulta vuosien toiveiden jälkeen odottamaan lastani, olin kovin huolissani runsaan lääkitykseni mm.avaavan astmalääkkeen sekä suurena määränä inhaloitavan kortisonin sekä antibioottikuurin vaikutuksista syntymättömään lapseeni sisäilmaongelmaisessa työpaikassani. Ympäristökeskuksen tutkimustulosten jälkeen sekä työsuojelu että työterveysholto heräsivät tilanteeseeni ja pääsin tuolloin loppuraskauden ajaksi toisiin tiloihin työskentelemään. Seuraavat kolme vuotta vietin kotona lapseni kanssa poikkeuksellisen terveenä ja onnellisena.
Palattuani töihin 2001 uusiin toimintaa varten rakennettuihin tiloihin alku oli lupaavaa, kunnes pikkuhiljaa uudisrakennuksessa todettiin erilaisia ongelmia mm.lämpöeristeiden osittaista puuttumista lattioiden alta kerrostalon alimmassa kerroksessa ym.vastaavaa kiireellä, halvalla rakentamisen tuotoksia. Huonelämpötilat olivat alimmillaan 11-15 celsiusta ja työskentelimme sisällä tumput käsissä. Muutkin sisäilmaongelmat nousivat esiin, niin osalla työntekijöistä kuin herkistä asiakkaistakin.
Omat sisäilmaoireeni palasivat hankaloituneina, eikä niihin enää suhtauduttukaan ymmärryksellä, vaan aloitettiin työpaikasta savustaminen ja sairauden psykologisointi karmeiden valheiden kera, johon osallistuivat organisaatiossa niin työterveyshuolto, työsuojelu kuin johtokin... jatkon voivat kaikki sisäilmasairastuneet arvatakin. Työhistoriaani puidaan pian mahdollisesti oikeudessa, joten jatkon jätän tässä vaiheessa kertomatta.
Em.vuoksi näen Homepakolaiset ry:n sekä muiden potilasjärjestöjen toiminnan sairauksia ennaltaehkäisevän, keskustelua herättävän ja tietoutta lisäävän toiminnan vuoksi perustavalla tavalla korvaamattoman tärkeäksi toiminnaksi.